VILKKUMAISTA ELäMää OPASKOIRANA - Keskiviikkona, 14.11.2012 klo 12:31
Minä jo kolme vuotta tätä ihmisten touhua läheltä seurannut koira luulin jo nähneeni kaikki näiden kaksijalkaisten omituisuudet, mutta vielä mitä! Tänään sain taas yhden todisteen siitä, että ei tuolla ihmislajin edustajistolla ole ihan kaikki raksut kupissa. No, te varmasti siellä kotisohvilla, matoilla ja sängyillä (muistakaa olla mylläämättä, siitä jää sata varmasti kiinni!) tahdotte jo kuulla mikä tuo tämänpäiväinen outo tapahtuma oli. Minäpä kerron...
Aamulla siis mentiin äipän kanssa paikkaan jossa haisee vähän samalta kuin eläinlääkärissä, äiskä kutsuu sitä terveyskeskukseksi, tai YTHS:äksi, koska se on opiskelija.. Se ei kuitenkaan hajustaan huolimatta ole meidän koirien eläinlääkäri, vaan ihmisten, mutta varuillaan kannattaa silti olla eikä ryntäillä mihin tahansa huoneisiin suin päin sisään. No joka tapauksessa kun mentiin sinne terveyskeskukseen sisään niin ensimmäisenä mun piti etsiä tiski. Olinhan minä siellä ennenkin käynyt, mutta ajattelin että miksei säästettäisi aikaa ja mentäisi suoraan hissiin, joten yritin vain viedä emäntääni hissiin. Lopulta joku ihmisnainen tuli siihen sotkemaan mun kuviot ja oli vain pakko mennä ensin sinne tiskille, äiskä sanoi että pitää ensin ilmoittaa että me ollaan tultu paikalle, vaikka kyllä sen pitäisi tietää ettei se nyt voinut jäädä keneltäkään huomaamatta tai epäselväksi! No sitten hissiin ja sitten käytävä vasemmalta ja sieltä ”etsi penkki”. Normi settiä ja tuttu juttu, täällä me käytiin jo aiemmin kun äiskä kävi juttelemassa mukavia jonkun hammassedän kanssa. Mutta odottakaa, älkää lopettako lukemista, kohta tulee juonikäänne!
Okei, me odotettiin siis siiinä hetki ja juuri kun olin saanut mukavan asennon ja ummistanut silmäni niin joku nainen antoi emännälle luoksetulokäskyn. Minä noudatin omaa varoitustani olla ryntäilemättä suin päin huoneisiin paikassa joka haisee eläinlääkäriltä ja varmistin emännältäni kysyvällä katseella haluaako se ihan varmasti mennä sinne sen tädin huoneeseen ja halusihan se. No siellä sisällä se meni istumaan sellaiseen tuoliin ja otti minulta sitten valjaat pois. Se taisi kysyä siltä naiselta, että missä mun olisi hyvä olla etten ole tiellä (no en mä nyt oikeasti ole ikinä tiellä, onhan noilla ihmisillä kaksi korkeaa jalkaa väistämistä varten!). Sain sitten luvan olla ihan siinä emännän tuolin vieressä, joten siihen vaan maate ja paikka, eli päivänokosten aika... Mutta, juuri kun olin aloittamassa uneksimisen tajuntaani kantautui imurin ääni! Heti kissojen jälkeen imuri on toinen niistä asioista joiden suhteen olen vähän varautunut. Olin saada sätkyn... No, sainkin sätkyn ja katsahdin äänen suuntaan. Helpotus oli suuri kun en nähnyt missään imuria. Sitten nostin katseeni emäntääni ja ette ikinä arvaa! Se nainen laittoi sellaisen pienen imurin mun emäntäni suuhun! Ihan hullua, olin sanaton. Emäntä ei kuitenkaan vaikuttanut siltä että olisi hädissään eikä se murissut, vaikka kyllä sen hampaat näkyi, joten päättelin että tämän on taas pakko olla joku ihmisten tapa hoitaa suhteitaan. Tunkea nyt imureja toistensa suuhun, hyi olkoon! Onneksi pysyivät kaukana minun suustani, mutta varuillaan sitä sai olla. Pysyin kuitenkin makoilemassa siinä mihin emäntä oli minut käskenyt, koska nyt vuoden sen kanssa elettyäni olen varmistunut siitä, että se tietää kyllä koska mun on turvallista maata missäkin, mutta silti... Näin parhaaksi pitää suuni visusti kiinni ja kaukana imurista!
Sitten se täti kyllä laittoi emännän suuhun kaikenlaisia muitakin laitteita, joista lähti aika inhottavia ääniä. Yksi niistä oli joku ultraäänilaite. Muutenkin se täti oli ihan vietävän kiinnostunut äidin suusta ja jossain vaiheessa se homma äityi niin rajuksi, että haistoin verta. Se sai minut taas keskeyttämään haaveilun tytöistä ja tarkistamaan ettei emäntäni tarvinnut apuani. Se kuitenkin vaikutti olevan melko sovinnainen sitä naista ja sen touhuja kohtaan, joten ajattelin että turha sen vuoksi sitten on päiväunelmiaan menettää.
Aika pitkään ne siinä touhuili keskenään, mutta lopulta mun emäntäni nousi siitä tuolista. Minä sain hirveästi kehuja emännältä ja siltä naiselta kun olin ollut niin nätisti paikallani. Minä taas olin niin iloinen että häntäni paukutti pöytää niin että raikui! Vähän siinä oli pakko nuuskaista äiskän suuhunkin että mitä sinne nyt sitten oli tehty... Ja livahdinpa vähän nuuskimaan naisen huonettakin sillä aikaa kun emäntä puki päällysvaatteita... No siitä se ei oikein tykännyt, mutta onneksi saan siltä aina anteeksi. Se nainen sanoi vielä äidille että näyttää siltä, että me pärjätään hienosti kahdestaan ja taas kerran sain kuulla kun emäntä kertoo minun olevan yksi hienoimmista asioista mitä hän on elämäänsä saanut, kivaa! Siitä me sitten lähdettiin taas hissejä kohti ja ulos ja nyt ollaan taas täällä kotona. Huomenna me kuulemma mennään taas hammassedän luokse, emäntä sanoi että silloin paikataan reiän alku ja että silloin se saattaa olla levottomampi kuin tänään. Sanoin sille että sen kannattaisi kokeilla noita luita mitä se aina mulle syöttää, tai häränkorvia, ne on kaiken lisäksi tosi hyviäkin. Taidanpa mennä nakertelemaan!
Opaskoira hammaslääkärissä
Morjens karvakorvat!Minä jo kolme vuotta tätä ihmisten touhua läheltä seurannut koira luulin jo nähneeni kaikki näiden kaksijalkaisten omituisuudet, mutta vielä mitä! Tänään sain taas yhden todisteen siitä, että ei tuolla ihmislajin edustajistolla ole ihan kaikki raksut kupissa. No, te varmasti siellä kotisohvilla, matoilla ja sängyillä (muistakaa olla mylläämättä, siitä jää sata varmasti kiinni!) tahdotte jo kuulla mikä tuo tämänpäiväinen outo tapahtuma oli. Minäpä kerron...
Aamulla siis mentiin äipän kanssa paikkaan jossa haisee vähän samalta kuin eläinlääkärissä, äiskä kutsuu sitä terveyskeskukseksi, tai YTHS:äksi, koska se on opiskelija.. Se ei kuitenkaan hajustaan huolimatta ole meidän koirien eläinlääkäri, vaan ihmisten, mutta varuillaan kannattaa silti olla eikä ryntäillä mihin tahansa huoneisiin suin päin sisään. No joka tapauksessa kun mentiin sinne terveyskeskukseen sisään niin ensimmäisenä mun piti etsiä tiski. Olinhan minä siellä ennenkin käynyt, mutta ajattelin että miksei säästettäisi aikaa ja mentäisi suoraan hissiin, joten yritin vain viedä emäntääni hissiin. Lopulta joku ihmisnainen tuli siihen sotkemaan mun kuviot ja oli vain pakko mennä ensin sinne tiskille, äiskä sanoi että pitää ensin ilmoittaa että me ollaan tultu paikalle, vaikka kyllä sen pitäisi tietää ettei se nyt voinut jäädä keneltäkään huomaamatta tai epäselväksi! No sitten hissiin ja sitten käytävä vasemmalta ja sieltä ”etsi penkki”. Normi settiä ja tuttu juttu, täällä me käytiin jo aiemmin kun äiskä kävi juttelemassa mukavia jonkun hammassedän kanssa. Mutta odottakaa, älkää lopettako lukemista, kohta tulee juonikäänne!
Okei, me odotettiin siis siiinä hetki ja juuri kun olin saanut mukavan asennon ja ummistanut silmäni niin joku nainen antoi emännälle luoksetulokäskyn. Minä noudatin omaa varoitustani olla ryntäilemättä suin päin huoneisiin paikassa joka haisee eläinlääkäriltä ja varmistin emännältäni kysyvällä katseella haluaako se ihan varmasti mennä sinne sen tädin huoneeseen ja halusihan se. No siellä sisällä se meni istumaan sellaiseen tuoliin ja otti minulta sitten valjaat pois. Se taisi kysyä siltä naiselta, että missä mun olisi hyvä olla etten ole tiellä (no en mä nyt oikeasti ole ikinä tiellä, onhan noilla ihmisillä kaksi korkeaa jalkaa väistämistä varten!). Sain sitten luvan olla ihan siinä emännän tuolin vieressä, joten siihen vaan maate ja paikka, eli päivänokosten aika... Mutta, juuri kun olin aloittamassa uneksimisen tajuntaani kantautui imurin ääni! Heti kissojen jälkeen imuri on toinen niistä asioista joiden suhteen olen vähän varautunut. Olin saada sätkyn... No, sainkin sätkyn ja katsahdin äänen suuntaan. Helpotus oli suuri kun en nähnyt missään imuria. Sitten nostin katseeni emäntääni ja ette ikinä arvaa! Se nainen laittoi sellaisen pienen imurin mun emäntäni suuhun! Ihan hullua, olin sanaton. Emäntä ei kuitenkaan vaikuttanut siltä että olisi hädissään eikä se murissut, vaikka kyllä sen hampaat näkyi, joten päättelin että tämän on taas pakko olla joku ihmisten tapa hoitaa suhteitaan. Tunkea nyt imureja toistensa suuhun, hyi olkoon! Onneksi pysyivät kaukana minun suustani, mutta varuillaan sitä sai olla. Pysyin kuitenkin makoilemassa siinä mihin emäntä oli minut käskenyt, koska nyt vuoden sen kanssa elettyäni olen varmistunut siitä, että se tietää kyllä koska mun on turvallista maata missäkin, mutta silti... Näin parhaaksi pitää suuni visusti kiinni ja kaukana imurista!
Sitten se täti kyllä laittoi emännän suuhun kaikenlaisia muitakin laitteita, joista lähti aika inhottavia ääniä. Yksi niistä oli joku ultraäänilaite. Muutenkin se täti oli ihan vietävän kiinnostunut äidin suusta ja jossain vaiheessa se homma äityi niin rajuksi, että haistoin verta. Se sai minut taas keskeyttämään haaveilun tytöistä ja tarkistamaan ettei emäntäni tarvinnut apuani. Se kuitenkin vaikutti olevan melko sovinnainen sitä naista ja sen touhuja kohtaan, joten ajattelin että turha sen vuoksi sitten on päiväunelmiaan menettää.
Aika pitkään ne siinä touhuili keskenään, mutta lopulta mun emäntäni nousi siitä tuolista. Minä sain hirveästi kehuja emännältä ja siltä naiselta kun olin ollut niin nätisti paikallani. Minä taas olin niin iloinen että häntäni paukutti pöytää niin että raikui! Vähän siinä oli pakko nuuskaista äiskän suuhunkin että mitä sinne nyt sitten oli tehty... Ja livahdinpa vähän nuuskimaan naisen huonettakin sillä aikaa kun emäntä puki päällysvaatteita... No siitä se ei oikein tykännyt, mutta onneksi saan siltä aina anteeksi. Se nainen sanoi vielä äidille että näyttää siltä, että me pärjätään hienosti kahdestaan ja taas kerran sain kuulla kun emäntä kertoo minun olevan yksi hienoimmista asioista mitä hän on elämäänsä saanut, kivaa! Siitä me sitten lähdettiin taas hissejä kohti ja ulos ja nyt ollaan taas täällä kotona. Huomenna me kuulemma mennään taas hammassedän luokse, emäntä sanoi että silloin paikataan reiän alku ja että silloin se saattaa olla levottomampi kuin tänään. Sanoin sille että sen kannattaisi kokeilla noita luita mitä se aina mulle syöttää, tai häränkorvia, ne on kaiken lisäksi tosi hyviäkin. Taidanpa mennä nakertelemaan!
