TUPLAHALEJA - Torstaina, 17.02.2011 klo 01:30
Nytkin väsyttää niin paljon, että kuono kopsahtelee lattiaan aina välillä, ja äiskä sano että kirjotetaan vaan lyhyesti niin pääsen sitten nukkumaan.
Oikeestaan mä voisinkin mennä jo nukkumaan, ja äiskä voi laittaa vaan kuvia, kun se lainas vaarilta kameran, josta tuli yhtäkkiä kamalan paljon kuvia! Semmosia ihan vauva-ajan kuviakin, äiti ja rastapääihminen nauroi niille.
Ja niin se rastapääihminen... meidän pitää nykyään totella sitäkin, mutta se kyllä rapsuttaa meitä aina, me tykätään siitä hirveästi. Se komentaa aina pois äiskän ja sen huoneesta, eikä mun keksimä vötkäys-temppukaan enää auta. Se vötkäys-temppu on semmoinen, että kaikki luut menee velliksi ja vötkähdetään rennoksi lattialle. Sitten ei voi liikkua ja niiden ihmisten pitää jättää pieni koira rauhaan. Tai niin se meni ennen. Nyt ne nappaa syliin ja siirtää, tai sitten- tuo rastapääihminen tarras kerran etujalkoihin ja raahasi mut lattiaa pitkin eteiseen, missä saadaan olla, tai omassa huoneessa tai olkkarissa tai keittiössä tai... no, ei oikeestaan muualla, kun sitten on jäljellä äiskän ja rastapääihmisen huone ja kylppäri. Niihin me ei saada mennä Hukan kanssa.
Mutta nyt mä menen nukkumaan Hukan viereen, se lupasi että saan tulla viereen nukkumaan, kun mun oma tyynykin on sohvalla.
Tässä on minä lapsena lempparipuuhassa- henkaria syömässä.
Ja tässä meinasi käydä pahasti, kun tarkistin Hukan jälkeen meidän tyhjentynyttä ruokasäkkiä, ja olin jäädä kiinni. Äiskä kyllä oli vieressä koko ajan, niin että olis se sitten auttanut jos en olis päässyt pois.
Hirviästi touhua ja tohinaa
Voi hirviä kun tässä on taas ollu kaikkia tekemistä! On ollu niin kova kiire, ettei oo ehitty ees äiskän kaa istua alas ja kirjottaa mun juttuja ylös. Niin paljon on pitänyt touhuta koko ajan!Nytkin väsyttää niin paljon, että kuono kopsahtelee lattiaan aina välillä, ja äiskä sano että kirjotetaan vaan lyhyesti niin pääsen sitten nukkumaan.
Oikeestaan mä voisinkin mennä jo nukkumaan, ja äiskä voi laittaa vaan kuvia, kun se lainas vaarilta kameran, josta tuli yhtäkkiä kamalan paljon kuvia! Semmosia ihan vauva-ajan kuviakin, äiti ja rastapääihminen nauroi niille.
Ja niin se rastapääihminen... meidän pitää nykyään totella sitäkin, mutta se kyllä rapsuttaa meitä aina, me tykätään siitä hirveästi. Se komentaa aina pois äiskän ja sen huoneesta, eikä mun keksimä vötkäys-temppukaan enää auta. Se vötkäys-temppu on semmoinen, että kaikki luut menee velliksi ja vötkähdetään rennoksi lattialle. Sitten ei voi liikkua ja niiden ihmisten pitää jättää pieni koira rauhaan. Tai niin se meni ennen. Nyt ne nappaa syliin ja siirtää, tai sitten- tuo rastapääihminen tarras kerran etujalkoihin ja raahasi mut lattiaa pitkin eteiseen, missä saadaan olla, tai omassa huoneessa tai olkkarissa tai keittiössä tai... no, ei oikeestaan muualla, kun sitten on jäljellä äiskän ja rastapääihmisen huone ja kylppäri. Niihin me ei saada mennä Hukan kanssa.
Mutta nyt mä menen nukkumaan Hukan viereen, se lupasi että saan tulla viereen nukkumaan, kun mun oma tyynykin on sohvalla.
Tässä on minä lapsena lempparipuuhassa- henkaria syömässä.
Ja tässä meinasi käydä pahasti, kun tarkistin Hukan jälkeen meidän tyhjentynyttä ruokasäkkiä, ja olin jäädä kiinni. Äiskä kyllä oli vieressä koko ajan, niin että olis se sitten auttanut jos en olis päässyt pois.
