ROLLEN REPLIIKKEJä - Lauantaina, 28.01.2012 klo 18:18
"Joulu on taas joulu on taas
kattilat täynnä puuroo
Nyt sitä saa nyt sitä saa
vatsansa täyteen puuroo"
Kuten jo varmaan muistattekin, edellisessä kirjoituksessa paketoin epähuomiossa mun luut paketteihin. No, tänään me sitten lähdettiin viemään niitä ja leikkimään joulupukkia.
Menomatka oli sitten sika tylsä.
Varoitan! Älkää ikinä alkako leikkimään joulupukkia. Siihen on kaks syytä. 1. Joudut narratuks. Ensin emäntä antaa sun valita kaupan parhaimmat luut ja sitten antaakin ne joillekkin muille. 2. Pukkeilumatkat on tylsiä kun tietää, ettei pukki saa ikinä mitään vaan joutuu antamaan kaiken pois. Sit mä tykkäisin pukkeilusta jos aina yhtä annettua lahjaa vastaan sais kymmenen takaisin. Mutta kun ei saa niin mä mieluusti annan pukkeilupaikan jollekkin enemmän siitä kiinnostuneelle henkilölle.
Kyllä mä sitten Emännän mieliks nousin ylös kun ulkoa kuului koiran haukuntaa. Mutta sitten laitoin takasin maate.
Ensimmäiseks pukki matkas Hallalle.
Halla on 14-vuotias (siis vuoden vanhempi kuin Emäntä, jota ihmettelen kovasti. Eiks koirat yleensä ole Emäntiä nuorempia?) lapinporokoira+lapinporokoira/suomenlapinkoira (siis emä puhdas, isä sekainen) vanharouva,
joka nautti suuresti mun luusta (tai siis siitä, jonka Ilkimys Emäntä pakotti sille antamaan).
Sitten tuli oikea pukki (ja koska Emäntä ei ottanut siitä kuvaa niin, se jäi sitten). Musta se ei kyllä haistunut yhtään viimevuotiselta pukilta, mutta olkoon. Kai niitä pukkeja on sitten erilaisia. Mutta kuitenkin, oikeissa pukeissa on yks hyvä (tai ehkä useampikin) puoli. No, ehkä sellainen hyvä puoli pukissa on se, että se jakaa ihmeislahjat mun puolesta (ajattele nyt, jos mä joutuisin valitsemaan jotain epä-kiinnostavia barbeja Emännän rahoilla, jotka se vois käyttää mun luihin ja ruokaan). Mutta paras puoli siinä on se, että se toi mulle iiiiiiiiiiiisoooon jätti luun (se ei mahtunut ovista sisään, jos mä kannoin sitä, joten päätin surmata-tai siis syödä sen siinä matolla).
Sitten mä söin sitä niin, että siitä (tai mun ikenistä) alko tuleen verta, jolloin Emäntä mystisesti päätti, että me jatketaan matkaa.
(yllä olevat kuvat on muuten lähes mustia, koska Joulu on pimeä)
Hallan jälkeen me mentiin kääppäri (kääpiösnautseri) Serolle.
Sero ei osannut oikein käyttäytyä, joten mä jouduin ojentamaan sitä pariin kertaan. Se ei esimerkiksi tiennyt, että mun päälle ei hyökitä silloin, kun mä nukun ja että vaikka lelut oliskin sen niin mun läheisyydessä ne ei ole sen vaan mun, koska mä olen vanhempi ja Uros, se taas Poika. (Uros= leikkaamaton, Poika=leikattu).
Serolla ei ollut niin pimeä Joulu kuin Hallalla, mutta kun se ei pysynyt sekuntiakaan paikallaan niin Emännän monestamonestamonestamonesta kuvasta vain yksi onnistui (ei tärähdystä, koira vielä kuvassa jne.) Serolla ei ollut mulle mitään (murrr) vaikka mulla oli sille luu. Epäreilua.
Mä muuten huomasin Serolla, että Seron Jere (sillä on siis Mami, Ilkka, Roni ja Jere) oli joulupukki. Piraattituotantoa, kuten melkein kaikki nykyään.
Seron jälkeen pienennettiin koiraa vielä pienemmäksi chihuahua Niiloksi. Niilo oli lähes vastakohta Serolle. 1. Se usko ilman sanomisiakin, että kun mä olen lähistöllä niin tavaroista tulee mun. 2. Se pysy paikallaan sen jälkeen kun oli huomannut, ettei sen pieni hentoinen haukku saanut mua lähtemään pois, jolloin Emäntä sai siitä kuvan,
mutta vain yhden koska se laitettiin sen jälkeen häkkiin (huomatkaa, että mun hännän puolikkaan (ei mun häntää silti pistetty puoliks) kokoinen koira omisti suuremman häkin kuin minä).
3. Vaikka se oli Uros se ei silti hyökännyt päälle.
Mutta samaa Seroon siinä oli kyllä se, ettei kumpaakaan (Seroa tai Niiloa) oltu opetettu tulemaan kutsusta luokse tai pysymään hiljaa.
Illalla kun me tultiin kotiin mä sain vielä yhden paketin, joka ei tosin kiinnostanut mua (Tunari Emäntä hukkas kuvat). Lopulta sitten sieltä paljastu namipaketti (1,5 kg Froliceja) ja sitten kun mua ois haluttanut saada yks niin Emäntä sano, että koska en jaksanut avata pakettia niin en jaksa syödä namiakaan.
Joulukoira Rolle
24.12.2011 Joulu on taas
Joulu on taas"Joulu on taas joulu on taas
kattilat täynnä puuroo
Nyt sitä saa nyt sitä saa
vatsansa täyteen puuroo"
Kuten jo varmaan muistattekin, edellisessä kirjoituksessa paketoin epähuomiossa mun luut paketteihin. No, tänään me sitten lähdettiin viemään niitä ja leikkimään joulupukkia.
Menomatka oli sitten sika tylsä.
Varoitan! Älkää ikinä alkako leikkimään joulupukkia. Siihen on kaks syytä. 1. Joudut narratuks. Ensin emäntä antaa sun valita kaupan parhaimmat luut ja sitten antaakin ne joillekkin muille. 2. Pukkeilumatkat on tylsiä kun tietää, ettei pukki saa ikinä mitään vaan joutuu antamaan kaiken pois. Sit mä tykkäisin pukkeilusta jos aina yhtä annettua lahjaa vastaan sais kymmenen takaisin. Mutta kun ei saa niin mä mieluusti annan pukkeilupaikan jollekkin enemmän siitä kiinnostuneelle henkilölle.
Kyllä mä sitten Emännän mieliks nousin ylös kun ulkoa kuului koiran haukuntaa. Mutta sitten laitoin takasin maate.
Ensimmäiseks pukki matkas Hallalle.
Halla on 14-vuotias (siis vuoden vanhempi kuin Emäntä, jota ihmettelen kovasti. Eiks koirat yleensä ole Emäntiä nuorempia?) lapinporokoira+lapinporokoira/suomenlapinkoira (siis emä puhdas, isä sekainen) vanharouva,
joka nautti suuresti mun luusta (tai siis siitä, jonka Ilkimys Emäntä pakotti sille antamaan).
Sitten tuli oikea pukki (ja koska Emäntä ei ottanut siitä kuvaa niin, se jäi sitten). Musta se ei kyllä haistunut yhtään viimevuotiselta pukilta, mutta olkoon. Kai niitä pukkeja on sitten erilaisia. Mutta kuitenkin, oikeissa pukeissa on yks hyvä (tai ehkä useampikin) puoli. No, ehkä sellainen hyvä puoli pukissa on se, että se jakaa ihmeislahjat mun puolesta (ajattele nyt, jos mä joutuisin valitsemaan jotain epä-kiinnostavia barbeja Emännän rahoilla, jotka se vois käyttää mun luihin ja ruokaan). Mutta paras puoli siinä on se, että se toi mulle iiiiiiiiiiiisoooon jätti luun (se ei mahtunut ovista sisään, jos mä kannoin sitä, joten päätin surmata-tai siis syödä sen siinä matolla).
Sitten mä söin sitä niin, että siitä (tai mun ikenistä) alko tuleen verta, jolloin Emäntä mystisesti päätti, että me jatketaan matkaa.
(yllä olevat kuvat on muuten lähes mustia, koska Joulu on pimeä)
Hallan jälkeen me mentiin kääppäri (kääpiösnautseri) Serolle.
Sero ei osannut oikein käyttäytyä, joten mä jouduin ojentamaan sitä pariin kertaan. Se ei esimerkiksi tiennyt, että mun päälle ei hyökitä silloin, kun mä nukun ja että vaikka lelut oliskin sen niin mun läheisyydessä ne ei ole sen vaan mun, koska mä olen vanhempi ja Uros, se taas Poika. (Uros= leikkaamaton, Poika=leikattu).
Serolla ei ollut niin pimeä Joulu kuin Hallalla, mutta kun se ei pysynyt sekuntiakaan paikallaan niin Emännän monestamonestamonestamonesta kuvasta vain yksi onnistui (ei tärähdystä, koira vielä kuvassa jne.) Serolla ei ollut mulle mitään (murrr) vaikka mulla oli sille luu. Epäreilua.
Mä muuten huomasin Serolla, että Seron Jere (sillä on siis Mami, Ilkka, Roni ja Jere) oli joulupukki. Piraattituotantoa, kuten melkein kaikki nykyään.
Seron jälkeen pienennettiin koiraa vielä pienemmäksi chihuahua Niiloksi. Niilo oli lähes vastakohta Serolle. 1. Se usko ilman sanomisiakin, että kun mä olen lähistöllä niin tavaroista tulee mun. 2. Se pysy paikallaan sen jälkeen kun oli huomannut, ettei sen pieni hentoinen haukku saanut mua lähtemään pois, jolloin Emäntä sai siitä kuvan,
mutta vain yhden koska se laitettiin sen jälkeen häkkiin (huomatkaa, että mun hännän puolikkaan (ei mun häntää silti pistetty puoliks) kokoinen koira omisti suuremman häkin kuin minä).
3. Vaikka se oli Uros se ei silti hyökännyt päälle.
Mutta samaa Seroon siinä oli kyllä se, ettei kumpaakaan (Seroa tai Niiloa) oltu opetettu tulemaan kutsusta luokse tai pysymään hiljaa.
Illalla kun me tultiin kotiin mä sain vielä yhden paketin, joka ei tosin kiinnostanut mua (Tunari Emäntä hukkas kuvat). Lopulta sitten sieltä paljastu namipaketti (1,5 kg Froliceja) ja sitten kun mua ois haluttanut saada yks niin Emäntä sano, että koska en jaksanut avata pakettia niin en jaksa syödä namiakaan.
Joulukoira Rolle
