SOKEA MUTTA NOPEA - Maanantaina, 29.11.2010 klo 21:26
Ennen käytin Moonan kanssa paljon käsimerkkejä. Nyt se on oppinut lukemaan viestejäni valjaiden kautta, varsinkin kun olemme käyttäneet keväästä asti entistä tukevampia valjaita. Siihen kun lisätään sanalliset viestit ja varovainen fleksin käyttö, niin useimmiten lenkkimme sujuvat hienosti. Oikealle, vasemmalle, hidasta, nyt flexi lyhenee, tänne päin - kaikki ne voi kertoa flexin ja valjaiden avulla.
Kivet ja kannot eivät ole ongelma. Paljon pahempi ongelma ovat kuopat ja ojat. Kun vauhdissa maa häviää etutassujen alta, se muksahtaa joskus vaarallisen näköisesti. Tänään taas säikähdin, mutta onneksi ojan pohjalla oli lunta ja pudotus pehmeä. Minun syytänihän se jälleen oli, kun en huomannut ojaa ajoissa.
Keskustassa käsken koiran sivulle, missä sillä on turvallista. Täällä rauhallisella alueella en henno eikä metsäpoluilla mahdutuisikaan kulkemaan vierekkäin. Meidän vauhtikoira tarvitsee sokeanakin vauhtia elämään eikä se onnistu, jos pidän sen koko ajan puolen metrin säteellä itsestäni.
Kompastelua
Hassua miten varmasti Moona kulkee - taas tänään joku ihmetteli, ettei sokeutta huomaa. Puolitoista vuotta sitten koira oli jo hämäräsokea ja kompasteli pahasti. Nyt se on käytännön kautta oppinut "pehmeän nilkan tunnustelutekniikan" ja kulkee paljon varmemmin.Ennen käytin Moonan kanssa paljon käsimerkkejä. Nyt se on oppinut lukemaan viestejäni valjaiden kautta, varsinkin kun olemme käyttäneet keväästä asti entistä tukevampia valjaita. Siihen kun lisätään sanalliset viestit ja varovainen fleksin käyttö, niin useimmiten lenkkimme sujuvat hienosti. Oikealle, vasemmalle, hidasta, nyt flexi lyhenee, tänne päin - kaikki ne voi kertoa flexin ja valjaiden avulla.
Kivet ja kannot eivät ole ongelma. Paljon pahempi ongelma ovat kuopat ja ojat. Kun vauhdissa maa häviää etutassujen alta, se muksahtaa joskus vaarallisen näköisesti. Tänään taas säikähdin, mutta onneksi ojan pohjalla oli lunta ja pudotus pehmeä. Minun syytänihän se jälleen oli, kun en huomannut ojaa ajoissa.
Keskustassa käsken koiran sivulle, missä sillä on turvallista. Täällä rauhallisella alueella en henno eikä metsäpoluilla mahdutuisikaan kulkemaan vierekkäin. Meidän vauhtikoira tarvitsee sokeanakin vauhtia elämään eikä se onnistu, jos pidän sen koko ajan puolen metrin säteellä itsestäni.
