ZERON BLOGI - Tiistaina, 04.12.2012 klo 18:00
Pakkastakin on kuulemma ollut parina päivänä yli kaksikymmentä astetta, mutta en minä ole sellaiseen kiinnittänyt huomiota. Hieman ovat viikset olleet huurteessa, mutta minulla on niin hyvä pohjavilla, etten moisesta hätkähdä. Viime talvena varpaita paleli yhdesti. Silloin olimme olleet emännän kanssa ulkona ehkä viisitoista minuuttia ja minun oli pakko nostella jalkojani vuorotellen ylös, kun tuntui niin kylmältä. Emäntä vei minut sisään ja sanoi, että ulkona oli kolmekymmentäkahdeksan astetta pakkasta! Se kuulosti jo hurjalta minunkin korviini, joten pysyttelin sisällä loppupäivän ja kerjäsin myötätuntoa varpailleni.
Minusta on tylsää, kun hirvikausi on loppunut. En ole metsästyskoira, emäntä aina sanoo, että minusta ei olisi muuta kuin harmia siellä ja pääsisin varmaan hengestäni. Tässä asiassa rohkenen olla eri mieltä! No kuitenkin, enää ei hirvikoirat juoksentele meidän pihamaalla, eivätkä vauhkoontuneet eläimet kulje tontin laidalla. Minusta oli hauska seurata jälkiä ja yrittää ystävystyä kaikkien kanssa. Mutta kyllä ne koirat on aika pelottavia, jotenkin sellaisia äksyjä. En ymmärrä ollenkaan mikseivät ne halua leikkiä kanssani. Minun mielestäni kaikki voisivat olla ystäviä keskenään. Aina jos tapaan uuden ihmisen tai eläimen, menen kyllä esittäytymään häntä heiluen, enkä murehdi siitä ovatko ne äkäisiä vai eivät.
Emännän mielestä minun ei tarvitsisi olla ihan niin ystävällinen kaikille. Meille on pari kertaa kävellyt tuntemattomia ihmisiä sisälle ja kun minä olen vain ottanut heidät avosylin vastaan, emäntä ei ole tykännyt. En pidä tappelemisesta tai uhittelusta, joten en kyllä halua alkaa pullistelemaan kenellekään. Monesti kun tapaan vieraita koiria, ne rähisevät minulle heti, mutta olen oppinut, että kun kierähtää selälleen, niin ne rauhoittuvat heti. Olen aika monesti kierinyt maassa, kun täällä on niin yrmyä porukkaa. En ole ikinä tapellut muiden kanssa. Enkä haukkunut, enkä edes murissut toisille!
En silti aio menettää uskoani maailman hyvyyteen. Kaikki on ihanaa, kun jaksaa vain ajatella positiivisesti! Emäntä sanoo minua pöljäksi aina välillä, mutta otan senkin kohteliaisuutena. Parasta maailmassa on kuitenkin hänen miellyttämisensä, etenkin jos hänellä on vaikkapa nakkipala kädessä. Silloin teen mitä vain!
Huomenna kuulemma lähdetään lenkille. Emme käy joka päivä remmilenkillä, koska pääsen juoksentelemaan pihalla vapaasti monta kertaa päivässä. Meillä on aika paljon pihamaata ja joskus en muista, mihin se loppuu. Silloin emäntä on ollut vihainen, kun olen mennyt metsään hajujen perässä. Se on kyllä aina sanonut, että on vain huolissaan, että eksyn. Pah, minä en kyllä varmasti eksy! Paitsi kerran, mutta se onkin ihan toinen juttu...
Tykkään kävellä narun päässä melkein yhtä paljon, kuin irrallani. Minulla on hienot valjaat ja heijastinliivi. Emäntä on opettanut, etten saa mennä lujempaa, kuin se ja tottelenkin sitä ihan hyvin. Joskus tarttuu joku haju kuonoon ja silloin en huomaakaan, kun jalat vispaavat nopeammin. Emäntä kyllä onneksi minua aina muistuttaa, jos meinaan mennä liian kovaa. Se on välillä sanonut, että minun kanssani on pelottavaa käydä lenkillä. Asumme siis täällä metsän keskellä ja emäntä on sellainen pelkuri, että minua välillä ihan naurattaa. Joskus kiusaan sitä ihan vähän ja katselen metsään sen näköisenä, kuin siellä muka olisi jotain. Silloin se saa jalat alleen ja painelee melko reippaasti eteenpäin ja pari kertaa olen meinannut jäädä jälkeen. Mitäköhän mörköjä se pelkää? Minä en ainakaan pelkää mitään!
Talviset kelit!
En ole päässyt aikaisemmin kertomaan kuulumisia, on nimittäin hieman kiirettä pidellyt. Tänne meillekin satoi taas lunta ja olen intoillut siitä. Siinä on minun kiireet, päivät sujahtavat talvella niin hirvittävän äkkiä! Tänä talvena on ollut jo monet hanget ja liukkaat kelit ja vesisateet ja ties mitkä, mutta nyt tuli taas lunta. Ei paljoa, mutta tarpeeksi. Innostun siitä aina kamalasti ja emäntä ei yhtään tykkää, kun viiletän kuono maassa ja lapan lunta suuhuni niin paljon, kuin ehdin. Minusta se on hauskaa ja emäntäkin saisi kokeilla, niin tietäisi paremmin.Pakkastakin on kuulemma ollut parina päivänä yli kaksikymmentä astetta, mutta en minä ole sellaiseen kiinnittänyt huomiota. Hieman ovat viikset olleet huurteessa, mutta minulla on niin hyvä pohjavilla, etten moisesta hätkähdä. Viime talvena varpaita paleli yhdesti. Silloin olimme olleet emännän kanssa ulkona ehkä viisitoista minuuttia ja minun oli pakko nostella jalkojani vuorotellen ylös, kun tuntui niin kylmältä. Emäntä vei minut sisään ja sanoi, että ulkona oli kolmekymmentäkahdeksan astetta pakkasta! Se kuulosti jo hurjalta minunkin korviini, joten pysyttelin sisällä loppupäivän ja kerjäsin myötätuntoa varpailleni.
Minusta on tylsää, kun hirvikausi on loppunut. En ole metsästyskoira, emäntä aina sanoo, että minusta ei olisi muuta kuin harmia siellä ja pääsisin varmaan hengestäni. Tässä asiassa rohkenen olla eri mieltä! No kuitenkin, enää ei hirvikoirat juoksentele meidän pihamaalla, eivätkä vauhkoontuneet eläimet kulje tontin laidalla. Minusta oli hauska seurata jälkiä ja yrittää ystävystyä kaikkien kanssa. Mutta kyllä ne koirat on aika pelottavia, jotenkin sellaisia äksyjä. En ymmärrä ollenkaan mikseivät ne halua leikkiä kanssani. Minun mielestäni kaikki voisivat olla ystäviä keskenään. Aina jos tapaan uuden ihmisen tai eläimen, menen kyllä esittäytymään häntä heiluen, enkä murehdi siitä ovatko ne äkäisiä vai eivät.
Emännän mielestä minun ei tarvitsisi olla ihan niin ystävällinen kaikille. Meille on pari kertaa kävellyt tuntemattomia ihmisiä sisälle ja kun minä olen vain ottanut heidät avosylin vastaan, emäntä ei ole tykännyt. En pidä tappelemisesta tai uhittelusta, joten en kyllä halua alkaa pullistelemaan kenellekään. Monesti kun tapaan vieraita koiria, ne rähisevät minulle heti, mutta olen oppinut, että kun kierähtää selälleen, niin ne rauhoittuvat heti. Olen aika monesti kierinyt maassa, kun täällä on niin yrmyä porukkaa. En ole ikinä tapellut muiden kanssa. Enkä haukkunut, enkä edes murissut toisille!
En silti aio menettää uskoani maailman hyvyyteen. Kaikki on ihanaa, kun jaksaa vain ajatella positiivisesti! Emäntä sanoo minua pöljäksi aina välillä, mutta otan senkin kohteliaisuutena. Parasta maailmassa on kuitenkin hänen miellyttämisensä, etenkin jos hänellä on vaikkapa nakkipala kädessä. Silloin teen mitä vain!
Huomenna kuulemma lähdetään lenkille. Emme käy joka päivä remmilenkillä, koska pääsen juoksentelemaan pihalla vapaasti monta kertaa päivässä. Meillä on aika paljon pihamaata ja joskus en muista, mihin se loppuu. Silloin emäntä on ollut vihainen, kun olen mennyt metsään hajujen perässä. Se on kyllä aina sanonut, että on vain huolissaan, että eksyn. Pah, minä en kyllä varmasti eksy! Paitsi kerran, mutta se onkin ihan toinen juttu...
Tykkään kävellä narun päässä melkein yhtä paljon, kuin irrallani. Minulla on hienot valjaat ja heijastinliivi. Emäntä on opettanut, etten saa mennä lujempaa, kuin se ja tottelenkin sitä ihan hyvin. Joskus tarttuu joku haju kuonoon ja silloin en huomaakaan, kun jalat vispaavat nopeammin. Emäntä kyllä onneksi minua aina muistuttaa, jos meinaan mennä liian kovaa. Se on välillä sanonut, että minun kanssani on pelottavaa käydä lenkillä. Asumme siis täällä metsän keskellä ja emäntä on sellainen pelkuri, että minua välillä ihan naurattaa. Joskus kiusaan sitä ihan vähän ja katselen metsään sen näköisenä, kuin siellä muka olisi jotain. Silloin se saa jalat alleen ja painelee melko reippaasti eteenpäin ja pari kertaa olen meinannut jäädä jälkeen. Mitäköhän mörköjä se pelkää? Minä en ainakaan pelkää mitään!
