SIMON SEIKKAILUT - Perjantaina, 06.07.2018 klo 12:07
Simo nimittäin on todella pirteä tapaus. Se jaksaa leikkiä ja lenkkeillä ja joka kerta kun ollaan lähdössä ulos, niin Simo on niin innoissaan, että se meinaa haljeta onnesta. Palloa noudetaan ja tikkuja pureskellaan, vaikka molemmat etuhampaat on alhaalta poistettu ja tarttuminen on hieman hankalampaa, mutta yritystä riittää. Myöskin kesäisin uiminen on yksi Simon suosikkipuuhia ja tikun noutaminen vedestä luonnistuu myös. Varsinkin nyt uiminen on vielä mukavampaa, kun on turkki trimmattu lähes kokonaan pois. Simo kuivuu nopeammin ja muutenkin lyhyt turkki on kesällä hyvä, koska muutenkin olisi tukahduttavan kuumaa. Me olemme jo vuosia käyneet samalla trimmaajalla ja hän kyllä tekee kiitettävää työtä jokaisella kerralla. Simo myös tunnistaa trimmaajan ja luottaa häneen. Simo tuntuu jopa oikein nauttivan, kun turkki trimmataan ja olo kevenee.
Olen vasta vanhemmalla iällä alkanut kokeilla barffaamista Simon kanssa. Aloitin ensin varovasti ja lisäsin hiljalleen raakaruokaa ruokavalioon. En kuitenkaan missään vaiheessa siirtynyt kokonaan raakaruokaan, vaan se on ikään kuin ylimääräinen lisä. Hyvin tuntuu kyllä maistuvan ja ei mene vatsa sekaisin.
Aikaisemmin Simo söi vain nappuloita, mutta sain innostuksen erilaisiin kokeiluihin, kun pengoin vinttiä ja silmiin osui vanha lemmikkilehti, jossa oli juttua kotiruoasta ja raakaruosta. Ostin jopa koiran keittokirjan… Ainakaan niissä resepteissä ei ole mitään koirille haitallisia aineksia.
Myönnän, että olen hieman hurahtanut ja joskus jopa laitan Simolle ruokaa. Makaroonilaatikko ilman sipulia, suolaa ja mausteita. Siihen vielä sitten mukaan vielä hieman jotakin, niin annos kyllä katoaa kupista salamannopeasti. Toki siis tiedän, että kotiruoalla koiran syöttäminen ei ole barffausta, mutta kuitenkin. Kotiruoka maistuu kyllä ja melkein hieman turhankin hyvin, nimittäin tavalliset nappulat saattavat joskus jäädä koskemattomina kuppiin, vaikka maksalaatikko tai makaroonilaatikko tai muu kotiruoka tai raakaruoka olisikin kiposta hävinnyt. Hieman liikaa olen tainnut Simoa hemmotella.
Mutta vielä muille koiranomistajille sellainen varoituksen sana, että nyt on ollut niin lämmintä, että punkkeja on liikenteessä paljon. Kannattaa tutkia koira aina huolellisesti lenkin jälkeen. Varsinkin vatsa ja korvat. Niistä olen Simolta silloin tällöin joutunut punkkeja irrottelemaan. Niistä on tullut sellainen hieman pakollinen paha. Ei nimittäin kymmenen vuotta sitten ollut punkkien kanssa tällaista ongelmaa, kuin nyt on. Todella ikäviä nuo punkit. No, nyt täytyy taas lähteä Simoa viemään ulos. Tuossa se vieressä tuijottaa siihen malliin…
Simon seikkailut
Terve kaikille. Tässä blogissa kirjoittelen kaikenlaista koiraihmisen arkeen liittyvää. Meillä kotona temmeltää toy-villakoira Simo, josta riittää monenlaista juttua. Simo on ikäisekseen varsin vilkas ja ikää sillä on jo 11 vuotta, mutta se ei tunnu menoa hidastavan. Taitaa ihmisen iässä olla jo melko vanha kaveri. Useinhan puhutaan, että pitäisi käyttää kerrointa seitsemän, kun vertaa ihmisen ja koiran ikää. Kerroin on ehkä aikoinaan ollut lähempänä totuutta, mutta nykyään koirat elävät pidempään kiitos parantuneiden hoitojen ja lääkkeiden. Tuskin Simoa voi vielä 77-vuotiaaksi laskea.Simo nimittäin on todella pirteä tapaus. Se jaksaa leikkiä ja lenkkeillä ja joka kerta kun ollaan lähdössä ulos, niin Simo on niin innoissaan, että se meinaa haljeta onnesta. Palloa noudetaan ja tikkuja pureskellaan, vaikka molemmat etuhampaat on alhaalta poistettu ja tarttuminen on hieman hankalampaa, mutta yritystä riittää. Myöskin kesäisin uiminen on yksi Simon suosikkipuuhia ja tikun noutaminen vedestä luonnistuu myös. Varsinkin nyt uiminen on vielä mukavampaa, kun on turkki trimmattu lähes kokonaan pois. Simo kuivuu nopeammin ja muutenkin lyhyt turkki on kesällä hyvä, koska muutenkin olisi tukahduttavan kuumaa. Me olemme jo vuosia käyneet samalla trimmaajalla ja hän kyllä tekee kiitettävää työtä jokaisella kerralla. Simo myös tunnistaa trimmaajan ja luottaa häneen. Simo tuntuu jopa oikein nauttivan, kun turkki trimmataan ja olo kevenee.
Olen vasta vanhemmalla iällä alkanut kokeilla barffaamista Simon kanssa. Aloitin ensin varovasti ja lisäsin hiljalleen raakaruokaa ruokavalioon. En kuitenkaan missään vaiheessa siirtynyt kokonaan raakaruokaan, vaan se on ikään kuin ylimääräinen lisä. Hyvin tuntuu kyllä maistuvan ja ei mene vatsa sekaisin.
Aikaisemmin Simo söi vain nappuloita, mutta sain innostuksen erilaisiin kokeiluihin, kun pengoin vinttiä ja silmiin osui vanha lemmikkilehti, jossa oli juttua kotiruoasta ja raakaruosta. Ostin jopa koiran keittokirjan… Ainakaan niissä resepteissä ei ole mitään koirille haitallisia aineksia.
Myönnän, että olen hieman hurahtanut ja joskus jopa laitan Simolle ruokaa. Makaroonilaatikko ilman sipulia, suolaa ja mausteita. Siihen vielä sitten mukaan vielä hieman jotakin, niin annos kyllä katoaa kupista salamannopeasti. Toki siis tiedän, että kotiruoalla koiran syöttäminen ei ole barffausta, mutta kuitenkin. Kotiruoka maistuu kyllä ja melkein hieman turhankin hyvin, nimittäin tavalliset nappulat saattavat joskus jäädä koskemattomina kuppiin, vaikka maksalaatikko tai makaroonilaatikko tai muu kotiruoka tai raakaruoka olisikin kiposta hävinnyt. Hieman liikaa olen tainnut Simoa hemmotella.
Mutta vielä muille koiranomistajille sellainen varoituksen sana, että nyt on ollut niin lämmintä, että punkkeja on liikenteessä paljon. Kannattaa tutkia koira aina huolellisesti lenkin jälkeen. Varsinkin vatsa ja korvat. Niistä olen Simolta silloin tällöin joutunut punkkeja irrottelemaan. Niistä on tullut sellainen hieman pakollinen paha. Ei nimittäin kymmenen vuotta sitten ollut punkkien kanssa tällaista ongelmaa, kuin nyt on. Todella ikäviä nuo punkit. No, nyt täytyy taas lähteä Simoa viemään ulos. Tuossa se vieressä tuijottaa siihen malliin…
