TUPLAHALEJA - Perjantaina, 10.09.2010 klo 22:15
Ette siis oikeesti usko, mitä kaikkee täällä on tapahtunu! Justaans kun totuttiin että asutaan nyt täällä, ja että "oma huone" meinaa tota mun ja Hukan makkaria, ja sillä lailla- niin sitten nuo keksii kaikkee uutta jännittävää.
Ekanakin, meille tuli tommonen iso vempain, tommonen puinen pinajo, piano, tai joku semmonen. Nyt se vaan nököttää tuolla meijän olkkarissa, ja äiskä ja rastapääihminen soittaa sitä aina välillä. Sillon minä meen säkkituoliin nukkumaan ettei ne huomaa, kuinka mä tykkään siitä. Vähänks oon ovela, vai mitä?
Sen pianon toi semmoset vieraat tyypit, mutta äiskän isä oli onneksi täällä sillon, ja tuo rastapääihminenkin ehti ajoissa, ettei meidän sitten pitänyt Hukan kanssa pistää niitä ihmisiä ruotuun. Koska siis, voihan siinä käydä niinkin, ettei ne ois ehkä totellu mua! Ja sehän on siis melko kamala tilanne.
Sittenhän tänne piti tulla vielä semmosenkin hepun, joka piti täällä pitkän aikaa pahaa ääntä. Se kuulemma viritti sen pianon, vaikkei meitä kyllä päästetty kattomaan miten se tapahtuu. Ois kyllä kannattanut, koska varmasti se maksoi paljon, ja me oltais voitu tehdä se halvemmalla ens kerralla ihan itte. Mutta siis hei, ihmiset! Voiko niiltä paljon odottaa?
Ja sitten samana päivänä kun se pianonvirittäjä-tyyppi kävi täällä, niin tänne tuli semmonen toinenkin vieras. Mutta se tuli yön ylikin, me käytiin se Hukan ja rastapääihmisen kanssa hakemassa, eksynythän se ois muuten. Ihmiset ja niiden surkea suuntavaisto- hohhoh!
Se kuulemma pelkää vähäsen koiria, niin meidän piti olla oikein tosi hienosti, ja sitten se kai jo ainaskin vähäsen tykkäskin jo meistä. Kukapa meistä ei tykkäis, me ollaan niin hurmaavia tuon Hukan kanssa, kyllä me tiietään.
Ja just kun siitä vierailusta oltiin toivuttu, tuli lisää vieraita. Mutta tällä kertaa tuttuja vieraita- meidän oma täti! Sen tuon äiskän sisko, josta me tykätään ihan Hurjan paljon! Ja sitten vielä, sillä oli mukana minun sisko! Aatelkaa mikä tuuri mulla ja äiskällä, kun meidän siskot tuli käymään. Minun sisko on isosisko, eikä silläkään ole häntää. Se on hyvä, niin se ymmärtää mun traumoja tän hännättömyyden kanssa.
Hukka ja minun Taru-sisko ei oikein tulleet toimeen keskenään, mutta minusta Taru kai vähäsen ainaskin tykkäs. Toivottavasti.
Tässä on tää mun Taru-sisko ja mun äiskä.
Tää on mun sisko Hukka, se on maailman paras leikkikaveri, tässä se on semmosessa metsässä ihan meidän talon vieressä, me käydään siellä joka päivä!
Ja tässähän ollaan sitten minä ja tuo äiskä, se ottaa mut välillä sohvalle rötkyämään, se on meistä molemmista hurjan kivaa.
Vieraita
Meillä on ollu ihan hirmuisen kiirettä viime aikoina, kun se on tuo emäntä järjestänyt tänne kaikenlaista äksöniä.Ette siis oikeesti usko, mitä kaikkee täällä on tapahtunu! Justaans kun totuttiin että asutaan nyt täällä, ja että "oma huone" meinaa tota mun ja Hukan makkaria, ja sillä lailla- niin sitten nuo keksii kaikkee uutta jännittävää.
Ekanakin, meille tuli tommonen iso vempain, tommonen puinen pinajo, piano, tai joku semmonen. Nyt se vaan nököttää tuolla meijän olkkarissa, ja äiskä ja rastapääihminen soittaa sitä aina välillä. Sillon minä meen säkkituoliin nukkumaan ettei ne huomaa, kuinka mä tykkään siitä. Vähänks oon ovela, vai mitä?
Sen pianon toi semmoset vieraat tyypit, mutta äiskän isä oli onneksi täällä sillon, ja tuo rastapääihminenkin ehti ajoissa, ettei meidän sitten pitänyt Hukan kanssa pistää niitä ihmisiä ruotuun. Koska siis, voihan siinä käydä niinkin, ettei ne ois ehkä totellu mua! Ja sehän on siis melko kamala tilanne.
Sittenhän tänne piti tulla vielä semmosenkin hepun, joka piti täällä pitkän aikaa pahaa ääntä. Se kuulemma viritti sen pianon, vaikkei meitä kyllä päästetty kattomaan miten se tapahtuu. Ois kyllä kannattanut, koska varmasti se maksoi paljon, ja me oltais voitu tehdä se halvemmalla ens kerralla ihan itte. Mutta siis hei, ihmiset! Voiko niiltä paljon odottaa?
Ja sitten samana päivänä kun se pianonvirittäjä-tyyppi kävi täällä, niin tänne tuli semmonen toinenkin vieras. Mutta se tuli yön ylikin, me käytiin se Hukan ja rastapääihmisen kanssa hakemassa, eksynythän se ois muuten. Ihmiset ja niiden surkea suuntavaisto- hohhoh!
Se kuulemma pelkää vähäsen koiria, niin meidän piti olla oikein tosi hienosti, ja sitten se kai jo ainaskin vähäsen tykkäskin jo meistä. Kukapa meistä ei tykkäis, me ollaan niin hurmaavia tuon Hukan kanssa, kyllä me tiietään.
Ja just kun siitä vierailusta oltiin toivuttu, tuli lisää vieraita. Mutta tällä kertaa tuttuja vieraita- meidän oma täti! Sen tuon äiskän sisko, josta me tykätään ihan Hurjan paljon! Ja sitten vielä, sillä oli mukana minun sisko! Aatelkaa mikä tuuri mulla ja äiskällä, kun meidän siskot tuli käymään. Minun sisko on isosisko, eikä silläkään ole häntää. Se on hyvä, niin se ymmärtää mun traumoja tän hännättömyyden kanssa.
Hukka ja minun Taru-sisko ei oikein tulleet toimeen keskenään, mutta minusta Taru kai vähäsen ainaskin tykkäs. Toivottavasti.
Tässä on tää mun Taru-sisko ja mun äiskä.
Tää on mun sisko Hukka, se on maailman paras leikkikaveri, tässä se on semmosessa metsässä ihan meidän talon vieressä, me käydään siellä joka päivä!
Ja tässähän ollaan sitten minä ja tuo äiskä, se ottaa mut välillä sohvalle rötkyämään, se on meistä molemmista hurjan kivaa.
