VANHAN KOIRAN KUJEET - Tiistaina, 10.05.2011 klo 22:17
No, liitämisestä. Saimme odotella maksi-möllien jälkeen omaa vuoroamme ja sitten mentiin! Whii! Putkessa oli kivoja pissatuoksuja, joten päätin merkata allekirjoitukseni sinne myös "Aku oli täällä". Tietävätpä sitten. Mutta kunhan pääsin vauhtiin, homma muistui aika hyvin mieleen! Ja vitsit A:ta on kiva mennä, siihen otan aina hurjasti vauhtia. Taisin olla vanhin osallistuja, kaikki olivat sellaisia nuoria junnuja. Valitettavasti tuomari ei ottanut huomioon ikääni (olisihan hänen pitänyt tietää kertomattakin), että olen muita hieman hitaampi ja aikaraja ylittyi, eikä minua sijoitettu. Emäntä kumminkin paistatteli hienoa suoritustani ja palkitsi minut nameilla, haleilla ja pusuilla. Menin myös moikkaamaan sellaista pientä karvapalloa, johon emäntä rakastui. Hyi, vauvapöpöjä! Siellä olisi kuulemma ollut myytänäkin suomenlapinkoirapentuja kolme kappaletta, mutta emännän kämppäkaveri ei taida tykätä uudesta perheenjäsenestä. Hyvä niin. Saanpahan viettää eläkepäiväni rauhassa.
Ensimmäinen startti.
Toinen startti, joka meni jo hieman paremmin.
Tällainen ällö penneli siellä oli.
Agiliitopappa vauhdissa
Heippa kaikki! Minä tässä, vanha kuomanne Aku. Vaikka olen jo 11-vuotias jo rauhallisemmin hissutteleva ukonryönä, minusta löytää toisinaan yllättävän paljon virtaa. Kuten tänään! Emäntä oli päättänyt viedä minut nimittäin agilitykisoihin Ojankoon. Se kamala kakara Luna ja hänen emäntänsä, sekä oman ihmisen tyttöystävä lähti mukaamme. Aurinkoa ja hellettä riitti, enkä voinut olla katsomatta epäluuloisena emäntää. Oliko tämä tosissaan? Tässä kuumuudessako pitäisi ruveta hyppimään ja kiipeilemään? Sinne meinasi läkähtyä! Onneksi emäntä oli sentään sen verta järkeä, että antoi minun juoda tavallista enemmän ja valeli päätäni ja tassujani kylmällä vedellä. Pääsin myös kokeilemaan Luna -bullin häkkiä, jonne en olisi halunnut asettua ollenkaan. Minuahan ei kaltereiden taakse passiteta, olen syytön, mistä tahansa syytetäänkin!No, liitämisestä. Saimme odotella maksi-möllien jälkeen omaa vuoroamme ja sitten mentiin! Whii! Putkessa oli kivoja pissatuoksuja, joten päätin merkata allekirjoitukseni sinne myös "Aku oli täällä". Tietävätpä sitten. Mutta kunhan pääsin vauhtiin, homma muistui aika hyvin mieleen! Ja vitsit A:ta on kiva mennä, siihen otan aina hurjasti vauhtia. Taisin olla vanhin osallistuja, kaikki olivat sellaisia nuoria junnuja. Valitettavasti tuomari ei ottanut huomioon ikääni (olisihan hänen pitänyt tietää kertomattakin), että olen muita hieman hitaampi ja aikaraja ylittyi, eikä minua sijoitettu. Emäntä kumminkin paistatteli hienoa suoritustani ja palkitsi minut nameilla, haleilla ja pusuilla. Menin myös moikkaamaan sellaista pientä karvapalloa, johon emäntä rakastui. Hyi, vauvapöpöjä! Siellä olisi kuulemma ollut myytänäkin suomenlapinkoirapentuja kolme kappaletta, mutta emännän kämppäkaveri ei taida tykätä uudesta perheenjäsenestä. Hyvä niin. Saanpahan viettää eläkepäiväni rauhassa.
Ensimmäinen startti.
Toinen startti, joka meni jo hieman paremmin.
Tällainen ällö penneli siellä oli.
