SOKEA MUTTA NOPEA - Tiistaina, 23.11.2010 klo 14:51
Innosta puhkuen se kierähtää lumeen pyörimään koivet ilmassa (ja aina parempi, jos pääsee rinteeseen laskemaan selällään mäkeä alas), haukkaa välillä herkkulunta, käyttää lumivallit hyväkseen ja hieroo kylkensä niitä vasten ja ylipäänsä mennä tohottaa niin, että itse saa olla tuplatarkkana.
Moona on nyt käytännössä sokea. Se näkee valoa ja hyvässä valossa vielä tumman koiran valkoista lunta vasten, mutta ei enää valkoista koiraa lumella. Lumi syö valoja ja varjoja ja vähentää hajumaailmaa. Harmaa päivä on liian pimeä.
Vanha metsähurttulini (hurtta on pelottava, hurttuli söpö, muttei sylikoira vaan kunnon koira!), joka on tottunut toimimaan aktiivisesti pihakoiirana, vahtikoirana, metsästäjänä ja lenkkeilemään koirien kiinnipitoajan ulkopuolella kanssani vapaana, ei pääse enää vapaaksi kuin koirapuistossa ja mökillä - ja vain päivänvalossa. Käytän flexiä ja tasapainoiilen vapauden antamisen ja rajoittamisen välillä, sillä liikkumisen vapautta porokoira tarvitsee. Yritän katsoa, ettei koira putoa ojaan tai törmää innoissaan johonkin.
Joskus sattuu vahinkoja, mutta vielä on koira ehjänä.
Ihanaa, lunta!
Koiraa vie kuono. Käymme, Moona ja minä, joka päivä vähintään kahdella kunnon lenkillä. Nyt kun maassa on kunnon pakkaslunta, tuntuu että koirassa on tuplasti virtaa.Innosta puhkuen se kierähtää lumeen pyörimään koivet ilmassa (ja aina parempi, jos pääsee rinteeseen laskemaan selällään mäkeä alas), haukkaa välillä herkkulunta, käyttää lumivallit hyväkseen ja hieroo kylkensä niitä vasten ja ylipäänsä mennä tohottaa niin, että itse saa olla tuplatarkkana.
Moona on nyt käytännössä sokea. Se näkee valoa ja hyvässä valossa vielä tumman koiran valkoista lunta vasten, mutta ei enää valkoista koiraa lumella. Lumi syö valoja ja varjoja ja vähentää hajumaailmaa. Harmaa päivä on liian pimeä.
Vanha metsähurttulini (hurtta on pelottava, hurttuli söpö, muttei sylikoira vaan kunnon koira!), joka on tottunut toimimaan aktiivisesti pihakoiirana, vahtikoirana, metsästäjänä ja lenkkeilemään koirien kiinnipitoajan ulkopuolella kanssani vapaana, ei pääse enää vapaaksi kuin koirapuistossa ja mökillä - ja vain päivänvalossa. Käytän flexiä ja tasapainoiilen vapauden antamisen ja rajoittamisen välillä, sillä liikkumisen vapautta porokoira tarvitsee. Yritän katsoa, ettei koira putoa ojaan tai törmää innoissaan johonkin.
Joskus sattuu vahinkoja, mutta vielä on koira ehjänä.
