SEROPI-SIRUN-SEIKKAILUT - Perjantaina, 13.08.2010 klo 00:49
Muutaman päivän jälkeen tajusin, että tyttö - joka on aivan ihana ihminen - häviää kuudeksi tunniksi pois. Lähtee aamulla ja palaa iltapäivällä, olen jo tottunut siihen. Mutta onneksi minun ei tarvitse vielä olla yksin päivää kotona, sillä vietän aikani tytön äidin kanssa. Äitikin vaikuttaa oikein mukavalta, mutta hän ei lelli ja helli minua yhtä paljon, kuin tyttö.
Tyttö laittaa jonkun ahistavan ja kuristavan jutun kaulalleni. En tykkää siitä yhtään, yritän rapsuttaa ja kieriä maassa, mutta se ei vain lähde. Sitten tyttö laittaa jonkun narun kiinni siihen kuristavaan juttuun kaulalleni. Minä luulen että tämä on joku leikki ja rupean puremaan narua ja heilutan häntääni oikein kovaa. Tyttö sanookin "EI, ei sitä saa purra. Nyt nätisti Siru!" Ja niin tyttö lähtee taluttamaan minua ulos. Ulkona oli paljon lunta ja kylmä. Kävelin jonkun matkaa, mutta maa oli tosi kylmä joten minun tuli kylmä ja aloin ulista ja nostella tassuja. Tyttö nosti minut syliinsä ja laittoi minut takin sisään.
Nyt tulimme sisälle. Johonkin taloon. Uuteen taloon. Täällä on tuoksuja. Hmmmh mitä nämä tuoksut oikein ovat, jotain hmm, en oikein tiedä mikä tämä on. Yhtäkkiä vastassani oli keskikokoinen villakoira uros. Se oli musta kuin yö. Hui! Säikähdin sitä! Olimme siis tulleet tytön kaverin luokse jolla oli koira, nimeltä Pate. Patesta ja minusta tulee hyvät ystävät, tiedän sen!
Ja niin viikot vierivät ja tutustuin muihinkin koiriin, kuin vain Pateen, mutta Pate on minun paras ystäväni.
Jälleen kerran kun mentiin tapaamaan Patea ja hänen omistajaa, siellä olikin toinen keskikokonenvillakoira, Wilson! Se on ruske, ei yhtä pelottavan värinen kuin Pate. Mutta Wilson on oikea kiusankappale. Koko ajan haistelee peräpäätäni! EN TYKKÄÄ!
Meistä kolmesta on tullut oikein kunnon Tupu, Hupu, Lupu joukko!
Nyt taas silmät menee umpeen ihan itsestään, täytyy mennä nukkumaan.
Fuh ja hyvää yötä kaikille! -siru
Lisää
Minäpäs yritän kirjoittaa siitä mihinkä jäin.. Mutta mihis minä jäin? Hmm.. Ainiin nyt muistan, siihen kun minut tuotiin uuteen kotiini ja emäntäni hävisi aina päiviksi pois! Jatketaas sitten siitä!Muutaman päivän jälkeen tajusin, että tyttö - joka on aivan ihana ihminen - häviää kuudeksi tunniksi pois. Lähtee aamulla ja palaa iltapäivällä, olen jo tottunut siihen. Mutta onneksi minun ei tarvitse vielä olla yksin päivää kotona, sillä vietän aikani tytön äidin kanssa. Äitikin vaikuttaa oikein mukavalta, mutta hän ei lelli ja helli minua yhtä paljon, kuin tyttö.
Tyttö laittaa jonkun ahistavan ja kuristavan jutun kaulalleni. En tykkää siitä yhtään, yritän rapsuttaa ja kieriä maassa, mutta se ei vain lähde. Sitten tyttö laittaa jonkun narun kiinni siihen kuristavaan juttuun kaulalleni. Minä luulen että tämä on joku leikki ja rupean puremaan narua ja heilutan häntääni oikein kovaa. Tyttö sanookin "EI, ei sitä saa purra. Nyt nätisti Siru!" Ja niin tyttö lähtee taluttamaan minua ulos. Ulkona oli paljon lunta ja kylmä. Kävelin jonkun matkaa, mutta maa oli tosi kylmä joten minun tuli kylmä ja aloin ulista ja nostella tassuja. Tyttö nosti minut syliinsä ja laittoi minut takin sisään.
Nyt tulimme sisälle. Johonkin taloon. Uuteen taloon. Täällä on tuoksuja. Hmmmh mitä nämä tuoksut oikein ovat, jotain hmm, en oikein tiedä mikä tämä on. Yhtäkkiä vastassani oli keskikokoinen villakoira uros. Se oli musta kuin yö. Hui! Säikähdin sitä! Olimme siis tulleet tytön kaverin luokse jolla oli koira, nimeltä Pate. Patesta ja minusta tulee hyvät ystävät, tiedän sen!
Ja niin viikot vierivät ja tutustuin muihinkin koiriin, kuin vain Pateen, mutta Pate on minun paras ystäväni.
Jälleen kerran kun mentiin tapaamaan Patea ja hänen omistajaa, siellä olikin toinen keskikokonenvillakoira, Wilson! Se on ruske, ei yhtä pelottavan värinen kuin Pate. Mutta Wilson on oikea kiusankappale. Koko ajan haistelee peräpäätäni! EN TYKKÄÄ!
Meistä kolmesta on tullut oikein kunnon Tupu, Hupu, Lupu joukko!
Nyt taas silmät menee umpeen ihan itsestään, täytyy mennä nukkumaan.
Fuh ja hyvää yötä kaikille! -siru
