POMPPUFIILIS - Maanantaina, 08.10.2012 klo 00:13
Näin seitsenkuukautissyntymäpäivien kunniaksi Merlinin ensimmäiset agilitytreenit olivat tänään. Treenaamme itsenäisessä ryhmässä koko talven aina toukokuuhun asti Ojangon koiraurheilukeskuksessa sunnuntai-iltaisin. Halli on mukava ja lämmitetty, eikä iltaisin ole väkeäkään miksikään. Meillä on kiva ja rauhallinen ryhmä, jossa jokainen saa tehdä omia juttuja omaan tahtiinsa.
Alustavasti kerron, että manchesterinterrieri Merlin tuli alunperinkin minulle uudeksi agilitykoiraksi, jotta monirotuinen Aku-pappa pääsee viimein eläkkeelle. Manssipentu on osoittautunut ohjaajapehmeäksi pieneksi tykiksi, joka ampaisee matkaan valonnopeudella kun pääsee alkuihmettelyiden kourista. Herkkä ja nöyrä terrieri näyttää todelliset karvansa viehejuoksussa, jossa meno on sen mukaista, että sitä on synnytty tekemään. Menemmekin korkkaamaan ekat maastojuoksut ensilauantaina Hyvinkäälle mölliluokkaan. Saa nähdä miten meidän käy! Raportoimme asiasta lisää seuraavassa blogissa.
Tänään olimme kumminkin ensimmäistä kertaa agitreeneissä. Kontaktia olemme harjoitelleet jo heti pennun tultua kotiin, vaihdelleet hieman erilaisia variaatioita ja ottaneet sitten parhaiten sopivan tyylin. Merlin näytti tänään puomiesteellä, että se juoksee ja lujaa, ja emäntä saa itse mennä nopeuskurssille, jotta pysyy pienen korian perässä ja on palkkaamassa ajoissa kun etutassut osuvat kontaktille. A:lla mentiin hieman hitaammin ja teemmekin jatkossa enemmän aivan esteen kontaktialueella harjoituksia, jotta saamme jyrkän kulman paremmin haltuun. Samalla säästetään hieman pennun kroppaa, ettei korkeaa estettä tarvitse joka kerta suorittaa uudestaan alusta pitäen. Keinua kokeilemme vasta seuraavalla kerralla.
Aivan omituinen este aluksi olikin putki! M tuijotti putken sisälle häntä ja korvat pystyssä, erittäin kummastuneena mennen nuuhkimaan sen reunoja. Rullasin putken pienimpään mahdolliseen kokoonsa ja aloimme leikkimään sen ympärillä kivoilla leluilla. Lämmittelimme juoksemalla pitkin kenttää hihnassa ja palkkasin koiran katsekontakteista ja ohjaamalla kehollani suuntaa. Koiran vastatessa kehonkieleen vaihtamalla myös suuntaa hihna rentona, palkittiin kehuilla ja lelunrepimisillä. Pohjustusta, ohjaamista ja koiran ja emännän välistä kontaktia harjoitellaan jokaisen remmilenkin yhteydessä.
Putki osoittautuikin lopulta aika kivaksi! Merlin juoksi lelun perään pelottomasti. Toistoja ei voitu tehdä montaa, koska keskittyminen alkoi herpaantumaan viiden minuutin tiedoilla ja alkoi vaeltelu - lähtisikö joku treenikaveri kenties leikkimään? Pidimme muutaman toiston jälkeen leikkituokion ja tauon. Treeniajan puolessa välissä pidimme pidemmän 10 minuutin tauon.
Merlin on vakuuttanut minut, että sen kanssa pääsee vielä pitkälle. Käymme itsenäisten treenien aikana jokaisen esteen lävitse, kunnes ne ovat 100% varmoja ja ohjaamista menemme hieman hitaampaan tahtiin. Hyppyjä (aita, muuri, rengas, pituus) emme vielä kokeile, ennen kuin koira on vähintään 1-1,5 -vuotias. Kiire ei ole - vaikka ekoista kisoista on jo uniakin nähty!
Älkää kysykö miten ne menivät.
Oikein onnistuneiden treenien ja jäähdyttelyn jälkeen lähdimme kotia kohti. Ruuaksi löytyi kippoon tonnikalaa öljyssä, raejuustoa, raastettua porkkanaa, 1/3 banaania, kuivattua turskaa ja hieman pentunappuloita. Tavallisen iltariehumisen sijaan sylissä nukkuu erittäin sikeästi vauvanaamainen teinikoira.
Seuraavissa treeneissä harjoittelemme pidempää putkea ja rämistelemme keinua. Emäntä saa hankittua pian kameranputkenkin, jolla kärsii ottaa sisätiloissa kuvia.
Päätämme yön hiljaisiin tunteihin,
Laura ja Merlin.
Näin me aloitetaan!
Hei kaikki koirakaverit ja kaverikoirat! Me aloitettiin Merlinin kanssa urheilublogi koiranpennun näkökulmasta katsottuna. Pentu tekee ja emäntä kertoo.Näin seitsenkuukautissyntymäpäivien kunniaksi Merlinin ensimmäiset agilitytreenit olivat tänään. Treenaamme itsenäisessä ryhmässä koko talven aina toukokuuhun asti Ojangon koiraurheilukeskuksessa sunnuntai-iltaisin. Halli on mukava ja lämmitetty, eikä iltaisin ole väkeäkään miksikään. Meillä on kiva ja rauhallinen ryhmä, jossa jokainen saa tehdä omia juttuja omaan tahtiinsa.
Alustavasti kerron, että manchesterinterrieri Merlin tuli alunperinkin minulle uudeksi agilitykoiraksi, jotta monirotuinen Aku-pappa pääsee viimein eläkkeelle. Manssipentu on osoittautunut ohjaajapehmeäksi pieneksi tykiksi, joka ampaisee matkaan valonnopeudella kun pääsee alkuihmettelyiden kourista. Herkkä ja nöyrä terrieri näyttää todelliset karvansa viehejuoksussa, jossa meno on sen mukaista, että sitä on synnytty tekemään. Menemmekin korkkaamaan ekat maastojuoksut ensilauantaina Hyvinkäälle mölliluokkaan. Saa nähdä miten meidän käy! Raportoimme asiasta lisää seuraavassa blogissa.
Tänään olimme kumminkin ensimmäistä kertaa agitreeneissä. Kontaktia olemme harjoitelleet jo heti pennun tultua kotiin, vaihdelleet hieman erilaisia variaatioita ja ottaneet sitten parhaiten sopivan tyylin. Merlin näytti tänään puomiesteellä, että se juoksee ja lujaa, ja emäntä saa itse mennä nopeuskurssille, jotta pysyy pienen korian perässä ja on palkkaamassa ajoissa kun etutassut osuvat kontaktille. A:lla mentiin hieman hitaammin ja teemmekin jatkossa enemmän aivan esteen kontaktialueella harjoituksia, jotta saamme jyrkän kulman paremmin haltuun. Samalla säästetään hieman pennun kroppaa, ettei korkeaa estettä tarvitse joka kerta suorittaa uudestaan alusta pitäen. Keinua kokeilemme vasta seuraavalla kerralla.
Aivan omituinen este aluksi olikin putki! M tuijotti putken sisälle häntä ja korvat pystyssä, erittäin kummastuneena mennen nuuhkimaan sen reunoja. Rullasin putken pienimpään mahdolliseen kokoonsa ja aloimme leikkimään sen ympärillä kivoilla leluilla. Lämmittelimme juoksemalla pitkin kenttää hihnassa ja palkkasin koiran katsekontakteista ja ohjaamalla kehollani suuntaa. Koiran vastatessa kehonkieleen vaihtamalla myös suuntaa hihna rentona, palkittiin kehuilla ja lelunrepimisillä. Pohjustusta, ohjaamista ja koiran ja emännän välistä kontaktia harjoitellaan jokaisen remmilenkin yhteydessä.
Putki osoittautuikin lopulta aika kivaksi! Merlin juoksi lelun perään pelottomasti. Toistoja ei voitu tehdä montaa, koska keskittyminen alkoi herpaantumaan viiden minuutin tiedoilla ja alkoi vaeltelu - lähtisikö joku treenikaveri kenties leikkimään? Pidimme muutaman toiston jälkeen leikkituokion ja tauon. Treeniajan puolessa välissä pidimme pidemmän 10 minuutin tauon.
Merlin on vakuuttanut minut, että sen kanssa pääsee vielä pitkälle. Käymme itsenäisten treenien aikana jokaisen esteen lävitse, kunnes ne ovat 100% varmoja ja ohjaamista menemme hieman hitaampaan tahtiin. Hyppyjä (aita, muuri, rengas, pituus) emme vielä kokeile, ennen kuin koira on vähintään 1-1,5 -vuotias. Kiire ei ole - vaikka ekoista kisoista on jo uniakin nähty!
Älkää kysykö miten ne menivät.
Oikein onnistuneiden treenien ja jäähdyttelyn jälkeen lähdimme kotia kohti. Ruuaksi löytyi kippoon tonnikalaa öljyssä, raejuustoa, raastettua porkkanaa, 1/3 banaania, kuivattua turskaa ja hieman pentunappuloita. Tavallisen iltariehumisen sijaan sylissä nukkuu erittäin sikeästi vauvanaamainen teinikoira.
Seuraavissa treeneissä harjoittelemme pidempää putkea ja rämistelemme keinua. Emäntä saa hankittua pian kameranputkenkin, jolla kärsii ottaa sisätiloissa kuvia.
Päätämme yön hiljaisiin tunteihin,
Laura ja Merlin.
