PARTACOLLIE-TYTTöJEN TOILAILUT - Perjantaina, 10.09.2010 klo 21:27
Mulle on iskenyt syyslentsu ja on ihan voimaton olo. Ei ole kauheesti jaksanut tyttöjen kanssa touhuta ja sen kyllä huomaa! Sisällä ne piti hirveetä rallia pitkin kämppää, että joutui kipeellä kurkulla korottamaan ääntä, jotta likat lopettaisivat sen rellestämisen. No nousin sängystä ja aattelin mennä tuohon viereiseen metsään, jotta plikat pääsisivät sitten ihan ulos juoksemaan.
No kuinkas kävikään! Remmissä liikkuminen oli yhtä tuskaa, molemmat kiskoivat suuntaan jos toiseen ja tietty just eri suuntiin. Argh! Tahti yritti jaakaa polkupyöriä ja lenkkeilijöitä, Rytmi hömpötti sitte jotain ihan omiaan. Tahtia saa joskus todella tiukkasanaisesti ojentaa, jotta asia menee kaaliin. Ja tänään oli just se päivä. Äsh! No, tolla lyhyellä matkalla ehti joku kissakin singahtaa puskasta meijän edestä ja tietysti molemmat likat yrittivät lähteä perään. Ja sitte sai molemmat huutia. Mulla oli jo kädet kipeinä ja hermot riekaleina, kun pääsin metsään. Päästin sitten tytöt irti metsään, jotta saavat riekkua vapaana.
No eipä ne sitte riehuneetkaan, vaan kumpikin löntysteli ihan omaa vauhtiaan ja haistelivat muiden viestejä. Ei siis mitään leikin tynkääkään. Emmä siellä jaksanut sitte kauaa seisoskella, otin tytöt kiinni remmeihin ja tulin kotiin. Talon nurkalla Rytmi taas hankasi itseään betoniseinään, sillä on tällainen kumma tapa. Kai se tuottaa sille jotain mielihyvää, kun sillain tekee.
Kun pääsin kotiin, ihmettelin, että mitäs kummaa tuo Rytmi on nyt turkkiinsa löytänyt. Ne näytti ihan joltain ruskeilta lehdiltä. Hajua en tietysti huomannut lentsun takia, kun nenä on niin tukossa. Mutta Rytmi-Rimpula oli löytänyt jonkun ihmisen jättämän viestin, kakkaa vaan roikkui kauluskarvoissa. Yök! Ja se oli vielä hinkannut sen turkkiinsa siihen betoniseinään hangatessaan. Siis tää on nyt toinen kerta, kun se tekee tuota kakassa pyörimistä! Aattelin, että kerranki hyvä juttu, kun nokka on tukossa, josko ilman yökkäilyä sais pestyä sen. Mutta ei... Mä en meinannut saada sitä pestyä, kun pää tuntui räjähtävän kumartamisesta. Ja kyllä se haju tunki sittenki nenän perukoille. Tässä vaiheessa tuli kyllä manailtua, miks ihmeessä sitä omistaa ylipäätään koiria! No onneks se nyt on sitte pesty ja saatu se kakan haju irti. Huoh!
Miks ihmeessä ihmisten pitää tehdä tarpeensa luontoon? Mun mielestä Suomessa on ihan toimivia wc:itä...
Tätä kirjoittaessa on kyllä oma mieli tyyntynyt ja noi partikset vaan on niin mahtavia! Tällä hetkellä Tahti istuu tuossa vieressä ja tarkkailee mua silmä kovana ja pää mun sylissä, rapsuttelen sitä tässä samalla kirjoittaessa. Rytmi nukkuu mun jaloissa ja lämmittää kivasti varpaita tuolla pöydän alla. On se kyllä mukavaa omistaa liikkuvat karvamatot.
Voi, että noita partanaamoja...
Siis miten koiranomistaminen voikaan itkettää ja naurattaa yhtä aikaa?Mulle on iskenyt syyslentsu ja on ihan voimaton olo. Ei ole kauheesti jaksanut tyttöjen kanssa touhuta ja sen kyllä huomaa! Sisällä ne piti hirveetä rallia pitkin kämppää, että joutui kipeellä kurkulla korottamaan ääntä, jotta likat lopettaisivat sen rellestämisen. No nousin sängystä ja aattelin mennä tuohon viereiseen metsään, jotta plikat pääsisivät sitten ihan ulos juoksemaan.
No kuinkas kävikään! Remmissä liikkuminen oli yhtä tuskaa, molemmat kiskoivat suuntaan jos toiseen ja tietty just eri suuntiin. Argh! Tahti yritti jaakaa polkupyöriä ja lenkkeilijöitä, Rytmi hömpötti sitte jotain ihan omiaan. Tahtia saa joskus todella tiukkasanaisesti ojentaa, jotta asia menee kaaliin. Ja tänään oli just se päivä. Äsh! No, tolla lyhyellä matkalla ehti joku kissakin singahtaa puskasta meijän edestä ja tietysti molemmat likat yrittivät lähteä perään. Ja sitte sai molemmat huutia. Mulla oli jo kädet kipeinä ja hermot riekaleina, kun pääsin metsään. Päästin sitten tytöt irti metsään, jotta saavat riekkua vapaana.
No eipä ne sitte riehuneetkaan, vaan kumpikin löntysteli ihan omaa vauhtiaan ja haistelivat muiden viestejä. Ei siis mitään leikin tynkääkään. Emmä siellä jaksanut sitte kauaa seisoskella, otin tytöt kiinni remmeihin ja tulin kotiin. Talon nurkalla Rytmi taas hankasi itseään betoniseinään, sillä on tällainen kumma tapa. Kai se tuottaa sille jotain mielihyvää, kun sillain tekee.
Kun pääsin kotiin, ihmettelin, että mitäs kummaa tuo Rytmi on nyt turkkiinsa löytänyt. Ne näytti ihan joltain ruskeilta lehdiltä. Hajua en tietysti huomannut lentsun takia, kun nenä on niin tukossa. Mutta Rytmi-Rimpula oli löytänyt jonkun ihmisen jättämän viestin, kakkaa vaan roikkui kauluskarvoissa. Yök! Ja se oli vielä hinkannut sen turkkiinsa siihen betoniseinään hangatessaan. Siis tää on nyt toinen kerta, kun se tekee tuota kakassa pyörimistä! Aattelin, että kerranki hyvä juttu, kun nokka on tukossa, josko ilman yökkäilyä sais pestyä sen. Mutta ei... Mä en meinannut saada sitä pestyä, kun pää tuntui räjähtävän kumartamisesta. Ja kyllä se haju tunki sittenki nenän perukoille. Tässä vaiheessa tuli kyllä manailtua, miks ihmeessä sitä omistaa ylipäätään koiria! No onneks se nyt on sitte pesty ja saatu se kakan haju irti. Huoh!
Miks ihmeessä ihmisten pitää tehdä tarpeensa luontoon? Mun mielestä Suomessa on ihan toimivia wc:itä...
Tätä kirjoittaessa on kyllä oma mieli tyyntynyt ja noi partikset vaan on niin mahtavia! Tällä hetkellä Tahti istuu tuossa vieressä ja tarkkailee mua silmä kovana ja pää mun sylissä, rapsuttelen sitä tässä samalla kirjoittaessa. Rytmi nukkuu mun jaloissa ja lämmittää kivasti varpaita tuolla pöydän alla. On se kyllä mukavaa omistaa liikkuvat karvamatot.
