POMPPUFIILIS - Maanantaina, 14.01.2013 klo 00:33
Agilityssa olemme tehneet paljon perusjuttuja. Olen miettinyt sopivaa palkkaustapaa, koska kädestä namin antaminen selvästi häiritsee koiran suoritusta. Mistään lelusta ei nuori mies mene ihan sekaisin, "IHANAA" -fiiliksiin asti, vaan suhtautuu heitettyihin ja kuolleisiin leluihin melkein välinpitämättömästi, lisäkoulutuksesta huolimatta. Kun ei kiinnosta, ei kiinnosta. Saimme sitten vinkin namipurkista ja tadah! Nyt se löytyi, Merlinin juttu. Pikkukippoa heiteltiin ja sen kanssa naksuteltiin ja pelleiltiin ja leikittiin viikonpäivät ja saatiin se sitten treeneissä käyttöön, ja hyvin toimii! M hakee namipurkin, heittelee sitä ja tuo minulle saadakseen ihanan, herkullisen namin sisältä (meillä on ollut broilerin sydäntä, kivipiirasta, frolicia ja nakkeja käytössä). Eipä tahraannu sormetkaan, kun koira saa itse valkata kiposta palkkansa.
Odottamisharjoituksia ollaan myös tehty. Hätähousu manssi on harrastanut varaslähtöjä pienestä pitäen ja on varsinainen kumipallo, mutta nyt niitäkin on nakuteltu aivoihin matkaa välillä pidäntäen ja välillä lyhentäen kotona ja remmilenkeillä.
Noutamistakin ollaan treenattu jonkin verran, kapulan, lelun ja pallon kanssa. Siinä kävi pieni kömmähdys, koska emäntä joutui sähähtämään kissan tieltä ja käydä tiukasti käskemässä toisen koiran hiljaiseksi vinkumiseltaan, ja M päätteli, että emäntä on hänelle vihainen - pallo = vihainen emäntä. Mentiin siis takapakkia herkän koiran kanssa, unohdettiin noutoharjoitukset ja vain revittiin hetken kilpaa roadkill-kettua.
Merlin on jännä koira. Se on tavallaan hirveän avoin, rohkea ja menevä, kulkee häntä pystyssä ulkona ja vahtii alati ikkunan ääressä, ja menee oitis tutustumaan muihin koiriin, mutta kotona se on yllättävän nöyrä, pehmeä ja kohtelias. Emäntä on vaihtanut tiukan "Ei"-käskyn niin kotona kuin hallilla treenatessa pehmeään "Oho!" - sanaan ja toivon, että sillä on ajan kanssa merkitystä.
Agilityssa ei eitä tunneta. Kontakteja olemme niin ikään harjoitelleet paljon. Pohdiskelin kovasti, mikä olisi meille sopiva tyyli ja haluaisinkin meille juoksukontaktit, etenkin A-esteellä säästääkseni hitusen koiran selkää. Ongelmana on, etten osaa. Pitäisi saada joku kädestä pitäen näyttämään ja opettamaan, miten tekniikka käytännössä tapahtuu. Meiltä myös puuttuu sopivan kokoinen alusta tai "laatikonreunat", joten toistaiseksi mennään 2on2off-menetelmällä. Se on loppujen lopuksi hyvä pohja, vaikka tekniikka vaihtuisikin, koska tarkoitushan on kontaktille osua, oli se sitten pysähtymällä tai juoksemalla.
Merlinin "mölli"-ikä lähestyy! Olemme edistyneet hirmuisesti koirakkona aivan tässä viime aikoina, koira on keskittynyt ja iloinen treenatessa, ja se lukee minua todella hyvin. Tässä uskaltaa todellakin suunnitella epiksiin menoa sitten kevään korvilla, kun vuosirokotukset on hankittu.
Seuraavaksi agilityssa pitäisi ottaa sydämen asiaksi pussi, muuri, pöytä, rengas, keinu ja kepit. Rataohjauksia, putkea ja kontakteja ollaan harjoiteltu pilvin pimein, mutta toisaalla, niin tullaan jatkossakin harjoittelemaan.
Viikon päästä meitä odottaa Turkuun lähtö näytelmiin. Kivasti Merlin on päättänyt harventamaan turkkiaan niin, että kauhistunut emäntä meni ostamaan Biotin Fortea. Jos biotiini-sinkkilisä toimii, niin se tekee sen vasta kuukauden perästä.
Takaisin perusteisiin
Tahattoman pitkän kirjoitustauon jälkeen olemme taas täällä! Joulu meni ja samoin uusi vuosi, mutta meno on samanlaista touhottamista, kokeilemisen ja onnistumisen ja oivaltamisen riemua. Raketteja ei Merlin juuri noteerannut ja pääsimme nopeasti arkirytmiin. Loma oli pitkä ja uuvuttava emännän poteassa pitkään kitunutta flunssaa, joten töihin palattiin ihan tyytyväisenä. Merlinillä ongelmana olleet yksinolopäivät ja haukkuminen on selvästi mennyt parempaan suuntaan ja kotiin tullessa oven takana kuulostellessa on sisällä ihan hiljaista. Vastaan tulee iloisia koiria, jotka saavat palkaksi rouhetikut, kuten aina emännän lähtiessäkin.Agilityssa olemme tehneet paljon perusjuttuja. Olen miettinyt sopivaa palkkaustapaa, koska kädestä namin antaminen selvästi häiritsee koiran suoritusta. Mistään lelusta ei nuori mies mene ihan sekaisin, "IHANAA" -fiiliksiin asti, vaan suhtautuu heitettyihin ja kuolleisiin leluihin melkein välinpitämättömästi, lisäkoulutuksesta huolimatta. Kun ei kiinnosta, ei kiinnosta. Saimme sitten vinkin namipurkista ja tadah! Nyt se löytyi, Merlinin juttu. Pikkukippoa heiteltiin ja sen kanssa naksuteltiin ja pelleiltiin ja leikittiin viikonpäivät ja saatiin se sitten treeneissä käyttöön, ja hyvin toimii! M hakee namipurkin, heittelee sitä ja tuo minulle saadakseen ihanan, herkullisen namin sisältä (meillä on ollut broilerin sydäntä, kivipiirasta, frolicia ja nakkeja käytössä). Eipä tahraannu sormetkaan, kun koira saa itse valkata kiposta palkkansa.
Odottamisharjoituksia ollaan myös tehty. Hätähousu manssi on harrastanut varaslähtöjä pienestä pitäen ja on varsinainen kumipallo, mutta nyt niitäkin on nakuteltu aivoihin matkaa välillä pidäntäen ja välillä lyhentäen kotona ja remmilenkeillä.
Noutamistakin ollaan treenattu jonkin verran, kapulan, lelun ja pallon kanssa. Siinä kävi pieni kömmähdys, koska emäntä joutui sähähtämään kissan tieltä ja käydä tiukasti käskemässä toisen koiran hiljaiseksi vinkumiseltaan, ja M päätteli, että emäntä on hänelle vihainen - pallo = vihainen emäntä. Mentiin siis takapakkia herkän koiran kanssa, unohdettiin noutoharjoitukset ja vain revittiin hetken kilpaa roadkill-kettua.
Merlin on jännä koira. Se on tavallaan hirveän avoin, rohkea ja menevä, kulkee häntä pystyssä ulkona ja vahtii alati ikkunan ääressä, ja menee oitis tutustumaan muihin koiriin, mutta kotona se on yllättävän nöyrä, pehmeä ja kohtelias. Emäntä on vaihtanut tiukan "Ei"-käskyn niin kotona kuin hallilla treenatessa pehmeään "Oho!" - sanaan ja toivon, että sillä on ajan kanssa merkitystä.
Agilityssa ei eitä tunneta. Kontakteja olemme niin ikään harjoitelleet paljon. Pohdiskelin kovasti, mikä olisi meille sopiva tyyli ja haluaisinkin meille juoksukontaktit, etenkin A-esteellä säästääkseni hitusen koiran selkää. Ongelmana on, etten osaa. Pitäisi saada joku kädestä pitäen näyttämään ja opettamaan, miten tekniikka käytännössä tapahtuu. Meiltä myös puuttuu sopivan kokoinen alusta tai "laatikonreunat", joten toistaiseksi mennään 2on2off-menetelmällä. Se on loppujen lopuksi hyvä pohja, vaikka tekniikka vaihtuisikin, koska tarkoitushan on kontaktille osua, oli se sitten pysähtymällä tai juoksemalla.
Merlinin "mölli"-ikä lähestyy! Olemme edistyneet hirmuisesti koirakkona aivan tässä viime aikoina, koira on keskittynyt ja iloinen treenatessa, ja se lukee minua todella hyvin. Tässä uskaltaa todellakin suunnitella epiksiin menoa sitten kevään korvilla, kun vuosirokotukset on hankittu.
Seuraavaksi agilityssa pitäisi ottaa sydämen asiaksi pussi, muuri, pöytä, rengas, keinu ja kepit. Rataohjauksia, putkea ja kontakteja ollaan harjoiteltu pilvin pimein, mutta toisaalla, niin tullaan jatkossakin harjoittelemaan.
Viikon päästä meitä odottaa Turkuun lähtö näytelmiin. Kivasti Merlin on päättänyt harventamaan turkkiaan niin, että kauhistunut emäntä meni ostamaan Biotin Fortea. Jos biotiini-sinkkilisä toimii, niin se tekee sen vasta kuukauden perästä.
