POMPPUFIILIS - Maanantaina, 19.11.2012 klo 01:21
Meillä on ollut ihan mahtavia treenejä takana. Kun koiran murkkuikä alkaa vaikuttaa arkielämässä ja tämä on alkanut menettää kuulonsa väliaikaisesti koirapuistossa ja metsälenkeillä, viilettänyt pitkin maita ja mantuja ja saanut emännän polkemaan vihaisesti jalkaa, että kaikenlisäksi alkanut itkemään ja vikuroimaan joka kerta kun ohitamme muita koiria, niin sitten kun pistetään treenireppu kasaan, otetaan vetoköysiremmi laatikossa ja namipurkki mukaan, niin pienestä marakatista kuoriutuu Agilitykoira. Sen silmiin syttyy innostunut kiilto, korvat keikkuvat höröllä ja jätkä ravaa kuin paraskin näyttelyponi vierellä ja emäntä ei voi muuta kuin innostua koiran mukana ja ottaa vähän vauhtia askeleisiinsa.
Olemme ottaneet omatreeneihin aina läksyksi mitä olemme agilityohjaajan turvin oppineet kaksi päivää aiemmin. Viime perjantai meni alkutreenit lattiaa haistellen ja silmäkulmasta emäntää vilkuillen, mutta nyt vieras ihminen (meidän ohjaaja) olikin yllättävän kiva ja mukava pienen terrierin mielestä. Lähetyksen sujuivat ongelmitta ja nopeasti, myös muutaman toiston jälkeen sylikierrot olivat ihan helppo nakki, samaten putkeen kiertäminen kaukaa eri kulmista. Lähettämistä pitää treenata oikein olan takaa, sillä Merlin tuntuu napittavan minua hieman turhankin kiihkeästi vaikka kuinka vinkkaisi, että hei, esteellekin voisi katsoa niin et ohi juokse. Ollaan me ihmiset sitten vaativia! Ensin hinkataan katsekontaktia pari kuukautta ja puhkutaan onnesta, että koira hakee itsenäisesti kontaktia emännän kanssa ja nyt pitäisi sitten tuijottaa jonnekin ihan muualle! Ota nyt meistä kaksijalkaisista selkoa.
Tämän kertaisissa omatreeneissä hioimme lähettämistä ja irtoamista neljällä esteellä, kahdella hypyllä, muurilla (pelkät irtoläpyskät maassa) ja pituudella (matalin pituus koroke). Esteiden päässä odotti pieni kuppi namien kera. Koiran puoleinen käsi! Esteiden nimet/käskyt tarpeeksi aikaisin! Ohjaa käsi tarpeeksi korkealla! Näitä pitää muistella melkein mantrana, koska vielä tuo pikkuinen ei osaa lukea ajatuksiani. Mutta kyllä se silti ylpeäksi teki, kun päätettiin treenien lopuksi vetää koko treenikentän pituinen simppeli rata, jossa oli peräti yli kymmenen estettä, aitoja, muuri, pituus, putkia ja puomi. Ja yksi "nolla"ratakin sieltä tuli, toisella kerralla hyppäsi vauhdissa ylöstulon puomille. Sitä sitten korjattiin ennen kotiin lähtöä ja Merlin päätti yllättää emännän osaamalla "ota"-käskyn kontaktiesteellä ilman toistoja. Siihen se kakara pysähtyi, takaketarat esteellä ja etutassut maassa, pää kallella ja häntä heiluen. Se ovela pieni!
Kepeissä ei olla oikein edistytty. Välliä tuntuu menevä oikein ja välillä koira taas juoksee ohitse, vaikka edelleen mennään vain 2 kepillä. Meillä on ohjaajan kanssa hiottavana siis kepit, keinu ja pussi. Pöytääkin ollaan treenattu vähäsen ja mukavahan siinä on seisoskella, ei niin mitään ongelmia.
Ja ai niin, mitenkö meidän viime sunnuntain pentunäytelmät meni?
"Oikeat mittasuhteet, sopiva luusto. Silmänympäryspigmentti voisi olla hieman tummempi, oikea-asentoiset korvat, joissa harva karvapeite. Hyvä kaula, riittävä eturinta. Oikeanmallinen rintakehä, melko jyrkästi nouseva vatsalinja. Hieman jyrkkä lantio. Vielä melko runsaat siveltimen jäljet. Liikkuu takaraajat rungon alla." PEK2.
Ja kun tänään pentumätsärin tuomari valitsi veljeksistä vanhemman tämän massavuuden takia, voi vähintäänkin sanoa, että mun koiralapsi on laiha rimpula. Jos se ei iän myötä saa massaa, niin jätetään suosiolla näyttelyt eikä väen väkisin etsitä lepsua tuomaria, ja keskitytään agilitypuolelle puhtaasti. Olkoon pieni ja hoikka, ja nauttikoon nyt toistaiseksi tuhdeista ruoka-annoksista. Merlin kuluttaa niin paljon energiaa, että uskallan heittää kuppiin vähän ylimääräistäkin. Voittajanäyttely lähestyy, ehkä tuo luuviulu olisi saanut hieman lihaa luittensa ympärille ja takapäähän lihasta.
Viikonlopun ruokalistaa;
Perjantai
- 150 g broilerinjauhelihaa, 50 g nappulaa (Pedigree Activity, Happy Dog Supreme Sensible Neuseeland), raejuustoa, turskanmaksaöljyä, raaka kananmuna + treeninamit (Natural Menu + norm. kuivanappula)
Lauantai
- 150 g porsaan rasvaista lapaa, 50 g nappulaa, ruokakerman jämät, turskanmaksaöljyä, puolikas Eskimo vaniljajäätelö ("No kun ei tullut koirille maksalaatikkoa ostettua, pakkohan niiden jotain hyvää on saa'a", sanoi isä).
Sunnuntai
- 100 g porsaan rasvaista lapaa, 100 g nappulaa, 2 rkl turkkilaista jugurttia, turskanmaksaöljyä + treeninamit (Natural Menua, 2 HauHaun kanaliuskaa)
Ensiviikkoon!
Onnistumisen riemu
Mistä ja miten saadaan treenien jälkeen aikaiseksi onnistumisen ilo ja ylpeys, se onni, että juuri tuo pieni pikisilmä on minun koirani, joka on niin, niin, niin fiksu?Meillä on ollut ihan mahtavia treenejä takana. Kun koiran murkkuikä alkaa vaikuttaa arkielämässä ja tämä on alkanut menettää kuulonsa väliaikaisesti koirapuistossa ja metsälenkeillä, viilettänyt pitkin maita ja mantuja ja saanut emännän polkemaan vihaisesti jalkaa, että kaikenlisäksi alkanut itkemään ja vikuroimaan joka kerta kun ohitamme muita koiria, niin sitten kun pistetään treenireppu kasaan, otetaan vetoköysiremmi laatikossa ja namipurkki mukaan, niin pienestä marakatista kuoriutuu Agilitykoira. Sen silmiin syttyy innostunut kiilto, korvat keikkuvat höröllä ja jätkä ravaa kuin paraskin näyttelyponi vierellä ja emäntä ei voi muuta kuin innostua koiran mukana ja ottaa vähän vauhtia askeleisiinsa.
Olemme ottaneet omatreeneihin aina läksyksi mitä olemme agilityohjaajan turvin oppineet kaksi päivää aiemmin. Viime perjantai meni alkutreenit lattiaa haistellen ja silmäkulmasta emäntää vilkuillen, mutta nyt vieras ihminen (meidän ohjaaja) olikin yllättävän kiva ja mukava pienen terrierin mielestä. Lähetyksen sujuivat ongelmitta ja nopeasti, myös muutaman toiston jälkeen sylikierrot olivat ihan helppo nakki, samaten putkeen kiertäminen kaukaa eri kulmista. Lähettämistä pitää treenata oikein olan takaa, sillä Merlin tuntuu napittavan minua hieman turhankin kiihkeästi vaikka kuinka vinkkaisi, että hei, esteellekin voisi katsoa niin et ohi juokse. Ollaan me ihmiset sitten vaativia! Ensin hinkataan katsekontaktia pari kuukautta ja puhkutaan onnesta, että koira hakee itsenäisesti kontaktia emännän kanssa ja nyt pitäisi sitten tuijottaa jonnekin ihan muualle! Ota nyt meistä kaksijalkaisista selkoa.
Tämän kertaisissa omatreeneissä hioimme lähettämistä ja irtoamista neljällä esteellä, kahdella hypyllä, muurilla (pelkät irtoläpyskät maassa) ja pituudella (matalin pituus koroke). Esteiden päässä odotti pieni kuppi namien kera. Koiran puoleinen käsi! Esteiden nimet/käskyt tarpeeksi aikaisin! Ohjaa käsi tarpeeksi korkealla! Näitä pitää muistella melkein mantrana, koska vielä tuo pikkuinen ei osaa lukea ajatuksiani. Mutta kyllä se silti ylpeäksi teki, kun päätettiin treenien lopuksi vetää koko treenikentän pituinen simppeli rata, jossa oli peräti yli kymmenen estettä, aitoja, muuri, pituus, putkia ja puomi. Ja yksi "nolla"ratakin sieltä tuli, toisella kerralla hyppäsi vauhdissa ylöstulon puomille. Sitä sitten korjattiin ennen kotiin lähtöä ja Merlin päätti yllättää emännän osaamalla "ota"-käskyn kontaktiesteellä ilman toistoja. Siihen se kakara pysähtyi, takaketarat esteellä ja etutassut maassa, pää kallella ja häntä heiluen. Se ovela pieni!
Kepeissä ei olla oikein edistytty. Välliä tuntuu menevä oikein ja välillä koira taas juoksee ohitse, vaikka edelleen mennään vain 2 kepillä. Meillä on ohjaajan kanssa hiottavana siis kepit, keinu ja pussi. Pöytääkin ollaan treenattu vähäsen ja mukavahan siinä on seisoskella, ei niin mitään ongelmia.
Ja ai niin, mitenkö meidän viime sunnuntain pentunäytelmät meni?
"Oikeat mittasuhteet, sopiva luusto. Silmänympäryspigmentti voisi olla hieman tummempi, oikea-asentoiset korvat, joissa harva karvapeite. Hyvä kaula, riittävä eturinta. Oikeanmallinen rintakehä, melko jyrkästi nouseva vatsalinja. Hieman jyrkkä lantio. Vielä melko runsaat siveltimen jäljet. Liikkuu takaraajat rungon alla." PEK2.
Ja kun tänään pentumätsärin tuomari valitsi veljeksistä vanhemman tämän massavuuden takia, voi vähintäänkin sanoa, että mun koiralapsi on laiha rimpula. Jos se ei iän myötä saa massaa, niin jätetään suosiolla näyttelyt eikä väen väkisin etsitä lepsua tuomaria, ja keskitytään agilitypuolelle puhtaasti. Olkoon pieni ja hoikka, ja nauttikoon nyt toistaiseksi tuhdeista ruoka-annoksista. Merlin kuluttaa niin paljon energiaa, että uskallan heittää kuppiin vähän ylimääräistäkin. Voittajanäyttely lähestyy, ehkä tuo luuviulu olisi saanut hieman lihaa luittensa ympärille ja takapäähän lihasta.
Viikonlopun ruokalistaa;
Perjantai
- 150 g broilerinjauhelihaa, 50 g nappulaa (Pedigree Activity, Happy Dog Supreme Sensible Neuseeland), raejuustoa, turskanmaksaöljyä, raaka kananmuna + treeninamit (Natural Menu + norm. kuivanappula)
Lauantai
- 150 g porsaan rasvaista lapaa, 50 g nappulaa, ruokakerman jämät, turskanmaksaöljyä, puolikas Eskimo vaniljajäätelö ("No kun ei tullut koirille maksalaatikkoa ostettua, pakkohan niiden jotain hyvää on saa'a", sanoi isä).
Sunnuntai
- 100 g porsaan rasvaista lapaa, 100 g nappulaa, 2 rkl turkkilaista jugurttia, turskanmaksaöljyä + treeninamit (Natural Menua, 2 HauHaun kanaliuskaa)
Ensiviikkoon!
