PYRENEITTENKOIRA TURREN ELäMää - Lauantaina, 15.10.2011 klo 17:17
-Hän tulee luoksesi lohduttamaan kun olet surullinen, hän vartioi sinua hengellään; HÄN ON AINA LÄHELLÄSI, JOS EI FYYSISESTI NIIN AINAKIN HENKISELLÄ TASOLLA HÄN ON AINA LÄSNÄ!
Rakkaudesta koiriin!! Siitä ei voi pelkin sanoin edes kertoa, koska sanat eivät riitä. Rakkaus eläimeen on AITOA! Ja eläimen rakkaus ennen kaikkea on juurikin sitä! Se rakastaa sinua, olet sitten rikas tai pennitön maantien kulkija. Se rakastaa sinua samoiten vaikka sinulla olisi vaikeaa ja muut hylkäisivät. -Mikäli kohtelet eläintä hyvin; se rakastaa sinua aina! Sen silmissä on rakkaus kun se katsoo sinuun, sen hännässä on rakkaus kun se heiluttaa sitä sinulle, sen ilmeessä on rakkaus kun se hymyilee sinulle; sen koko olemuksessa on rakkaus kun olet sille hyvä! Ja kun koittaa päivä jolloin tienne erkanevat; niin on hän yhä uskollinen-viimeiseen hengen vetoon hänessä on rakkaus! Hän on vierellä alusta loppuun saakka aina iloiten sinun hellyydestäsi jota jaksat kiireen keskellä antaa, Hän odottaa kärsivällisesti että olet läsnä vaikka olisit liiankin kauan toisaalla! -Rakkaus eläimeen on mutkaton ja aito! Suru hänen lähdöstään on suorastaan pohjaton kuilu! -Se ei ole erilaista kuin menettäisi läheisen ihmisen (paitsi minulla joka määrällisesti suren eläintä enemmän)! Toki läheisiä ja rakkaita ihmisiäkin suren; mutta mikä on aina niin inohottavaa niin se että surua, joka kohdistuu eläimeen, ei aina ymmärretä ja siten siihen myös suhtaudutaan hankalasti toisinaan. -Mutta ne ihmiset jotka suhtautuvat hankalasti ovat jääneet paljosta paitsi! Nimittäin eläimen suuresta, suuresta rakkaudesta; joka on AITOA!
-Vasta ajan kuluessa sitä jotenkin "tottuu" tyhjyyteen kodissa ja kodin lämmön ja kodikkuuden kaikkoamiseen ja voit alkaa miettiä toista eläintä; joka onkin sitten aina uusi persoonallisuus, joka ei ikinä korvaa edellistä, mutta antaa jälleen sinulle pohjattoman, vilpittömän kiintymyksensä!!
Itse esimerkiksi ikävöin edelleen Missu kissaa, josta aika jätti... Ei ole mitenkään mahdollista ottaa uutta kissaa vielä aikoihin, koska se ei olisi edes reilua sille uudelle kissalle; koska sitä vain vertaisi Missuun haluamattaankin. Me joille eläimet ovat yleensäottaen rakkaampia kuin suurinosa ihmisistä suremme niin pitkään ettei heti voi mitenkään ikäänkuin vaihtaa uuteen!! Itselläni kuitenkin helpottaa Turre, joka tuli Misun aikaan jo uutena meille kera rakkauden!: )
Rakkaudesta koiriin/eläimeen
Kun tulet kotiin hän on aina vastassa häntä heiluen! Olet sitten ollut poissa tunnin tai viisi minuuttia; hän on yhtä iloinen tavatessaan sinut! Hän on myös välillä oikukas ja tahtoo eri asioita kun sinä. Hän haluaa haistella sellaista jota itse et voisi ikinä haistaa, saatika maistaa!-Hän tulee luoksesi lohduttamaan kun olet surullinen, hän vartioi sinua hengellään; HÄN ON AINA LÄHELLÄSI, JOS EI FYYSISESTI NIIN AINAKIN HENKISELLÄ TASOLLA HÄN ON AINA LÄSNÄ!
Rakkaudesta koiriin!! Siitä ei voi pelkin sanoin edes kertoa, koska sanat eivät riitä. Rakkaus eläimeen on AITOA! Ja eläimen rakkaus ennen kaikkea on juurikin sitä! Se rakastaa sinua, olet sitten rikas tai pennitön maantien kulkija. Se rakastaa sinua samoiten vaikka sinulla olisi vaikeaa ja muut hylkäisivät. -Mikäli kohtelet eläintä hyvin; se rakastaa sinua aina! Sen silmissä on rakkaus kun se katsoo sinuun, sen hännässä on rakkaus kun se heiluttaa sitä sinulle, sen ilmeessä on rakkaus kun se hymyilee sinulle; sen koko olemuksessa on rakkaus kun olet sille hyvä! Ja kun koittaa päivä jolloin tienne erkanevat; niin on hän yhä uskollinen-viimeiseen hengen vetoon hänessä on rakkaus! Hän on vierellä alusta loppuun saakka aina iloiten sinun hellyydestäsi jota jaksat kiireen keskellä antaa, Hän odottaa kärsivällisesti että olet läsnä vaikka olisit liiankin kauan toisaalla! -Rakkaus eläimeen on mutkaton ja aito! Suru hänen lähdöstään on suorastaan pohjaton kuilu! -Se ei ole erilaista kuin menettäisi läheisen ihmisen (paitsi minulla joka määrällisesti suren eläintä enemmän)! Toki läheisiä ja rakkaita ihmisiäkin suren; mutta mikä on aina niin inohottavaa niin se että surua, joka kohdistuu eläimeen, ei aina ymmärretä ja siten siihen myös suhtaudutaan hankalasti toisinaan. -Mutta ne ihmiset jotka suhtautuvat hankalasti ovat jääneet paljosta paitsi! Nimittäin eläimen suuresta, suuresta rakkaudesta; joka on AITOA!
-Vasta ajan kuluessa sitä jotenkin "tottuu" tyhjyyteen kodissa ja kodin lämmön ja kodikkuuden kaikkoamiseen ja voit alkaa miettiä toista eläintä; joka onkin sitten aina uusi persoonallisuus, joka ei ikinä korvaa edellistä, mutta antaa jälleen sinulle pohjattoman, vilpittömän kiintymyksensä!!
Itse esimerkiksi ikävöin edelleen Missu kissaa, josta aika jätti... Ei ole mitenkään mahdollista ottaa uutta kissaa vielä aikoihin, koska se ei olisi edes reilua sille uudelle kissalle; koska sitä vain vertaisi Missuun haluamattaankin. Me joille eläimet ovat yleensäottaen rakkaampia kuin suurinosa ihmisistä suremme niin pitkään ettei heti voi mitenkään ikäänkuin vaihtaa uuteen!! Itselläni kuitenkin helpottaa Turre, joka tuli Misun aikaan jo uutena meille kera rakkauden!: )
