POMPPUFIILIS - Lauantaina, 26.01.2013 klo 19:55
Merlin on ajanut viehettä 4 kuukauden ikäisestä alkaen, nyt tammikuun taitteessa yli puoli vuotta. Se tietää kun saavumme joko Paloheinään tai Tuomarinkartanoon, mistä on kyse, ja alkuun koira on hiljainen. Jännitymisen tuntee hihnasta käsin, ja näkee koiran ruumiinkielestä - keskittynyt katse, eteenpäin työnnetyt korvat, tärinä ja hitaasti ylös alas laskeva piiskahäntä. Kun M näkee ensimmäisen koiran ajavan viehettä, iskee kilpailunhimo päälle. Koira inisee, murisee, haukkuu, ulvoo, nykii ja palaa halusta päästä näyttämään hampaansa kaninnahalle tai peurankorvalle, jonka vieheen vetäjä kiinnittää naruun.
Merlin on paitsi nopea, myös keskittynyt juoksija. Sillä on katse vieheessä, se ei yritä ennakoida sen liikkeitä ja se jarruttaa ajoissa. Ensiksi painuu tassut vieheen päälle pysäyttääkseen saaliin liikkeen, sitten kulmahampaat repäisevät saaliin ilmaan, poskihampaat purevat kiinni, ja alkaa ravistelu ja pyöriminen, jonka tarkoitus on sekoittaa saaliin suuntavaisto ja lopulta tappaa. Tätä viettiä en halua manchesterinterriereissä sammuvan. Herkän, pehmeän ja lämmönhakuisen pienen koiran sisällä kytee tulinen ja tarkka metsästäjä.
Treeneissä vedetään 5-6 vetoa, 10-15 metriä. Nyt talvella se tapahtuu parkkipaikalla tasaisella maalla, toki melko liukkaalla sellaisella. Treenit alkavat lämmittelyllä, ihan joko pellon ympäri kävelyllä tai parkkipaikkaa ympäri hölkkäämällä ja hypyttämällä. Joskus koiran selkää ja reisiä hierotaan. Vetäjän saadessa saaliin maaliin ja koiran sen merkattua (joko tassuilla, hampailla tai nyökkäyksellä), viehe viedään saman tien takaisin kävelyvauhtia (jotta koira saa tasaantua hieman) lähtöpaikalle. Kun vedot ollaan vedetty, koiraa kiitetään ja lähdetään jäähdyttelemään taas kävelyllä. Kylmällä pistetään takki päälle odottelun ajaksi. Koiran tassuja huolletaan verenkiertoa edistävällä ja anturoita pehmentävällä tassurasvalla ja kynnet leikataan riittävän usein.
Juoksemisen jälkeen kotona odottaa rasvainen ateria. Tänään se oli
- 50 g rasvaista porsaanlihaa
- 150 g kalkkunanjauhelihaa
- 2 rkl All Bran -muroja
- 1 rkl HHC lammas-riisi tölkkiruokaa
- 1 rkl turkkilaista jugurttia
- 1 rkl lohiöljyä
- 1 tl merileväjauhetta
- 1 tl kananmunakuorijauhetta
- 1/3 banaania
Viehettä juostaan kerran viikkoon, välillä on ollut pidempiä taukoja. Tarkoitus hauskanpidon ja koiran viettien säilyttämisen lisäksi harjoitella epävirallisia juoksukisoja ja etenkin kesällä tapahtuvaa RotuRace -kisaa varten. Viehe on sellainen aivot narikkaan -harrastus koiralle eikä emäntäkään voi olla tykkäämättä kun koiralla on niin kivaa.
Jenna kuljettaa vieheen ja koiran sopivan juoksuetäisyyden päähän.
Pienelle, notkealle manssille tiukatkaan käännökset eivät tuota ongelmia.
Juokseminen tapahtuu hymyssä suin.
Viehe pitäisi palauttaakin ihmiselle, Merlin on eri mieltä.
Äkkijarrutus vaatii jo jonkin verran ruumiinhallintaa.
Useimmilla koirilla on syntyjään halu lähteä liikkuvan kohteen perään. Kisaaminen ei ehkä onnistu kaikkien kohdalla, mutta mikään ei estä harrastamista.
Vieteistä ilo irti
Meillä on agilityn lisäksi toinen rakas harrastus, joka ehkä muutaman kerran mainittu aksaamisen selostamisen ohella - vieheen ajo. Manchesterinterriereillä ei ole osallistumisoikeutta virallisiin rata,- tai maastokisoihin, mutta se ei ole estänyt pientä manssia rakastamasta juoksemista. Ikivanhalla rotta,-ja kaniinikoiralla on edelleen vahvasti saalisvietti verissään ja se kyllä lähtee ajoon ja vilkkaasti. Kotipihalla saavat varoa niin mustarastaat kuin variksetkin, jos Merlin ne hoksaa. Onpa kaksi kertaa lähdetty rusakonkin perään, onnen kantamoisen kautta koira palannut takaisin ehjin nahoin hukattuaan pitkäkorvan ja huomattuaan emännän jääneen jälkeen. Huutaminen on turhaa siinä vaiheessa, kun koiralla on ajo päällä, siinä voi odottaa ja kävellä hiljakseltaan perässä, ja toivoa, että pahinta ei ole sattunut. En aio kytkeä koiraa loppuelämäkseen kiinni muutaman rusakon takia, mutta ennakoimaan on kyllä oppinut. Yleensä minä huomaan rusakot, kanit ja fasaanit ennen koiraa, ja osaan joko vaihtaa suuntaa tai pistää pennun kiinni.Merlin on ajanut viehettä 4 kuukauden ikäisestä alkaen, nyt tammikuun taitteessa yli puoli vuotta. Se tietää kun saavumme joko Paloheinään tai Tuomarinkartanoon, mistä on kyse, ja alkuun koira on hiljainen. Jännitymisen tuntee hihnasta käsin, ja näkee koiran ruumiinkielestä - keskittynyt katse, eteenpäin työnnetyt korvat, tärinä ja hitaasti ylös alas laskeva piiskahäntä. Kun M näkee ensimmäisen koiran ajavan viehettä, iskee kilpailunhimo päälle. Koira inisee, murisee, haukkuu, ulvoo, nykii ja palaa halusta päästä näyttämään hampaansa kaninnahalle tai peurankorvalle, jonka vieheen vetäjä kiinnittää naruun.
Merlin on paitsi nopea, myös keskittynyt juoksija. Sillä on katse vieheessä, se ei yritä ennakoida sen liikkeitä ja se jarruttaa ajoissa. Ensiksi painuu tassut vieheen päälle pysäyttääkseen saaliin liikkeen, sitten kulmahampaat repäisevät saaliin ilmaan, poskihampaat purevat kiinni, ja alkaa ravistelu ja pyöriminen, jonka tarkoitus on sekoittaa saaliin suuntavaisto ja lopulta tappaa. Tätä viettiä en halua manchesterinterriereissä sammuvan. Herkän, pehmeän ja lämmönhakuisen pienen koiran sisällä kytee tulinen ja tarkka metsästäjä.
Treeneissä vedetään 5-6 vetoa, 10-15 metriä. Nyt talvella se tapahtuu parkkipaikalla tasaisella maalla, toki melko liukkaalla sellaisella. Treenit alkavat lämmittelyllä, ihan joko pellon ympäri kävelyllä tai parkkipaikkaa ympäri hölkkäämällä ja hypyttämällä. Joskus koiran selkää ja reisiä hierotaan. Vetäjän saadessa saaliin maaliin ja koiran sen merkattua (joko tassuilla, hampailla tai nyökkäyksellä), viehe viedään saman tien takaisin kävelyvauhtia (jotta koira saa tasaantua hieman) lähtöpaikalle. Kun vedot ollaan vedetty, koiraa kiitetään ja lähdetään jäähdyttelemään taas kävelyllä. Kylmällä pistetään takki päälle odottelun ajaksi. Koiran tassuja huolletaan verenkiertoa edistävällä ja anturoita pehmentävällä tassurasvalla ja kynnet leikataan riittävän usein.
Juoksemisen jälkeen kotona odottaa rasvainen ateria. Tänään se oli
- 50 g rasvaista porsaanlihaa
- 150 g kalkkunanjauhelihaa
- 2 rkl All Bran -muroja
- 1 rkl HHC lammas-riisi tölkkiruokaa
- 1 rkl turkkilaista jugurttia
- 1 rkl lohiöljyä
- 1 tl merileväjauhetta
- 1 tl kananmunakuorijauhetta
- 1/3 banaania
Viehettä juostaan kerran viikkoon, välillä on ollut pidempiä taukoja. Tarkoitus hauskanpidon ja koiran viettien säilyttämisen lisäksi harjoitella epävirallisia juoksukisoja ja etenkin kesällä tapahtuvaa RotuRace -kisaa varten. Viehe on sellainen aivot narikkaan -harrastus koiralle eikä emäntäkään voi olla tykkäämättä kun koiralla on niin kivaa.
Jenna kuljettaa vieheen ja koiran sopivan juoksuetäisyyden päähän.
Pienelle, notkealle manssille tiukatkaan käännökset eivät tuota ongelmia.
Juokseminen tapahtuu hymyssä suin.
Viehe pitäisi palauttaakin ihmiselle, Merlin on eri mieltä.
Äkkijarrutus vaatii jo jonkin verran ruumiinhallintaa.
Useimmilla koirilla on syntyjään halu lähteä liikkuvan kohteen perään. Kisaaminen ei ehkä onnistu kaikkien kohdalla, mutta mikään ei estä harrastamista.
