TUPLAHALEJA - Keskiviikkona, 02.03.2011 klo 11:25
Sitten äiti kyllä vähän innostui ja insi Hukalle semmoisen paidan päälle ja nyt Hukkaa ärsyttää eikä se vieläkään leiki mun kaa.
Musta tuntuu, että koko tää karmeus lähti siitä, kun äiskä ja Bärre-ihminen otti maanantaina ihan pelkän Hukan vaan mukaan ja lähti johonkin pois kotoa. Mut ne jätti omaan huoneeseen nukkumaan. Mä en silloin vielä arvannut, että jotain outoa on tekeillä.
Ne tuli kotiin vasta pitkän ajan päästä (äiskä väittää, ettei se aika ollut kuin muutaman tunnin, mutta musta se oli hirveän kamalan kauhean pitkä aika, ainaskin kuus tai kahdeksan tuntia!), eikä päästäneet mua pois huoneesta. Ne vähän kävi mua siellä katsomassa, mutta muuten ne vaan oli olkkarissa, ja mä kuulin täältä vinkumista ja mua vähäsen hirvitti.
Sitten Bärre-ihminen haki mut ulkoilemaan, ja laittoi hihnan ihan jo makkarissa mulle, aatelkaapa. Vähäsen mä yritin hiippailla kattomaan Hukkaa, kun mä olin siitä huolissani, mutta en päässyt. Vasta sitten lenkin jälkeen äiskä käski päästää mut katsomaan, ja arvatkaapa säikähinkö! No kyllä vaan säikähin! Hukka horjahteli ja tärisi ja sillä oli semmoinen pömpeli päässä ja sitten se vielä irvisti mulle vaikka sen kieli roikkui suusta. Sitten se kolisi pitkin olkkaria, kunnes äiskä kaatoi sen lattialle ja laittoi paljon vilttejä sen päälle.
Mua hirvitti niin paljon, että möngin sohvalle ja tapojeni vastaisesti peittojen alle, kun tää sohva on nyt levitetty silleen sängyn näköiseksi.
Mun kauhua ei yhtään helpottanut se, ettei Hukka tullut yöksi mun kanssa makkariin. Äiskä kuulemma nukkui sen kanssa täällä olkkarissa, ja mä kuulin kuin se vinkui yölläkin.
Lisäksi, aika kummaa on sekin, että meidän auton viltti on täällä sisällä. Hukka nukkui sen päällä koko päivän silloin maanantaina. Vieläkin se nukkuu välillä sen päällä. Se kuulemma kannettiin siinä autoon sieltä missä se meni kummalliseksi ja sitten äiskä kantoi sen vilttiin käärittynä sisälle. Kun Hukka ei kuulemma jaksanut itte kävellä.
Nuo ei taho kertoa mulle missä ne kävi, että Hukasta tuli noin kumma, kun on vähän niinkuin parempi etten tiiä. Mua kyllä arveluttaa, että oiskohan se sittenki parempi että tietäisin, niin ei pitäis enää päästää Hukkaa semmosiin paikkoihin. Mähän oon kuiteski niinkun mies tässä talossa, niin mun pitäis pitää tyttöjen puolia. Äiskä kyllä sanoo, että kiukkuinen perhonenkin pieksäis mut, mutta enpä tiiä kyllä. Vaikka toisaalta, perhoset on kyllä aika kovia!
Äiskä ja Bärre-ihminen otti kuvia, kun Hukalla oli kamalan kylmä ja ne laittoi sille säärykkeen päähän, ettei sen korvat kylmäile liikaa. Määpä näytän teille.
Tämmönen on Hukan haalari, noille ihmisille tulee siitä joku Kaunti Tseil mieleen, en sitten tiiä että mikä se semmonen on. Varmaan jotain aika hassua.
Ja tässä sillä oli se sääryke päässä. Sillä oli kuulemma korvat ihan lintussa siellä alla, mutta sitten ne ei enää ollu ihan kylmät, ja äiskän mielestä se oli tärkeintä.
Tuo säärykekuva on muuten ihan samannäkönen kun meidän joulukuva, jonka äiskä otti toissa vuonna, kun se riehaantu yksien hihojen kanssa, haluatteko nähä? Kattokaapa.
Tuo hiha ois kuulemma ollu paljon kivempi Hukalle kun se sääryke, mutta ne hihat on heitetty jo roskiin.
Niin että kaikkea pelottavaa ja outoa ja kummallista täällä taas tapahtuu. Mää yritin ottaa Hallasta mallia ja lääkäröidä Hukkaa, mutta ei mun annettu tehä niin. Yöksi laittoivat mut boksiin nukkumaan, ja Hukalle haalarin ja pömpelinkin vielä. Se oli kamalaa meijän mielestä.
Mutta sen verran mää oon saanu selville, että Hukalla on haava mahassa! Nuo ei nuo äiskä ja Bärre-ihminen anna meidän nuolla sitä että se paranis. Ihan kummia ihmisiä, mikähän niitä vaivaa?
Häkkyräpäinen kaveri
Meillä on taas tapahtunut kaikkea outoa ja kamalaa. Ekanakin, Hukka ei enää suostu leikkimään mun kanssa. Ja tokana, niin sillä on semmoinen pelottava häkkyrä päässä, ja äiskä sanoo ettei sitä saa ottaa pois.Sitten äiti kyllä vähän innostui ja insi Hukalle semmoisen paidan päälle ja nyt Hukkaa ärsyttää eikä se vieläkään leiki mun kaa.
Musta tuntuu, että koko tää karmeus lähti siitä, kun äiskä ja Bärre-ihminen otti maanantaina ihan pelkän Hukan vaan mukaan ja lähti johonkin pois kotoa. Mut ne jätti omaan huoneeseen nukkumaan. Mä en silloin vielä arvannut, että jotain outoa on tekeillä.
Ne tuli kotiin vasta pitkän ajan päästä (äiskä väittää, ettei se aika ollut kuin muutaman tunnin, mutta musta se oli hirveän kamalan kauhean pitkä aika, ainaskin kuus tai kahdeksan tuntia!), eikä päästäneet mua pois huoneesta. Ne vähän kävi mua siellä katsomassa, mutta muuten ne vaan oli olkkarissa, ja mä kuulin täältä vinkumista ja mua vähäsen hirvitti.
Sitten Bärre-ihminen haki mut ulkoilemaan, ja laittoi hihnan ihan jo makkarissa mulle, aatelkaapa. Vähäsen mä yritin hiippailla kattomaan Hukkaa, kun mä olin siitä huolissani, mutta en päässyt. Vasta sitten lenkin jälkeen äiskä käski päästää mut katsomaan, ja arvatkaapa säikähinkö! No kyllä vaan säikähin! Hukka horjahteli ja tärisi ja sillä oli semmoinen pömpeli päässä ja sitten se vielä irvisti mulle vaikka sen kieli roikkui suusta. Sitten se kolisi pitkin olkkaria, kunnes äiskä kaatoi sen lattialle ja laittoi paljon vilttejä sen päälle.
Mua hirvitti niin paljon, että möngin sohvalle ja tapojeni vastaisesti peittojen alle, kun tää sohva on nyt levitetty silleen sängyn näköiseksi.
Mun kauhua ei yhtään helpottanut se, ettei Hukka tullut yöksi mun kanssa makkariin. Äiskä kuulemma nukkui sen kanssa täällä olkkarissa, ja mä kuulin kuin se vinkui yölläkin.
Lisäksi, aika kummaa on sekin, että meidän auton viltti on täällä sisällä. Hukka nukkui sen päällä koko päivän silloin maanantaina. Vieläkin se nukkuu välillä sen päällä. Se kuulemma kannettiin siinä autoon sieltä missä se meni kummalliseksi ja sitten äiskä kantoi sen vilttiin käärittynä sisälle. Kun Hukka ei kuulemma jaksanut itte kävellä.
Nuo ei taho kertoa mulle missä ne kävi, että Hukasta tuli noin kumma, kun on vähän niinkuin parempi etten tiiä. Mua kyllä arveluttaa, että oiskohan se sittenki parempi että tietäisin, niin ei pitäis enää päästää Hukkaa semmosiin paikkoihin. Mähän oon kuiteski niinkun mies tässä talossa, niin mun pitäis pitää tyttöjen puolia. Äiskä kyllä sanoo, että kiukkuinen perhonenkin pieksäis mut, mutta enpä tiiä kyllä. Vaikka toisaalta, perhoset on kyllä aika kovia!
Äiskä ja Bärre-ihminen otti kuvia, kun Hukalla oli kamalan kylmä ja ne laittoi sille säärykkeen päähän, ettei sen korvat kylmäile liikaa. Määpä näytän teille.
Tämmönen on Hukan haalari, noille ihmisille tulee siitä joku Kaunti Tseil mieleen, en sitten tiiä että mikä se semmonen on. Varmaan jotain aika hassua.
Ja tässä sillä oli se sääryke päässä. Sillä oli kuulemma korvat ihan lintussa siellä alla, mutta sitten ne ei enää ollu ihan kylmät, ja äiskän mielestä se oli tärkeintä.
Tuo säärykekuva on muuten ihan samannäkönen kun meidän joulukuva, jonka äiskä otti toissa vuonna, kun se riehaantu yksien hihojen kanssa, haluatteko nähä? Kattokaapa.
Tuo hiha ois kuulemma ollu paljon kivempi Hukalle kun se sääryke, mutta ne hihat on heitetty jo roskiin.
Niin että kaikkea pelottavaa ja outoa ja kummallista täällä taas tapahtuu. Mää yritin ottaa Hallasta mallia ja lääkäröidä Hukkaa, mutta ei mun annettu tehä niin. Yöksi laittoivat mut boksiin nukkumaan, ja Hukalle haalarin ja pömpelinkin vielä. Se oli kamalaa meijän mielestä.
Mutta sen verran mää oon saanu selville, että Hukalla on haava mahassa! Nuo ei nuo äiskä ja Bärre-ihminen anna meidän nuolla sitä että se paranis. Ihan kummia ihmisiä, mikähän niitä vaivaa?
