RöLLIN TOILAILUJA - Sunnuntaina, 03.10.2010 klo 16:22
Oven vieressä häkissään kyhjöttänyt Ralli- koira ( rottwailer) alkoi pitää kamalaa melua ja tottahan toki minunkin piti alkaa haukkua kun toinenkin alkoi, sitä paitsi en en edes nähnyt ovelle kun häkkini oli sijoitettu kulman taakse! Hoitaja pyysi vieraita menemään ulos odottelemaan että hän toisi kyllä koiran ulos kun siellä ei olisi niin ahdasta meluisaa.
Olin jo ollut paikassa viikon ja minut oli juuri palautettu entisestä ottoperheestäni, enkä ikimaailmassa olisi uskonut että valittu olin minä. Mutta kyllä se vaan koppini eteen pysähtyi hihnan kanssa ja sanoi että nyt taisi rölliä onnistaa! Häntäni alkoi heilua vimmatusti kun hihna napsahti kiinni kaulapantaani ja alettiin kävellä ulospäin.
Ja siellä minua odotti mies, nainen, poika ja tyttö. Naamoillaan iloinen hymy. Ilosesti ryntäsin heti heidän luokseen rapsutuksia kerjäämään. Siinä sitten taas kuuntelin ja istuskelin kun alettiin puhua. Käytiin läpi menneisyyttäni ja käytöstapoja. Sitten hoitaja ojensikin hihnan miehelle! Hyppäsin ylös kuin piton saaneena. Mies lähti perheensä kanssa kävelyttämään minua hoitolan tietä pitkin. Ihania hajuja! Silloin aloin uskoa että vihdoin saisin kodin! Oikean kodin jossa minusta pidettäisiin huolta. Jonkun aikaa käveltyämme käännyimme takaisin hoitolan pihalle. Sitten siinä istuin taas ja kuuntelin kun puhuttiin minusta.
Sitten mentiinkin takaisin sisälle! Hoitaja veikin minut häkkiin! Mitä tämä nyt oli? Minunhan oli pitänyt lähteä mukaan! Pieni poika (eskarilaiinen), painoi nenänsä kiinni häkkini kaltereihin ja jutteli minulle. Näin surun hänen silmissään. Sitten hänet vietiin pois luotani.....
Seuraavana iltana pihaan ajoi taas auto. Hoitaja marssi pihalle kauheaa vauhtia. Kymmenen minuutin päästä hän tuli sisälle. Muttei yksin! Kuulin askeleita joita en tunnistanut. Ihmiset puhuivat ja puhuivat. Viimein hoitaja tuli kopillen ja otti hihnan naulasta ja sanoi tulehan rölli! Sinulle löytyi koti!
Se sama perhe oli tullut hakemaan minut kotiinsa! Ja automatkan päätteeksi sain vielä tietää ettei perheessä ollut vain 2 lasta vaan 5! Ihana uusi perhe....vihdoinkin!
näin sain kodin...
Kotkanseudun eläintenlöytökodin pihaan ajoi auto. Se pysähtyi jarrut hiukan vinkuen. Pomppasin ylös kopissani oltuani juuri käymässä nukkumaan viltilleni. Paikan omistaja (hiukan pyylevä nainen), käveli ulos tulijoita vastaan paiskaten oven kiinni. Ulkona puhua pälistiin varmaankin toistakymmentä minuuttia ennenkuin ovi vhdoin aukesi ja hiukan viileä pakkasilma työntyi sisälle.Oven vieressä häkissään kyhjöttänyt Ralli- koira ( rottwailer) alkoi pitää kamalaa melua ja tottahan toki minunkin piti alkaa haukkua kun toinenkin alkoi, sitä paitsi en en edes nähnyt ovelle kun häkkini oli sijoitettu kulman taakse! Hoitaja pyysi vieraita menemään ulos odottelemaan että hän toisi kyllä koiran ulos kun siellä ei olisi niin ahdasta meluisaa.
Olin jo ollut paikassa viikon ja minut oli juuri palautettu entisestä ottoperheestäni, enkä ikimaailmassa olisi uskonut että valittu olin minä. Mutta kyllä se vaan koppini eteen pysähtyi hihnan kanssa ja sanoi että nyt taisi rölliä onnistaa! Häntäni alkoi heilua vimmatusti kun hihna napsahti kiinni kaulapantaani ja alettiin kävellä ulospäin.
Ja siellä minua odotti mies, nainen, poika ja tyttö. Naamoillaan iloinen hymy. Ilosesti ryntäsin heti heidän luokseen rapsutuksia kerjäämään. Siinä sitten taas kuuntelin ja istuskelin kun alettiin puhua. Käytiin läpi menneisyyttäni ja käytöstapoja. Sitten hoitaja ojensikin hihnan miehelle! Hyppäsin ylös kuin piton saaneena. Mies lähti perheensä kanssa kävelyttämään minua hoitolan tietä pitkin. Ihania hajuja! Silloin aloin uskoa että vihdoin saisin kodin! Oikean kodin jossa minusta pidettäisiin huolta. Jonkun aikaa käveltyämme käännyimme takaisin hoitolan pihalle. Sitten siinä istuin taas ja kuuntelin kun puhuttiin minusta.
Sitten mentiinkin takaisin sisälle! Hoitaja veikin minut häkkiin! Mitä tämä nyt oli? Minunhan oli pitänyt lähteä mukaan! Pieni poika (eskarilaiinen), painoi nenänsä kiinni häkkini kaltereihin ja jutteli minulle. Näin surun hänen silmissään. Sitten hänet vietiin pois luotani.....
Seuraavana iltana pihaan ajoi taas auto. Hoitaja marssi pihalle kauheaa vauhtia. Kymmenen minuutin päästä hän tuli sisälle. Muttei yksin! Kuulin askeleita joita en tunnistanut. Ihmiset puhuivat ja puhuivat. Viimein hoitaja tuli kopillen ja otti hihnan naulasta ja sanoi tulehan rölli! Sinulle löytyi koti!
Se sama perhe oli tullut hakemaan minut kotiinsa! Ja automatkan päätteeksi sain vielä tietää ettei perheessä ollut vain 2 lasta vaan 5! Ihana uusi perhe....vihdoinkin!
