POMPPUFIILIS - Maanantaina, 17.12.2012 klo 01:20
Viikko sitten sunnuntaina olimme Messukeskuksessa Voittaja 2012 näyttelyssä. Fiilis oli aika mieletön, vaan ei kovin hyvin alkanut meidän aamu! Emäntä herää flunssaisena ja huomaa numerolappua tulostaessaan, että luokka on ihan väärä ja tämä on mennyt jotenkin ilmoittamaan Merlinin sijasta tämän emän. No, hirveällä kiireellä ajoissa Messariin ja siellä sitten infoon selvittämään sotkua, joka onneksi saatiin ajoissa korjattua kehäsihteeriä varten. Parkkeerattiin kehämme viereen ja shoppailtiin uusi nahkainen näyttelyremmi ja herkkuja koirille. Hieman katseltiin kevythäkkejä ja treeniliivejä ja Back On Track -tuotteita, mutta laihan lompakon takia jäi kaikki hienot krääsät ostamatta. Ehkä ensikerralla.
Mutta kehään vuoro! Juuri muutamaa päivää ennen itsenäisyyspäivänä Merlin oli ylittänyt itsensä parhaalla esiintymisellä ikinä ja sai SIN2 sijan pentujan luokassa, ja sama voittoputki jatkui tälläkin kertaa. Vaikka näyttelyssä luetaan rotumääritelmää hienon esiintymisen tiiraamisen sijaan, olin pakahtua ylpeydestä. Merlin sai Erinomaisen arvostelusanakseen, ja tuomari tykkäsi kovasti. Samalle tuomarille pyrimme jatkossakin, kunhan ipana vielä hieman kasvaa ja miehistyy. Sijoituimme JUK2:ksi ja päätimme 2012 näyttelyt varsin tyytyväisinä itseemme. Kuukauden päästä Turussa odottaa seuraava koitos, sinne lähtee taas velipoika mukaan.
Emännän flunssa jatkui, mutta lähdimme vielä illalla agilitytreeneihin hävittämään loputkin pennun energiat. Merlin olisi jaksanut tahkota vaikka kuinka keppikulmia ja puomikontakteja, mutta ohjaajan pää oli niin tukossa, että tehtiin vain parit onnistumiset ja jätettiin siihen. Maanantaina olikin sitten sairasloman vuoro, joka koko viikon jatkui. Lauantaina uskalsimme käväistä koirapuistossa hiskipiskien kanssa (tutun koirat, ulkoilutetaan välillä) ja Merlin meni aivan höperöksi vapaudesta. Se paini kolme kertaa painavampien koirien kanssa ihan hulluna, teki valehyökkäyksiä lumesta ja kävi lääppimässä tyttöjä naamaan käpälillään. Juuri ja juuri ajoissa siis, ettei M olisi tullut emännän lailla mökkihöperöksi.
Vaan ihanan havannoin olemme tehneet. Isojen koirien kanssa telmimiset ovat selvästi auttaneet teinipojan hormoonihärdälleihin, eikä tämä ole kokeillutkaan pomppia näiden selkään hetkeen. Olemme käyneet Tuomarinkartanon koirapuistossa ja Koirametsässä juoksentelemassa kavereiden kanssa, ja kaikki mennyt ilman ongelmia. Ihanaa! Ensimmäinen murrosiän uhma on ohitse! Nyt kun saisimme vielä treeneihin sen oikean vireen koko tunnin ajaksi (tai 30 minuutin, mitä tauot mukaan laskiessa treenaamme). Tuntuu, että ensin houkutellaan pennun huomiota hommaan muutama minuutti ja loppupuolella kaikki sujuu kuin valssi. Niin sanotusti. Ehkä me vielä kolkkaamme tämänkin ongelman!
Tänään oli aivan erityinen päivä! Olimme nimittäin pennun ja papan kanssa Tosimöllien agilitykisoissa Vantaalla. Kolmekymmentä koiraa oli osallistunut ja hyvin eritasoista väkeä. Nuorimmat koirat olivat Merliniä kuukautta nuorempia, eli kahdeksankuisia ja Aku vei vanhimman koiran paikan.
Meidän eka kierros meni aivan penkin alle. Emäntä ohjasi ihan metsään ja pentu päätti tehdä oman radan, kunniakierroksia ja loikkia, eikä putkeenkaan ollut kiva mennä. Toisella kierroksella paransimme hurjasti ja saimmekin haaveilevamme ensimmäisen nollaradan ajalla 25.51s! Se oli hurja fiilis se! Kivaa oli! Jes! Upea koira! Emäntä ei meinnut uskoa radan puolessa välissä, että tämä homma toimii, ja oli söhliä uudelleen, mutta loppuun asti mentiin.
Tästä näette meidän nollaradan.
Pappahan on ihan vanha tekijä ja nappasi kolmannen sijan nollaradoillaan. Voittajaksi tuli gorgi ja toiseksi chihuahua. Hienoa nähdä erilaisia rotuja palkintopalleilla! Kaverimme bullterrieri petrasi myös hurjasti toisella kierroksella ja pääsivät hyvissä ajoissa loppuun asti!
Tästä tulee nyt pitkä kirjoitus, mutta tulkoot. Meidän tämäniltainen agilitytreenit Ojangossa olivat toinen hieno kokemus. Aluksi Merlinille tuntui olevan liikaa, että veli Manu oli samalla kentällä ja vielä nakkipalkan kanssa ja tuijottikin pitkään veljen touhuja kun yritettiin harjoitella irtoamista. Palkkakippo nameineen kahden hypyn taakse ja menoksi, kolmen hypyn, neljän hypyn... kyllähän se saatiin sujumaan, kun vaadittiin loppuun asti menemistä ja riehuttiin lelulla vanut pöllyten välissä.
Loppuradassa teimme persjättöä ja valssia - oli muutes aika kivaa! Ja Merlin taisi löytää nopeutensa uudelleen. Se. Oli. Nopea. Hui! Saamme videota ensi entryä varten.
Nyt alkaa emännän käsi jo krampata kaikesta tekstistä, joten iloisiin kuviin tämän kertaisen kirjoituksen päättäen!
Näyttelyponista agiliitokoiraksi
Meillä ollut melkonen joulukuu tähän mennessä! On tapahtunut niin paljon kaikkea, ettei emäntä muista enää edes kirjoittaa kaikkea. Pitäisiköhän tässä alkaa tekemään muistiinpanoja?Viikko sitten sunnuntaina olimme Messukeskuksessa Voittaja 2012 näyttelyssä. Fiilis oli aika mieletön, vaan ei kovin hyvin alkanut meidän aamu! Emäntä herää flunssaisena ja huomaa numerolappua tulostaessaan, että luokka on ihan väärä ja tämä on mennyt jotenkin ilmoittamaan Merlinin sijasta tämän emän. No, hirveällä kiireellä ajoissa Messariin ja siellä sitten infoon selvittämään sotkua, joka onneksi saatiin ajoissa korjattua kehäsihteeriä varten. Parkkeerattiin kehämme viereen ja shoppailtiin uusi nahkainen näyttelyremmi ja herkkuja koirille. Hieman katseltiin kevythäkkejä ja treeniliivejä ja Back On Track -tuotteita, mutta laihan lompakon takia jäi kaikki hienot krääsät ostamatta. Ehkä ensikerralla.
Mutta kehään vuoro! Juuri muutamaa päivää ennen itsenäisyyspäivänä Merlin oli ylittänyt itsensä parhaalla esiintymisellä ikinä ja sai SIN2 sijan pentujan luokassa, ja sama voittoputki jatkui tälläkin kertaa. Vaikka näyttelyssä luetaan rotumääritelmää hienon esiintymisen tiiraamisen sijaan, olin pakahtua ylpeydestä. Merlin sai Erinomaisen arvostelusanakseen, ja tuomari tykkäsi kovasti. Samalle tuomarille pyrimme jatkossakin, kunhan ipana vielä hieman kasvaa ja miehistyy. Sijoituimme JUK2:ksi ja päätimme 2012 näyttelyt varsin tyytyväisinä itseemme. Kuukauden päästä Turussa odottaa seuraava koitos, sinne lähtee taas velipoika mukaan.
Emännän flunssa jatkui, mutta lähdimme vielä illalla agilitytreeneihin hävittämään loputkin pennun energiat. Merlin olisi jaksanut tahkota vaikka kuinka keppikulmia ja puomikontakteja, mutta ohjaajan pää oli niin tukossa, että tehtiin vain parit onnistumiset ja jätettiin siihen. Maanantaina olikin sitten sairasloman vuoro, joka koko viikon jatkui. Lauantaina uskalsimme käväistä koirapuistossa hiskipiskien kanssa (tutun koirat, ulkoilutetaan välillä) ja Merlin meni aivan höperöksi vapaudesta. Se paini kolme kertaa painavampien koirien kanssa ihan hulluna, teki valehyökkäyksiä lumesta ja kävi lääppimässä tyttöjä naamaan käpälillään. Juuri ja juuri ajoissa siis, ettei M olisi tullut emännän lailla mökkihöperöksi.
Vaan ihanan havannoin olemme tehneet. Isojen koirien kanssa telmimiset ovat selvästi auttaneet teinipojan hormoonihärdälleihin, eikä tämä ole kokeillutkaan pomppia näiden selkään hetkeen. Olemme käyneet Tuomarinkartanon koirapuistossa ja Koirametsässä juoksentelemassa kavereiden kanssa, ja kaikki mennyt ilman ongelmia. Ihanaa! Ensimmäinen murrosiän uhma on ohitse! Nyt kun saisimme vielä treeneihin sen oikean vireen koko tunnin ajaksi (tai 30 minuutin, mitä tauot mukaan laskiessa treenaamme). Tuntuu, että ensin houkutellaan pennun huomiota hommaan muutama minuutti ja loppupuolella kaikki sujuu kuin valssi. Niin sanotusti. Ehkä me vielä kolkkaamme tämänkin ongelman!
Tänään oli aivan erityinen päivä! Olimme nimittäin pennun ja papan kanssa Tosimöllien agilitykisoissa Vantaalla. Kolmekymmentä koiraa oli osallistunut ja hyvin eritasoista väkeä. Nuorimmat koirat olivat Merliniä kuukautta nuorempia, eli kahdeksankuisia ja Aku vei vanhimman koiran paikan.
Meidän eka kierros meni aivan penkin alle. Emäntä ohjasi ihan metsään ja pentu päätti tehdä oman radan, kunniakierroksia ja loikkia, eikä putkeenkaan ollut kiva mennä. Toisella kierroksella paransimme hurjasti ja saimmekin haaveilevamme ensimmäisen nollaradan ajalla 25.51s! Se oli hurja fiilis se! Kivaa oli! Jes! Upea koira! Emäntä ei meinnut uskoa radan puolessa välissä, että tämä homma toimii, ja oli söhliä uudelleen, mutta loppuun asti mentiin.
Tästä näette meidän nollaradan.
Pappahan on ihan vanha tekijä ja nappasi kolmannen sijan nollaradoillaan. Voittajaksi tuli gorgi ja toiseksi chihuahua. Hienoa nähdä erilaisia rotuja palkintopalleilla! Kaverimme bullterrieri petrasi myös hurjasti toisella kierroksella ja pääsivät hyvissä ajoissa loppuun asti!
Tästä tulee nyt pitkä kirjoitus, mutta tulkoot. Meidän tämäniltainen agilitytreenit Ojangossa olivat toinen hieno kokemus. Aluksi Merlinille tuntui olevan liikaa, että veli Manu oli samalla kentällä ja vielä nakkipalkan kanssa ja tuijottikin pitkään veljen touhuja kun yritettiin harjoitella irtoamista. Palkkakippo nameineen kahden hypyn taakse ja menoksi, kolmen hypyn, neljän hypyn... kyllähän se saatiin sujumaan, kun vaadittiin loppuun asti menemistä ja riehuttiin lelulla vanut pöllyten välissä.
Loppuradassa teimme persjättöä ja valssia - oli muutes aika kivaa! Ja Merlin taisi löytää nopeutensa uudelleen. Se. Oli. Nopea. Hui! Saamme videota ensi entryä varten.
Nyt alkaa emännän käsi jo krampata kaikesta tekstistä, joten iloisiin kuviin tämän kertaisen kirjoituksen päättäen!
