YSTäVä KATEISSA - Sunnuntaina, 15.08.2010 klo 00:12
Ku se pentu köpötteli mua kohti ja touhusin sen kans niin se tuntu niin just mun pennulta. Mun pentu ja nyt voi olla, että se meneeki toiseen kotiin.. Kasvattaja sano, että se aikoo suositella sille toiselle perheelle sitä toista punapoikaa koska tuon mihin minä ihastuin sopis enemmän luonteeltaan mulle. Katotaan vaan niin ne toinen ostaja valittee ton "mun" pennun kuitenki..
Ei siinä. Se toinen pentuki oli aivan tajuttoman ihana! Pittiin sitä vaan kerran sylisä, ku se pentu nukku vaan koko ajan enkä halunnu häiritä ja, ku mun huomio oli "mun" pennusa. Harmittaa siis, että en sen toisen pennun lumoissa kerenny tutustua ollenkaan siihen toiseen..
Kävi miten kävi niin se pentu joka mulle tulee on mulle tarkotettu ja yhtä paljo minä tuun sitä rakastamaan oli se kumpi tahansa. Se vaan, että se varmuus omasta pennusta, se että kahto sitä pentua silmiin ja ajatteli "ei oo totta sun kans minä kohta asun ^^" ja se sit ei välttis käykkään niin. En halua elää täsä epätietoudesa...
Ihme valittaja minäki oon. Pennun saan joka tapauksesa ja täsä vaa vingun. Toivottavasti silti joku nyt ees tajuais mun pointin täsä.
Vielä 3 viikkoa <3
Kävin kahtomasa pentuja!
En mää ossaa sanua oikeen mittään. Pennut oli aivan ihania ja toinen punapoika sielä oli aivan vauhisa ja kasvattaja sano, että sitä pentua just ois niiku aatellu mulle ja ilahuin tajuttomasti koska se oli just se pentu mistä mulla oli vahva tunne, et se on just se mun pentu. Sitä hoitiin siinä koko ajan. Pittiin sylisä, halailin ja tökin sen nokkaa omallani ja se koitti välistä näykkiä pienillä hampaillaan. Lähettiin niin kasvattaja sano, että ilmottelee mulle viikon päästä, ku se toinen punapojan ostaja on käyny ja valinnu pentunsa.... Olin että mitä.. Eli se pentu ei sit ookkaan vielä mulle varattu.. Hiemanko olin pettyny ja autosa teki mieli mennä vaa itkemään jonnekki. Enkä ees tajua, että miksi minä en saanu valita sitä pentua, ku minä olin säntäämäsä pentuja kahtomaan heti, ku se oli vaan mahollista! Ehkä se toinen sit oli kerenny varata pennun ennen mua sillo joskus toukokuusa..Ku se pentu köpötteli mua kohti ja touhusin sen kans niin se tuntu niin just mun pennulta. Mun pentu ja nyt voi olla, että se meneeki toiseen kotiin.. Kasvattaja sano, että se aikoo suositella sille toiselle perheelle sitä toista punapoikaa koska tuon mihin minä ihastuin sopis enemmän luonteeltaan mulle. Katotaan vaan niin ne toinen ostaja valittee ton "mun" pennun kuitenki..
Ei siinä. Se toinen pentuki oli aivan tajuttoman ihana! Pittiin sitä vaan kerran sylisä, ku se pentu nukku vaan koko ajan enkä halunnu häiritä ja, ku mun huomio oli "mun" pennusa. Harmittaa siis, että en sen toisen pennun lumoissa kerenny tutustua ollenkaan siihen toiseen..
Kävi miten kävi niin se pentu joka mulle tulee on mulle tarkotettu ja yhtä paljo minä tuun sitä rakastamaan oli se kumpi tahansa. Se vaan, että se varmuus omasta pennusta, se että kahto sitä pentua silmiin ja ajatteli "ei oo totta sun kans minä kohta asun ^^" ja se sit ei välttis käykkään niin. En halua elää täsä epätietoudesa...
Ihme valittaja minäki oon. Pennun saan joka tapauksesa ja täsä vaa vingun. Toivottavasti silti joku nyt ees tajuais mun pointin täsä.
Vielä 3 viikkoa <3
