Takaisin




PARTACOLLIE-TYTTöJEN TOILAILUT - Keskiviikkona, 20.10.2010 klo 20:48

Vieraskoreilua

Kuulemani mukaan partikset osaavat sitten myös vieraskoreilun. Yleensä aina koiratuttujen kanssa lenkillä plikat käyttäytyvät kuin mitkäkin pöhköfantit, jolloin saa olla niitä vähän väliä ojentamassa... No, kuten eilen kirjoitinkin, tänään oli plikoilla luvassa lenkki- ja leikkiseuraa á la Tedi.

Yritin kyllä varovaisesti vihjata kaverille, että onks se ihan tosissaan lähdössä Tedin ja tyttöjen kanssa yksistään lenkille ja vielä remmien kanssa... Mutta joo-o, taitaa kaverissani olla jotain sado-masokistisia piirteitä, kun otti tytöt mukaan. Mutta kyllä mä luotan kaveriini sen verran, etten pistänyt moiselle hullulle idealle sen pahempaa stoppia.

Oltiin ensiks siinä pihalla viitisen minuuttia, jonka jälkeen lähtivätten lenkille. Alkupätkän koirat kulkivat remmissä tien reunalla, mutta metsään päästyään pääsivät sitten vapaana riekkumaan. Ajattelin kyllä kauhunsekaisin fiiliksin, että mitäs tästä seuraa, kun tosiaan tyttöjen vahvuuksiin ei kuulu nätisti kulkeminen leikkikavereiden seurassa... Mutta uskoin kyllä, että kaverini pärjää noiden kanssa.

Tunnin verran olivatten lenkillä ja yllätykseni oli suuri, kun palasivat lenksalta. Kaverini kertoi, että kaikki 3 koiraa olivat kulkeneet tosi nätisti remmissä. Ei kuulemma mitään reuhtomista, tempomista taikka muutakaan riehuntaa! Siis mun tytöt?!? Miksei ne sitte mun kaa kulje tuollain?!? Tai siis kyllähän ne normilenkillä noin kulkee, mutta heti kun ollaan jossain porukassa, niin ne on kyllä ihan hirveitä. Saa hävetä silmät päästään... Ei siis mitään käytöstapoja ja korvat ovat vaan koristeena. Aivotkin on jätetty jonnekin eteisen narikkaan...

Olivatten vielä olleet metsässäkin hyvin kuulolla, Tahti oli kävellyt siinä kaverini lähettyvillä, kuten se muutenkin noilla kimppalenkeillä tekee ja Rytmi oli riehunut Tedin kanssa... Eikä tytöillä ollut mitään vaikeuksia lenkkeillä, vaikken mä ollutkaan mukana. Höh, kyllä mä olisin nyt vähän halunnut, että ne olis edes vilahdukselta näyttäneet kaipaavansa mua. Mutta ei ni ei...

Ehkäpä mun koirat ei tartte mua niin paljoa, ku mä tartten niitä... :-) Ehkä niille riittää joku tuttukin ihminen...