TASSUNJäLJET LUMESSA - Lauantaina, 26.10.2013 klo 00:42
Nera
Nera on marraskuussa 2009 syntynyt sekarotuinen koiraneiti, joka on saapunut etelänaapurista Suomen kamaralle n. puolivuotiaana. Nera on ehdottomasti se "elämäni koira" jota ilman olisin varmasti paljon tietämättömämpi ja osaamattomampi koiranomistaja. Koira joka on opettanut PALJON. Tämän tytön kanssa yhteiselo on aloitettu totuttelemalla kaulapantaan, pennulla ei ollut koskaan ollut pantaa kaulassa, saatika että se olisi tiennyt mikä on talutushihna tai että koiran kuuluisi tehdä tarpeensa ulos olohuoneen maton sijaan. Noh, voiko tästä tyttöä syyttää, kun ei myöskään koskaan aikaisemmin ollut käynyt ulkona... Nykyään Nera tietääkin, että ulkona ei ole koiria syöviä mörköjä, hihna on superkiva juttu ja siinä kävellään kiskomatta, asian tiedostaminen ja toteuttaminen toki ovat kaksi täysin eri asiaa. Kun pennun ostin, pienenä haaveena oli, että pääsisin joskus toko-kisoihin, edes Peräkylän Rekkujen järjestämiin. Haave kuitenkin kariutui eläinlääkärin kertoessa sydäntäni murskaavat uutiset siitä, että lonkat ovat täysin rikki, myös tytön takajalat ovat eripituiset. Jotta terveyden kanssa ei päästäisi liian helpolla, monien allergioiden lisäksi Neralla on myös atopia. Mutta vaikka terveys vähän reistaakin, on luonne mitä kultaisin. Koira jonka voi laittaa solmuun, sen jälkeen sulloa muovipussiin ja häntä vaan heiluu. Rakastaa kosketusta ja rapsutuksia, kuten myös leikkimistä ja omia ihmisiään. Vieraita, etenkin miehiä ei taustastaan johtuen edelleenkään sulata, mutta kaikki vieraat jotka ovat kylään olleet tulossa ovat kuitenkin sisälle asti päässeet ilman tarvetta tikkausoperaatioihin. Lyhyesti, 30 kiloinen itsepäinen prinsessa jonka mielestä maailman paras paikka on oman ihmisen syli.
Nala
Nala on joulukuussa 2011 syntynyt saksanpaimenneiti, joka on ollut omistuksessani nyt puolisen vuotta. Siitä lähtien kun näin ensimmäisen kerran poliisikoira Rex- sarjan telvisiossa, olen halunnut saksanpaimenkoiran. Parikymmentä vuotta siinä menikin. Nalan kanssa koitetaan harrastaa mielen aktivointia, koirakansalaisen käytöstapoja ja hieman sitä tokoakin. Erittäin mielyttämishaluinen, aktiivinen, reipas koira joka tekee täysillä kaiken, oli kyse sitten kodin sotkemisesta, karkaamisesta, rähinän pystyyn pistämisestä tai minun tärykalvojeni rikkomisesta. Tämän neitokaisen kanssa on myös aloitettu tottelevaisen koiran ura aivan alusta, osasi se tullessaan käskystä istua jos heilutti nakin palaa nenän edessä. Tänä päivänä Nala taitaa kotioloissa käytöstavat ja kentällä alokasluokan liikkeet, ainakin niin kauan kun sielä ei ole muita koiria. Hieman hämärän peittoon itseltäni on jäänyt se miksi Nala ei tykkää vieraista koirista alkuunkaan, mutta asiansa se tekee hyvin selväksi huutamalla niin että pitäjä raikaa. Tämä pienenpieni äänenkäyttö- ja huomionherpaantumisongelma muiden lajitoverien läsnäollessa on suurin asia joka tällä hetkellä erottaa meidät ja BH-kokeen. Varsinainen vahtikoira Nala ei ole, ellei pelkää koko naaman märäksi pussailevaa saksalaista. Ihmiset on kivoja, kaikki syötäväksi kelpaava hyvää ja pallot on POP. Pieni oman elämänsä Hessu Hopo.
Taustatietoa laumastamme
Olen suunnitellut blogin perustamista iät ja ajat, mutta aina se on jäänyt tekemättä. Ehkä osittain siksi, että aikaisemmin ei ole taloudessa ollut kuin yksi lemmikki kerrallaan ja ajattelin että teksti voisi tällöin olla hieman tylsää luettavaa. Nyt karvakavereita on kaksi, joten menoa ja meininkiä ei ainakaan arjesta puutu! Tämä ensimmäisen kirjoituksen voisin pyhittää sille, että kerron hieman koirista joiden kanssa elämää elän.Nera
Nera on marraskuussa 2009 syntynyt sekarotuinen koiraneiti, joka on saapunut etelänaapurista Suomen kamaralle n. puolivuotiaana. Nera on ehdottomasti se "elämäni koira" jota ilman olisin varmasti paljon tietämättömämpi ja osaamattomampi koiranomistaja. Koira joka on opettanut PALJON. Tämän tytön kanssa yhteiselo on aloitettu totuttelemalla kaulapantaan, pennulla ei ollut koskaan ollut pantaa kaulassa, saatika että se olisi tiennyt mikä on talutushihna tai että koiran kuuluisi tehdä tarpeensa ulos olohuoneen maton sijaan. Noh, voiko tästä tyttöä syyttää, kun ei myöskään koskaan aikaisemmin ollut käynyt ulkona... Nykyään Nera tietääkin, että ulkona ei ole koiria syöviä mörköjä, hihna on superkiva juttu ja siinä kävellään kiskomatta, asian tiedostaminen ja toteuttaminen toki ovat kaksi täysin eri asiaa. Kun pennun ostin, pienenä haaveena oli, että pääsisin joskus toko-kisoihin, edes Peräkylän Rekkujen järjestämiin. Haave kuitenkin kariutui eläinlääkärin kertoessa sydäntäni murskaavat uutiset siitä, että lonkat ovat täysin rikki, myös tytön takajalat ovat eripituiset. Jotta terveyden kanssa ei päästäisi liian helpolla, monien allergioiden lisäksi Neralla on myös atopia. Mutta vaikka terveys vähän reistaakin, on luonne mitä kultaisin. Koira jonka voi laittaa solmuun, sen jälkeen sulloa muovipussiin ja häntä vaan heiluu. Rakastaa kosketusta ja rapsutuksia, kuten myös leikkimistä ja omia ihmisiään. Vieraita, etenkin miehiä ei taustastaan johtuen edelleenkään sulata, mutta kaikki vieraat jotka ovat kylään olleet tulossa ovat kuitenkin sisälle asti päässeet ilman tarvetta tikkausoperaatioihin. Lyhyesti, 30 kiloinen itsepäinen prinsessa jonka mielestä maailman paras paikka on oman ihmisen syli.
Nala
Nala on joulukuussa 2011 syntynyt saksanpaimenneiti, joka on ollut omistuksessani nyt puolisen vuotta. Siitä lähtien kun näin ensimmäisen kerran poliisikoira Rex- sarjan telvisiossa, olen halunnut saksanpaimenkoiran. Parikymmentä vuotta siinä menikin. Nalan kanssa koitetaan harrastaa mielen aktivointia, koirakansalaisen käytöstapoja ja hieman sitä tokoakin. Erittäin mielyttämishaluinen, aktiivinen, reipas koira joka tekee täysillä kaiken, oli kyse sitten kodin sotkemisesta, karkaamisesta, rähinän pystyyn pistämisestä tai minun tärykalvojeni rikkomisesta. Tämän neitokaisen kanssa on myös aloitettu tottelevaisen koiran ura aivan alusta, osasi se tullessaan käskystä istua jos heilutti nakin palaa nenän edessä. Tänä päivänä Nala taitaa kotioloissa käytöstavat ja kentällä alokasluokan liikkeet, ainakin niin kauan kun sielä ei ole muita koiria. Hieman hämärän peittoon itseltäni on jäänyt se miksi Nala ei tykkää vieraista koirista alkuunkaan, mutta asiansa se tekee hyvin selväksi huutamalla niin että pitäjä raikaa. Tämä pienenpieni äänenkäyttö- ja huomionherpaantumisongelma muiden lajitoverien läsnäollessa on suurin asia joka tällä hetkellä erottaa meidät ja BH-kokeen. Varsinainen vahtikoira Nala ei ole, ellei pelkää koko naaman märäksi pussailevaa saksalaista. Ihmiset on kivoja, kaikki syötäväksi kelpaava hyvää ja pallot on POP. Pieni oman elämänsä Hessu Hopo.
