POMPPUFIILIS - Perjantaina, 26.10.2012 klo 00:25
Ensinnäkin, olimme 13.10 Hyvinkäällä Vinttikoiraliiton Ylituomariyhdistyksen järjestämässä möllimaastojuoksukilpailuissa (lausupa tuo kymmenen kertaa peräkkäin nopeasti!). Aikainen herätys tiedossa, kuppia kahvia ja pennulle hörppy porkkanamehua, vain koska se tykkää siitä niin paljon, ja eikun menoksi. Hieman saatiin autolla seikkailla kaverin kanssa, koska navigaattori ei löytänyt perille ja saimme soitella paikan päälle oleville ihmisille. Mutta löytyihän se! Ja voi sitä väenpaljouden määrää heti aamusta! Ihania pieniä vinttikoiranpentusia joka paikassa, pentujen luokka kun oli ensimmäisenä. Merlin juoksi viidentenätoista ja jännitettiin melkosesti: "Lähteekö vieheen perään? Pelkääkö sitä? Juokseeko koirien luokse?" Mutta kyllähän pentu otti ja lähti, ensin varsin lupaavastikin! Sitten ehkä 60 metrin kohdilla M huomasi, että hei, äitihän ei tulekaan mun perässä vaan kävelee tuolla sivussa! Jyrkkä kääntö ja mamman luokse, joka antaa uudelleen käskyn "aja!" ja näyttää yhä liikkuvaa muovinauhajänistä. Manchesterinterrierin kaniinimetsästäjänvaistot pärähtivät uudelleen päälle ja päästiinhän me finaaliin asti pistein 208. Pisteitä jaettiin nopeuden lisäksi kuinka innokkaasti ja tarkasti koira jahtasi viehettä, juoksurytmin pitämiusestä ja tahdin sovittelusta maastovaihteluihin. Merlin kun aloitti todella hyvin ja seurasi tarkasti keinojänistä ja jatkoimme loppuun asti, saimme kohtalaisen hyvät pisteet ja sijoituimme 11.sijalle seitsemästätoista koirasta.
Maastojuoksut
Hyvin siis meni! Maastoliidon jälkeen kaupasta ostin banaanin ja jaettiin se puoliksi pennun kanssa, niin nostettiin hieman kummankin kaliumtasoa ja saatiin suu makeaksi. Kotona sitten odotti iso satsi lampaanjauhelihaa raa'an kananmunan ja kalsiumlisän kanssa. Seuraavissa kisoissa uskon pennelin juoksevan pidemmälle ennen kuin hoksaa emännän jääneen jälkeen. Sitten taas kotipuolessa itketään, kun koira juoksee mustarastaiden ja rusakoiden perässä ihan vauhkona...
Treeneissä on pääosin mennyt hyvin - olemme keskittyneet putkeen, turvalliseen ja hauskaan esteeseen. Toisissa treeneissä sain alkajaiseksi pidentää putken täyteen pituuteen, se oli jo ihan lälly ja helppo Merlinin pienestä pienessä koossa. Suora, pitkä putki meni viisi kertaa peräkkäin tuosta vain ja sitten vähän vaikeutimme tasoa. Tein putkesta loivan kaaren ja sitä sitten ihmeteltiinkin tovi, mitäs tämä nyt tällainen tarkoittaa? Mutta sama homma kuin alkupeleissä, leikin varjolla ja 3 varman onnistumisen jälkeen tauolle leikkimään ja prosessoimaan asiaa. Muutama helppo lähetys ja vähän sivulta, vähän takaa, ja loiva kaari-putki oli jo ihan helppo! Rämistelimme välillä myös keinua, joka Merlinin mielestä oli vähintäänkin arveluttava leikkikalu. Keinu oli kiva niin kauan kun se ei noussut maasta, joten päätämme mennä mieluummin varovasti kuin liian rohkeasti. Jokaisesta tassulla koskemisesta keinun kontakti osaan ja keinun laskiessa maahan tuli naksautus ja nami. Teimme viisitoista toistoa, joka viiden kerran jälkeen pitäen pienen tauon ja käyden vähän juoksemassa muualla treenikenttää, palaten aina Arveluttavan Keinun luokse tekemään saman tassulla läiskäisyn jälkeen. Tarkoitus on saada M omasta tahdostaan painaa keinu alas matalalta korkeudelta, kunnes sheippaamalla hän hyppää sille kokonaan ja paiskaa maahan. Merlinin ollessa hieman herkempää versiota terrieristä, teemme keinuhommia vain joka toinen kerta 15-20 toiston verran, ettei itse treeneistäkin tule arveluttavaa.
Kolmansissa treeneissä teimme jo pienen radan kahdesta putkesta ja kahdesta hyppyesteen siivekkeistä. Kaariputki olikin yllättäen päässyt unohtumaan viime kerrasta, joten toistimme putkea suorana ensimmäiset 5x3 minuuttia, kunnes putkista tuli taas Tosi Kivat esteet. Sain kaverin ottamaan meistä videota, niin saisin hieman sanella kritiikkia itsestäni: mölisen liikaa. "Putki-tänne-aita!" -komentoketjusta voisi unohtaa sen tänne-sanan, mutta katsotaan nyt, onko sille sittenkin tarvetta. Merlin kyllä vaikuttaa hyvin lukeman kehonkieltäni ja on pentumaisen kokeileva, eikä kaahaile itsekseen miten sattuu vaan odottaa minulta neuvoja. Luulen sen olevan hyvä merkki.
Agitreenit
Seuraavissa treeneissä aloitamma keppejä/pujottelua 2x2 -menetelmällä sekä ohjaamista hypyn siivekkeiden lävitse. Meillä on vielä tutustumatta sallituista esteistä pussi, joka hieman arveluttaa itseäni, kun pehmeän koiran omistan. No, rohkeutta! Otamme käsittelyyn myös "pahvilaatikko"-treenin, että pohjustamme tasapainoa (se keinu, se keinu). Saatte nähdä mitä kaikkea kivaa yhdestä pahvilaatikosta voi koiralle olla urheilun kannalta!
Tunnelin läpi kohti talvea
Oho, kylläpä aika kuluu! Tässä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista.Ensinnäkin, olimme 13.10 Hyvinkäällä Vinttikoiraliiton Ylituomariyhdistyksen järjestämässä möllimaastojuoksukilpailuissa (lausupa tuo kymmenen kertaa peräkkäin nopeasti!). Aikainen herätys tiedossa, kuppia kahvia ja pennulle hörppy porkkanamehua, vain koska se tykkää siitä niin paljon, ja eikun menoksi. Hieman saatiin autolla seikkailla kaverin kanssa, koska navigaattori ei löytänyt perille ja saimme soitella paikan päälle oleville ihmisille. Mutta löytyihän se! Ja voi sitä väenpaljouden määrää heti aamusta! Ihania pieniä vinttikoiranpentusia joka paikassa, pentujen luokka kun oli ensimmäisenä. Merlin juoksi viidentenätoista ja jännitettiin melkosesti: "Lähteekö vieheen perään? Pelkääkö sitä? Juokseeko koirien luokse?" Mutta kyllähän pentu otti ja lähti, ensin varsin lupaavastikin! Sitten ehkä 60 metrin kohdilla M huomasi, että hei, äitihän ei tulekaan mun perässä vaan kävelee tuolla sivussa! Jyrkkä kääntö ja mamman luokse, joka antaa uudelleen käskyn "aja!" ja näyttää yhä liikkuvaa muovinauhajänistä. Manchesterinterrierin kaniinimetsästäjänvaistot pärähtivät uudelleen päälle ja päästiinhän me finaaliin asti pistein 208. Pisteitä jaettiin nopeuden lisäksi kuinka innokkaasti ja tarkasti koira jahtasi viehettä, juoksurytmin pitämiusestä ja tahdin sovittelusta maastovaihteluihin. Merlin kun aloitti todella hyvin ja seurasi tarkasti keinojänistä ja jatkoimme loppuun asti, saimme kohtalaisen hyvät pisteet ja sijoituimme 11.sijalle seitsemästätoista koirasta.
Maastojuoksut
Hyvin siis meni! Maastoliidon jälkeen kaupasta ostin banaanin ja jaettiin se puoliksi pennun kanssa, niin nostettiin hieman kummankin kaliumtasoa ja saatiin suu makeaksi. Kotona sitten odotti iso satsi lampaanjauhelihaa raa'an kananmunan ja kalsiumlisän kanssa. Seuraavissa kisoissa uskon pennelin juoksevan pidemmälle ennen kuin hoksaa emännän jääneen jälkeen. Sitten taas kotipuolessa itketään, kun koira juoksee mustarastaiden ja rusakoiden perässä ihan vauhkona...
Agilityn vuoro!
Treeneissä on pääosin mennyt hyvin - olemme keskittyneet putkeen, turvalliseen ja hauskaan esteeseen. Toisissa treeneissä sain alkajaiseksi pidentää putken täyteen pituuteen, se oli jo ihan lälly ja helppo Merlinin pienestä pienessä koossa. Suora, pitkä putki meni viisi kertaa peräkkäin tuosta vain ja sitten vähän vaikeutimme tasoa. Tein putkesta loivan kaaren ja sitä sitten ihmeteltiinkin tovi, mitäs tämä nyt tällainen tarkoittaa? Mutta sama homma kuin alkupeleissä, leikin varjolla ja 3 varman onnistumisen jälkeen tauolle leikkimään ja prosessoimaan asiaa. Muutama helppo lähetys ja vähän sivulta, vähän takaa, ja loiva kaari-putki oli jo ihan helppo! Rämistelimme välillä myös keinua, joka Merlinin mielestä oli vähintäänkin arveluttava leikkikalu. Keinu oli kiva niin kauan kun se ei noussut maasta, joten päätämme mennä mieluummin varovasti kuin liian rohkeasti. Jokaisesta tassulla koskemisesta keinun kontakti osaan ja keinun laskiessa maahan tuli naksautus ja nami. Teimme viisitoista toistoa, joka viiden kerran jälkeen pitäen pienen tauon ja käyden vähän juoksemassa muualla treenikenttää, palaten aina Arveluttavan Keinun luokse tekemään saman tassulla läiskäisyn jälkeen. Tarkoitus on saada M omasta tahdostaan painaa keinu alas matalalta korkeudelta, kunnes sheippaamalla hän hyppää sille kokonaan ja paiskaa maahan. Merlinin ollessa hieman herkempää versiota terrieristä, teemme keinuhommia vain joka toinen kerta 15-20 toiston verran, ettei itse treeneistäkin tule arveluttavaa.
Kolmansissa treeneissä teimme jo pienen radan kahdesta putkesta ja kahdesta hyppyesteen siivekkeistä. Kaariputki olikin yllättäen päässyt unohtumaan viime kerrasta, joten toistimme putkea suorana ensimmäiset 5x3 minuuttia, kunnes putkista tuli taas Tosi Kivat esteet. Sain kaverin ottamaan meistä videota, niin saisin hieman sanella kritiikkia itsestäni: mölisen liikaa. "Putki-tänne-aita!" -komentoketjusta voisi unohtaa sen tänne-sanan, mutta katsotaan nyt, onko sille sittenkin tarvetta. Merlin kyllä vaikuttaa hyvin lukeman kehonkieltäni ja on pentumaisen kokeileva, eikä kaahaile itsekseen miten sattuu vaan odottaa minulta neuvoja. Luulen sen olevan hyvä merkki.
Agitreenit
Seuraavissa treeneissä aloitamma keppejä/pujottelua 2x2 -menetelmällä sekä ohjaamista hypyn siivekkeiden lävitse. Meillä on vielä tutustumatta sallituista esteistä pussi, joka hieman arveluttaa itseäni, kun pehmeän koiran omistan. No, rohkeutta! Otamme käsittelyyn myös "pahvilaatikko"-treenin, että pohjustamme tasapainoa (se keinu, se keinu). Saatte nähdä mitä kaikkea kivaa yhdestä pahvilaatikosta voi koiralle olla urheilun kannalta!
