TASSUNJäLJET LUMESSA - Maanantaina, 11.11.2013 klo 01:56
Nalan kanssa alkaa olla hyvin hanskassa alokasluokan liikkeet, seuraamisesta seisomaan jäämistä lukuunottamatta. Pari viime viikkoa onkin harjoiteltu seisomista, osaa jo istumasta ja maasta nousta seisomaan, nyt harjoituksen alla se, että itse kävelen, koira pyörii jaloissa ja seiso-käskystä pysähtyy paikoilleen. Tästä on hyvä jatkaa.
Seuraavana haasteena onkin avo-luokan liikkeet. En tiedä tulemmeko koskaan pääsemään kisoihin asti ja riittääkö omat hermoni siihen hommaan, mutta aion kuitenkin edetä loogisessa järjestyksessä. Eli seuraavaksi työn alle otettiin tänään nouto. Neitihän hakee kyllä heitetyn lelun ja sylkäisee metrin-parin päähän jalkoihin siinä toivossa että se heitettäisiin uudelleen. MUTTA jos sillä menee korvien välissä kuppi nurin ja toteaa, että tällä on kiva leikkiä yksinkin, niin ei varmasti luovuta lelua, eikä kyllä liiemmin anna kiinnikkään. Eli noudon tahdon opettaa ihan alusta asti, sotkematta tätä lelujen tuomista siihen mitenkään, jotta olisi pienempi riski sille, että koira lähtisi painelemaan karkuun kapula suussaan. En omista kunnollista puista noutokapulaa, joten meidän self-made kapula on tällähetkellä sanomalehti käärittynä rullalle ja jesarilla kiinni. Nala on erittäin tarkka siitä mitä asioita suuhunsa ottaa, ei vahingossakaan koske mihinkään kiellettyyn, eli ts. mihinkään mikä ei ole lelu tai sellaiseksi luokiteltava. Tässä oli alkuun pieni ongelma, tyttö kyllä nuuski ja tökki "kapulaa" mutta ei tajunnut että se pitäisi ottaa suuhun. Avasin sen suun varovasti ja tungin kapulan sinne, samantien naksautus ja palkka, tajusi heti tästä yhdestä kerrasta ottaa siitä kiinni. Pidennettiin aikaa pikkuhiljaa ja nyt pitää kapulaa muutaman sekunnin ja jos naksautan, pudottaa sen tai jos otan siitä kiinni, päästää irti, eli taisi päästä hieman kärryille hommasta.
Nalan yleinen fiilis 15 minuutin aivotyöskentelyn jäljiltä, etenkin jos opetellaan jotain uutta asiaa.
Nera on ollut lonkistaan kipeä muutaman viikon, kuten usein syksyisin ilmojen viiletessä. Pitää hakea sille kipulääke jota antaa tarvittaessa ja toivoa, että siitä olisi apua. Vilukissa kun neiti on, niin tänäänkin viiletti isällä ollessa iloisena pihalla uudessa räikyvän pinkissä takissaan. Muutenkin luulen ja toivon, että lonkat ovat vähemmän kipeät kun huolehtii siitä että tyttö pysyy lämpimänä. Neran kanssa koitettiin myöskin uutta "noutokapulaamme". Se osaa jo valmiiksi hae-käskyllä hakea osoitetun esineen ja pari asiaa tunnistaa nimeltäkin. Mikään oppikirjamainen noutohan ei ole sellainen, että koira sinkaisee käskyn saatuaan esineelle, läiskäisee sitä tassullaan, nappaa suuhun ja koko matkan tuodessaan heittelee sitä innoissaan itselleen ja mahdollisesti myös pudottaa sen riehuessaan muutamaan otteeseen. Mutta se ei meitä haittaa, kunhan tuo ja pääasia tässä tapauksessa kuitenkin on se että koiralla on kivaa! :)
Hyvää Isänpäivää!
Nyt sain taas inspiraation syrjästä kiinni ja päätin kirjoittaa. Käytiin tänään onnittelemassa isääni tyttöjen kanssa. Isä asuu perhetilallamme maalla ja koirat rakastavat paikkaa yli kaiken, sielä saa juosta, riehua, huutaa ja rellestää! Koirat tykkäävät myös isästäni ja isänikin näistä pikku paviaaneista, tämä on myös koirien yleisin ja mieluisin hoitopaikka jos itselläni on menoa ja tarvitsen koirille hoitajaa. Koska pääsin itse helpolla kun koirat liikuttivat itse itsensä, ajattelin tehdä näin iltasella vielä myös jotain järkevääkin...Nalan kanssa alkaa olla hyvin hanskassa alokasluokan liikkeet, seuraamisesta seisomaan jäämistä lukuunottamatta. Pari viime viikkoa onkin harjoiteltu seisomista, osaa jo istumasta ja maasta nousta seisomaan, nyt harjoituksen alla se, että itse kävelen, koira pyörii jaloissa ja seiso-käskystä pysähtyy paikoilleen. Tästä on hyvä jatkaa.
Seuraavana haasteena onkin avo-luokan liikkeet. En tiedä tulemmeko koskaan pääsemään kisoihin asti ja riittääkö omat hermoni siihen hommaan, mutta aion kuitenkin edetä loogisessa järjestyksessä. Eli seuraavaksi työn alle otettiin tänään nouto. Neitihän hakee kyllä heitetyn lelun ja sylkäisee metrin-parin päähän jalkoihin siinä toivossa että se heitettäisiin uudelleen. MUTTA jos sillä menee korvien välissä kuppi nurin ja toteaa, että tällä on kiva leikkiä yksinkin, niin ei varmasti luovuta lelua, eikä kyllä liiemmin anna kiinnikkään. Eli noudon tahdon opettaa ihan alusta asti, sotkematta tätä lelujen tuomista siihen mitenkään, jotta olisi pienempi riski sille, että koira lähtisi painelemaan karkuun kapula suussaan. En omista kunnollista puista noutokapulaa, joten meidän self-made kapula on tällähetkellä sanomalehti käärittynä rullalle ja jesarilla kiinni. Nala on erittäin tarkka siitä mitä asioita suuhunsa ottaa, ei vahingossakaan koske mihinkään kiellettyyn, eli ts. mihinkään mikä ei ole lelu tai sellaiseksi luokiteltava. Tässä oli alkuun pieni ongelma, tyttö kyllä nuuski ja tökki "kapulaa" mutta ei tajunnut että se pitäisi ottaa suuhun. Avasin sen suun varovasti ja tungin kapulan sinne, samantien naksautus ja palkka, tajusi heti tästä yhdestä kerrasta ottaa siitä kiinni. Pidennettiin aikaa pikkuhiljaa ja nyt pitää kapulaa muutaman sekunnin ja jos naksautan, pudottaa sen tai jos otan siitä kiinni, päästää irti, eli taisi päästä hieman kärryille hommasta.
Nalan yleinen fiilis 15 minuutin aivotyöskentelyn jäljiltä, etenkin jos opetellaan jotain uutta asiaa.
Nera on ollut lonkistaan kipeä muutaman viikon, kuten usein syksyisin ilmojen viiletessä. Pitää hakea sille kipulääke jota antaa tarvittaessa ja toivoa, että siitä olisi apua. Vilukissa kun neiti on, niin tänäänkin viiletti isällä ollessa iloisena pihalla uudessa räikyvän pinkissä takissaan. Muutenkin luulen ja toivon, että lonkat ovat vähemmän kipeät kun huolehtii siitä että tyttö pysyy lämpimänä. Neran kanssa koitettiin myöskin uutta "noutokapulaamme". Se osaa jo valmiiksi hae-käskyllä hakea osoitetun esineen ja pari asiaa tunnistaa nimeltäkin. Mikään oppikirjamainen noutohan ei ole sellainen, että koira sinkaisee käskyn saatuaan esineelle, läiskäisee sitä tassullaan, nappaa suuhun ja koko matkan tuodessaan heittelee sitä innoissaan itselleen ja mahdollisesti myös pudottaa sen riehuessaan muutamaan otteeseen. Mutta se ei meitä haittaa, kunhan tuo ja pääasia tässä tapauksessa kuitenkin on se että koiralla on kivaa! :)
