Australianterrieri
Australianterrieri on pieni aktiivinen terrierirotu
Historia
Australianterrieri on niitä harvoja rotuja, jotka ovat kehittyneet Brittein saarten ulkopuolella. Tosin, rodun perustana ovat englantilaiset terrierirodut, joita siirtolaiset toivat mukanaan uuteen kotimaahansa Australiaan. Australianterrieri on kehitelty englantilaisista terriereistä, mm. skyen-, dandiedinmontin- ja vanhasta skotlantilaisesta karkeakarvaisesta black & tan -terrieristä. Myöhemmin siihen on luultavasti sekoitettu myös matalajalkaisia irlanninterriereitä ja yorkshirenterrieriä.
Käyttökoirana rotu on kehitetty 1800-luvulla ensisijaisesti pienten tuhoeläinten metsästykseen. Tiedot rodun tarkasta alkuperästä ovat hävinneet vuosien saatossa. Rodun kasvattajat eivät olleet kiinnostuneita kirjaamaan koiriensa tietoja tai syntymäaikoja. Karussa maassa, jossa maanviljelijöiden ja uudisasukkaiden hengissä säilyminen oli ruoan varassa, koirien tehtävä oli pitää pois tuhoeläimet, jotka tuhosivat viljelyksiä ja elintarvikevarastoja ja kantoivat mukanaan erilaisia kulkutauteja ja sairauksia esim. paiseruttoa. Tämän vuoksi kasvatustyön tuloksia ei mitattu kauneuden vaan toimintakyvyn ja käyttöominaisuuksien perusteella. Syntyi käyttökoira, jonka ulkomuotoon ei juuri kiinnitetty huomiota. Tavoitteena oli jalostaa peloton, reipas, pieni terrieri, joka selviytyisi tehtävästä kuin tehtävästä kaikissa olosuhteissa. Aluksi pennut rekisteröitiin sinä rotuna, jota se eniten muistutti, joten samasta pentueesta saatettiin rekisteröidä osa pennuista esimerkiksi australianterrieriksi ja osa silkkiterrieriksi.
Rotu esiteltiin ensimmäistä kertaa Melbournessa vuonna 1868 "karkeakarvaisena" (rough coated) tai lyhytkarvaisena (broken coated) terrierinä. Joidenkin tietolähteiden mukaan australianterrierit esitettiin näyttelyssä ensimmäisen kerran vuonna 1872. Ensimmäinen rotumääritelmä kirjoitettiin vuonna 1887 ja se korjattiin pari vuotta myöhemmin, jolloin Melbournessa perustettiin rotuyhdistys vaalimaan oman australialaisen terrierirodun kehittämistä. Kanta oli varsin epäyhtenäinen aina vuoteen 1889 asti. Yhteisenä tavoitteena oli kuitenkin kehittää pienikokoinen, mutta vahva ja sitkeä työkoira, joka selviytyisi tehtävästä kuin tehtävästä kaikissa olosuhteissa.
Australianterrierin alkuperäisenä käyttötarkoituksena oli pitää rotat ja käärmeet poissa maatiloilta ja auttaa lampaiden ja karjan kaitsemisessa. Australianterrieri siirtyi laitumella paikasta toiseen kätevästi lampaiden selkään hyppien ja niillä ratsastaen eli australianterrierin kuului olla kissamaisen ketterä, mutta luustoltaan vahva ja sitkeä työkoira. Pelottomuutta, ketteryyttä ja nopeaa reagointikykyä tarvittiin myös käärmeiden metsästyksessä.
Australianterrierille on yhä edelleen tyypillistä "tanssahteleva" hyppeleminen ja kauluskarvojen pörhisteleminen. Hyppelyn tarkoitus oli saada käärme iskemään. Rodun ulkonäöllinen ominaisuus, runsas kaulakarvoitus, suojeli koiraa käärmeiden puremalta. Käärmeen iskiessä harhaan koiran kaulukseen, australianterrieri sai otteen käärmeen "niskasta".
Nykyinen käyttötarkoitus
Aikaisemmin australianterrierin oli käyttökoirana todella ansaittava paikkansa tai häivyttävä. Nykyisin useimmiten kaupunkilaisperheen australianterrieri on enemmän seurakoira kuin metsästäjä. Sopeutumisessaan uuteen käyttötarkoitukseen australianterrieri on menettänyt kiihkeää terrieriluonnettaan, piirrettä, jonka kanssa ihmisten on toisinaan ollut vaikea elää. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus on muuttunut. Tänä päivänä australianterrieri on käyttötarkoitukseltaan seurakoira. Käyttötarkoituksen muuttuminen on asettanut rodun luonteelle uusia haasteita. Australianterrierin on oltava yhteiskuntakelpoinen, lempeä ja ystävällinen, mutta yhä se on luonteeltaan peloton ja itsevarma. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö australianterrierillä ole enää metsästysluonnetta. Yhä edelleen rodussa on vahvana saalistusvietti, esimerkiksi pihapiiriin eksyneet hiiret, rotat, sisiliskot, linnut jne. on nopeasti eliminoitu. Jotkut australianterrierit pystyvät myös ottamaan käärmeen hengiltä. Mutta rodun käyttötarkoituksen muuttuminen pienestä tiukkaluonteisesta metsästävästä terrieristä helposti käsiteltäväksi ja ystävälliseksi seurakoiraksi, on koitunut usean nykyajan australianterrierin kohtaloksi - silloin kun käärmeen kanssa on otettu mittaa.
Australianterrieri on ketterä ja vahva. Yhä edelleen australianterrierin rakenteen on oltava sellainen, että sen liikkeet ovat vaivattomia. Australianterrierin tulee yhä edelleen pystyä vaivattomasti hyppäämään "lampaan selkään" vaikka tänä päivänä rotua käytetään enää hyvin harvoin paimennustehtävissä. Australianterrierin luonne on edelleen "paimenkoiramainen" - halu miellyttää omistajaa ja työskennellä omistajansa kanssa yhdessä. Tämä ominaisuus on tehnyt rodusta suositun seurakoiran.
Australianterrieri on valpas ja aina valmis harrastuskoira ja energinen lenkkikaveri. Se on joka sään kestävä koira, jonka helppohoitoinen karkea turkki sopii vaikka metsälenkille. Australianterrierin vauhti, rakenne, reagointikyky, ketteryys ja miellyttämisenhalu sopivat hyvin tänä päivänä esimerkiksi agilityradoille ja pelastuskoiraharrastukseen raunioille. Australianterrierin kanssa harrastetaan myös tottelevaisuuskokeita.
Australianterrieri ei ole kuitenkaan luonteeltaan taistelija, vaikka se on mustasukkainen omasta reviiristään. Australianterrieriä käytettiin ainoinaan myös vahtikoirana. Luvatonta tunkeilijaa vastaan pieni koira oli tietenkin voimaton, mutta tarkkaavaisuutensa vuoksi se ehti varoittaa kotiväkeään lähestyvästä vaarasta haukkumalla. Englanti karkotti aikanaan rikollisia Australiaan, joten elämä Australiassa ei aina ollut rauhallista. Reviirin puolustaminen haukkumalla on yhä edelleen australianterrierille tyypillinen ominaisuus.
Australianterrierin luonne on edelleen julkean itsevarma. Koira ei näytä edelleenkään olevan lainkaan tietoinen pienestä koostaan niin puolustautuessaan tunkeilijaa vastaan kuin taistelussa rottien ja käärmeiden kanssa. Vaikka australianterrieri on aika vanha rotu (rotumääritelmä on kirjoitettu ensimmäisen kerran jo vuonna 1887) rodun taso ole vieläkään kovin homogeeninen. Ensimmäiset australianterrierit tulivat Suomeen vuonna 1963 Tanskasta. Maassamme rodun kasvatus oli 1960 -luvun lopulla vilkasta ja rotu esiintyi koiranäyttelyissäkin runsaslukuisena. Silloinen kantamme perustui puhtaasti tanskalaisiin koiriin, joista monilla oli englantilainen tausta. 1960 - luvulla Suomessa oli paljon australianterriereitä, joilla useilla oli niukka karva ja äreä luonne. 1970 - luvun Australiasta tuotujen koirien avulla saatiin rodun tasoa yhtenäistettyä ja luonnetta pehmennettyä.
Suurimman alkuinnostuksen jälkeen 1970 -luvulla australianterrierien kasvatus ja näyttelyissä käynti oli melko vähäistä. 1980 -luvulla rekisteröinti- ja näyttelyissä käyntimäärät nousivat runsaasti. 1980 - luvulla koirien määrä oli huomattavasti lisääntynyt, mutta vieläkin tapasi luonteeltaan äreitä ausseja ja värien kirjavuutta. 1990-luovulla rodun terveydentilaan alettiin kiinnittää Suomessa enenevässä määrin huomiota ja uusia vieraslinjaisia koiria tuotiin maahamme laajentamaan geenipoolia. Australianterrierejä on tuotu Suomeen rodun alkuperäismaasta Australiasta, Ruotsista, Tanskasta, Norjasta, Yhdysvalloista, Kanadasta, Englannista, Saksasta, Uudesta Seelannista, Ranskasta ja Hollannista.
Pienestä koosta huolimatta, australianterrierissä ei saa olla "kääpiökoiramaisia ominaisuuksia". Australianterrieri on edelleen pieni, vahva, toimelias koira, joka tarvitsee omistajaltaan paljon huomiota, toimintaa ja liikuntaa. Rotu ei sovellu pelkäksi sohvannurkkakoristukseksi.
FCI -ryhmä
Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 3 eli Terrierit.
Tämän esittelyn laatija:
Rotuesittelyn on laatinut Australianterrierikerho ry.
