POMPPUFIILIS - Maanantaina, 26.11.2012 klo 20:07
Lähdimme yhtä matkaa viime viikolla viehetreeneihin Paloheinään, jossa kaikenrotuiset koirat pääsevät päästämään saalisviettinsä valloilleen - tai ei! On nähnyt niitäkin, jotka lenkeillä ampaisivat jokaisen rusakon ja oravan perään, mutta eivät sitten kaninnahkaa uskaltaneet ajaa vaan jäivät etäämmälle kuikuilemaan tai merkkailemaan puskia (nim. kääpiöpinseri Robi). Kaikista vinttikoiristakaan ei ole saaliin ajajiksi vaan lähtevät joskus huitelemaan omia menojaan pitkin heinäistä maata. Mutta kyllä se vaan on komiaa, kun iso venakko lähtee ajamaan sudenharppauksin pientä karvapalaa, vietti palaen silmistä.
Merlin ei ollut hetkeen päässyt ajamaan viehettä, mutta kyllä se vain muisti miten homma pelittää. Kärsimätön ininä ja vikinä alkoi kun tultiin paikalle jonottamaan ja se näki muiden koirien ajavan viehettä. Kun pentu pääsi valjaista irti, se on niin täpinöissään, että pomppi bloginsa nimen ylpeäksi. Merlin ajoi viehettä viisi kertaa todella upeasti, ekalla kerralla vain meni saamaan vieheen kiinni ensimetreillä ja juoksi viehe suussaan perille asti äristen ja puristen. Loput neljä meni 158km tuntivauhdilla, että manner tutisi. Emäntää vihlaisi sydämestä, sillä minua on päässyt puraisemaan vinttikoirakuume. Paha, paha juttu, kolmas koira ei ole mitenkään ajankohtainen.
Kunhan oltiin näytetty velipojalle mallia, oli sen vuoro. Manun emäntää ohjeistettiin, mutta koiralla homma oli jo verissä - se tiesi mitä tehdä ja lähti ekalla kerralla ajamaan, vaikka ei merkannutkaan heti viehettä. Tokalla kerralla se pysäytti vieheen tassuilla ja otti sitten suuhunsa - bingo! Tuloksen arvoinen ajo. Kolme muutakin ajoa meni kuin vettä vaan.
Merlin ja Manu odottavat malttamattomina että pääsevät ajamaan.
Merlin seuraa tarkasti, kun venakkolapsi ajaa viehettä sitä ennen.
Manu-velikulta ajoi hienosti!
Merlin olisi halunnut mennä heti uudestaan, mutta ei liikaa noin rankkaa urheilua ja loppupäivä menikin kotona löllötellessä. Musti&Mirrissä käytiin shoppailemassa lihapaketteja ja näytettiin Manun emännälle, mitä kaikkea hyvää sieltä sai ostettua. Mukaan lähti lohta, broileria, naudan lihaista rasvaa, pelkkää naudan rasvaa, kanansiipiä, kanamixiä ja broilerinsydämiä. Niistä saa hyvät eväät hetkeksi. Aku-pappa on ollut vaan kotona sen hammasoperaation jälkeen, jossa siltä poistettiin neljä hammasta hammasjuuritulehduksen takia ja se ei saa kovia herkkuja ollenkaan. Merlin on ollut vähän huolissaan pappaveljestään ja nukkunut erityisen paljon Akun vieressä. Ja papan harmiksi koko ajan pussailemassa tai nuolemassa sen tassuja.
Päätettiin sitten viime tingassa viime sunnuntaina pirauttaa Manun emännälle, että tulee mukaan katsomaan meidän treenejä ja kokeilemaan pari estettä. Oltiin Luna-bullin emännän kanssa aiemmin vitsailtu, että voitais saman tien aloittaa oma yritys agilityopettajina, kun kaikki kurssit on niin pirun kalliita (jouduttiin lopettamaan perjantai-treenit Espoossa, kun emännän lompakko on ihan tyhjä), ja sitten meillä kummallakin olikin oma oppilas; Manu ja sen emäntä, sekä nuori rotikkanarttu sen emännän kanssa. Meillä oli todella vauhdikkaat treenit, ehkä vähän liiankin ja porukkaa oli kuin marttakerhossa. Merlin ei jaksanut loppupuolella oikein keskittyä ja päätettiin auttaa lähinnä muita. Manu opetteli menemään hyppyä matalallalla rimalla, lyhyttä putkea ja puomia, jota se tosin pelkäsi ihan kamalasti. Saatiin menemään velipoika puolitoista kertaa ja päätettiin treenit kivempaan putkeen.
Tehtiin me Merlinin kanssa kuuden esteen rataa, jossa Mer osoittautuikin A-kiipijäksi - se karkasi A:lle ties monettako kertaa ja jäi sen huipuille katselemaan emäntää, jolla oli palaa päreet tasan yhtä monta kertaa. Pitkin hampain, kärsivällisesti ja napakalla ohjaamisella saatiin pari puhdasta rataa ja jätettiin homma siihen. Leikittiin vähän Ikea-rotalla ja tehtiin treenien lopuksi vauhtirataa, joka sekin onnistui vasta kolmannella kerralla. Alkaa tuo murkkuikä vaikeuttaa treenejäkin, joten kunhan pappa on taas täysissä vanhuudenpäivien voimissaan, M saa pitää pienen tauon ja harjoitellaan sitten Akun kanssa keppejä ja keinua. Taukojen jälkeen Merlin yrittää taas kahta kauheammin.
Tässä meidän sunnuntain treenirata. Harjoiteltiin vähän ylimääräisiäkin A-kontakteja, alkoivatpa ainakin upota pennun päähän!
Vähän meidän treeneistä:
- Lämmittelemme 10-20 minuuttia ennen treenien alkua - ja aloitamme tyhjällä vatsalla!
- Käymme yhdessä katsomassa treenikenttää, jotta siellä ei ole yllätyksiä
- Emäntä tekee radan koiran ollessa radan ulkopuolella odottamsssa
- Treenisessio alkaa ja loppuu leikkimisellä; lelun kiskominen on Merlinin lempileikki
- Treenaaminen kestää max. 10 minuuttia kerralla, jota seuraa 5-10 minuutin tauko
- Treenien lopussa teemme "vauhdiradan", joka on suhteellisen suoraviivainen ja helppo rata, jossa saa juosta ja lujaa!
- Juotamme koirat ja jäähdyttelemme 10-20 minuuttia
- Kotona odottaa 1 h sisällä päivän ruoka, joka on erittäin proteiin,- ja rasvapitoinen, ja johon lisätään 1/3 banaania.
- Seuraavana päivänä on lepopäivä ja teemme lähinnä aivojumppaa
Ensi kertaan!
Velipoika mukaan
Meitä on Merlinin kanssa onnistanut, että kaksi sisarusta asuu aivan meidän lähellä meitä, kummatkin pääkaupunkiseudulla. Toisen manssiveljistä olemme saaneet innostumaan mukaan meidän koirajutuista, ensin näyttelyistä ja mätsäreistä sitten viehejuoksusta ja vielä agilitystakin. Mikäs sen mukavampaa, kuin harrastaa yhdessä ja saada harvinaisia manchesterinterriereitä enemmän koiramaailman vientoihin mukaan!Lähdimme yhtä matkaa viime viikolla viehetreeneihin Paloheinään, jossa kaikenrotuiset koirat pääsevät päästämään saalisviettinsä valloilleen - tai ei! On nähnyt niitäkin, jotka lenkeillä ampaisivat jokaisen rusakon ja oravan perään, mutta eivät sitten kaninnahkaa uskaltaneet ajaa vaan jäivät etäämmälle kuikuilemaan tai merkkailemaan puskia (nim. kääpiöpinseri Robi). Kaikista vinttikoiristakaan ei ole saaliin ajajiksi vaan lähtevät joskus huitelemaan omia menojaan pitkin heinäistä maata. Mutta kyllä se vaan on komiaa, kun iso venakko lähtee ajamaan sudenharppauksin pientä karvapalaa, vietti palaen silmistä.
Merlin ei ollut hetkeen päässyt ajamaan viehettä, mutta kyllä se vain muisti miten homma pelittää. Kärsimätön ininä ja vikinä alkoi kun tultiin paikalle jonottamaan ja se näki muiden koirien ajavan viehettä. Kun pentu pääsi valjaista irti, se on niin täpinöissään, että pomppi bloginsa nimen ylpeäksi. Merlin ajoi viehettä viisi kertaa todella upeasti, ekalla kerralla vain meni saamaan vieheen kiinni ensimetreillä ja juoksi viehe suussaan perille asti äristen ja puristen. Loput neljä meni 158km tuntivauhdilla, että manner tutisi. Emäntää vihlaisi sydämestä, sillä minua on päässyt puraisemaan vinttikoirakuume. Paha, paha juttu, kolmas koira ei ole mitenkään ajankohtainen.
Kunhan oltiin näytetty velipojalle mallia, oli sen vuoro. Manun emäntää ohjeistettiin, mutta koiralla homma oli jo verissä - se tiesi mitä tehdä ja lähti ekalla kerralla ajamaan, vaikka ei merkannutkaan heti viehettä. Tokalla kerralla se pysäytti vieheen tassuilla ja otti sitten suuhunsa - bingo! Tuloksen arvoinen ajo. Kolme muutakin ajoa meni kuin vettä vaan.
Merlin ja Manu odottavat malttamattomina että pääsevät ajamaan.
Merlin seuraa tarkasti, kun venakkolapsi ajaa viehettä sitä ennen.
Manu-velikulta ajoi hienosti!
Merlin olisi halunnut mennä heti uudestaan, mutta ei liikaa noin rankkaa urheilua ja loppupäivä menikin kotona löllötellessä. Musti&Mirrissä käytiin shoppailemassa lihapaketteja ja näytettiin Manun emännälle, mitä kaikkea hyvää sieltä sai ostettua. Mukaan lähti lohta, broileria, naudan lihaista rasvaa, pelkkää naudan rasvaa, kanansiipiä, kanamixiä ja broilerinsydämiä. Niistä saa hyvät eväät hetkeksi. Aku-pappa on ollut vaan kotona sen hammasoperaation jälkeen, jossa siltä poistettiin neljä hammasta hammasjuuritulehduksen takia ja se ei saa kovia herkkuja ollenkaan. Merlin on ollut vähän huolissaan pappaveljestään ja nukkunut erityisen paljon Akun vieressä. Ja papan harmiksi koko ajan pussailemassa tai nuolemassa sen tassuja.
Agimansseista pari sanaa
Päätettiin sitten viime tingassa viime sunnuntaina pirauttaa Manun emännälle, että tulee mukaan katsomaan meidän treenejä ja kokeilemaan pari estettä. Oltiin Luna-bullin emännän kanssa aiemmin vitsailtu, että voitais saman tien aloittaa oma yritys agilityopettajina, kun kaikki kurssit on niin pirun kalliita (jouduttiin lopettamaan perjantai-treenit Espoossa, kun emännän lompakko on ihan tyhjä), ja sitten meillä kummallakin olikin oma oppilas; Manu ja sen emäntä, sekä nuori rotikkanarttu sen emännän kanssa. Meillä oli todella vauhdikkaat treenit, ehkä vähän liiankin ja porukkaa oli kuin marttakerhossa. Merlin ei jaksanut loppupuolella oikein keskittyä ja päätettiin auttaa lähinnä muita. Manu opetteli menemään hyppyä matalallalla rimalla, lyhyttä putkea ja puomia, jota se tosin pelkäsi ihan kamalasti. Saatiin menemään velipoika puolitoista kertaa ja päätettiin treenit kivempaan putkeen.
Tehtiin me Merlinin kanssa kuuden esteen rataa, jossa Mer osoittautuikin A-kiipijäksi - se karkasi A:lle ties monettako kertaa ja jäi sen huipuille katselemaan emäntää, jolla oli palaa päreet tasan yhtä monta kertaa. Pitkin hampain, kärsivällisesti ja napakalla ohjaamisella saatiin pari puhdasta rataa ja jätettiin homma siihen. Leikittiin vähän Ikea-rotalla ja tehtiin treenien lopuksi vauhtirataa, joka sekin onnistui vasta kolmannella kerralla. Alkaa tuo murkkuikä vaikeuttaa treenejäkin, joten kunhan pappa on taas täysissä vanhuudenpäivien voimissaan, M saa pitää pienen tauon ja harjoitellaan sitten Akun kanssa keppejä ja keinua. Taukojen jälkeen Merlin yrittää taas kahta kauheammin.
Tässä meidän sunnuntain treenirata. Harjoiteltiin vähän ylimääräisiäkin A-kontakteja, alkoivatpa ainakin upota pennun päähän!
Vähän meidän treeneistä:
- Lämmittelemme 10-20 minuuttia ennen treenien alkua - ja aloitamme tyhjällä vatsalla!
- Käymme yhdessä katsomassa treenikenttää, jotta siellä ei ole yllätyksiä
- Emäntä tekee radan koiran ollessa radan ulkopuolella odottamsssa
- Treenisessio alkaa ja loppuu leikkimisellä; lelun kiskominen on Merlinin lempileikki
- Treenaaminen kestää max. 10 minuuttia kerralla, jota seuraa 5-10 minuutin tauko
- Treenien lopussa teemme "vauhdiradan", joka on suhteellisen suoraviivainen ja helppo rata, jossa saa juosta ja lujaa!
- Juotamme koirat ja jäähdyttelemme 10-20 minuuttia
- Kotona odottaa 1 h sisällä päivän ruoka, joka on erittäin proteiin,- ja rasvapitoinen, ja johon lisätään 1/3 banaania.
- Seuraavana päivänä on lepopäivä ja teemme lähinnä aivojumppaa
Ensi kertaan!
