Kasvattajat Pentuilmoitukset Rodun kuvat kuvagalleriassa

Dogo argentino

Tyypillinen molossirotu, keskivahva ja korkearaajainen toivottujen ja liioittelemattomien mittasuhteiden puitteissa. Vahva lihaksisto erottuu kiinteän ja joustavan nahan alta ja sen ansiosta ulkonäkö on tasapainoinen ja voimakas. Ihonalainen kudos, joka kiinnittää nahan runkoon, ei ole kovin löysää. Liikunta on rauhallista ja vakaata. Koira on älykäs ja reaktiokyvyltään nopea. Sen alati hyväntuulinen olemus kuvastuu myös liikkeistä. Ystävällinen ja hyväntahtoinen luonne, silmiinpistävä valkoinen väri sekä tarkoituksenmukainen rakenne tekevät siitä todellisen voimapesän. Dogo argentino on metsästyskoira, jolla on vahva vartioimis- ja puolustusvietti. Se on tilanteen niin vaatiessa päättäväinen, itsevarma ja peräänantamaton. Dogo argentinon kuuluu ehdottomasti olla hermorakenteeltaan hyvä ja käytökseltään rauhallinen. Omistajan hyväksymiin vieraisiin sen tulee suhtautua avoimesti ja ystävällisesti. Yksilön luonnetta arvioitaessa tulee ottaa huomioon rodun hidas kypsyminen niin fyysisesti kuin henkisestikin. Varsinkin nuorena koirat ovat erittäin ohjaajaherkkiä. Toisaalta ne ovat työskennellessään erittäin vahvaluonteisia ja kovia, mutta myös reaktioherkkiä ja kohtuullisen teräviä. Rodun luonteessa vastaan tulevat ongelmat johtuvat usein vääränlaisesta koiranpidosta ja puutteellisesta tapakasvatuksesta. Tämä taas johtuu yleensä siitä, ettei rodun luonnetta ole ymmärretty täysin oikein. Dogo argentino on rotuna erittäin signaaliherkkä ja toisaalta eleetön, minkä vuoksi koira ja sen käyttäytyminen tulkitaan usein väärin. Koiran käyttäytymiseen ja reagointiin vaikuttaakin suuresti se, mitä signaaleita se saa vastapuolelta (koiralta/ihmiseltä). Dogo argentino ei välttämättä sovellu kokemattomalle ohjaajalle. Siksi sillä ei ole tulevaisuutta pelkkänä seura- ja näyttelyrotuna, eikä sitä tule vain sellaisena markkinoida. Viime vuosien lisääntyneet rekisteröintimäärät ja kasvava kiinnostus rotua kohtaan ovat mahdollisuuksien lisäksi myös uhka, koska vaarana on kannan hallitsematon kasvu ja koirien päätyminen vääränlaisille omistajille.

Kössi 5kk pelimies rudo Aatu (Escarto´s Glucobay) Dogo&Xena Vince nakertelee puuta Tyson Blanco Solar Isla

Historia

Tohtori Antonio Nores Martinez kehitti rodun 1920-luvulla Argentiinassa yhdessä veljensä tohtori Augustin Nores Martinezin kanssa. Dogo argentino pohjautuu vanhaan taistelukoirarotuun, Cordoban koiraan. Cordoban taistelukoirat olivat hurjia otuksia, risteytys mastiffista, bullterrieristä ja vanhasta bulldogista, niitä käytettiin Argentiinassa pääosin koiratappeluissa. Antonio Nores Martinez koki, että näiden koirien voimakas luonne ja taistelutahto voitaisiin käyttää hyödyksi toisenlaisella tavalla, Argentiinalaisen suurriistan; yleisen ja vaarallisen villisian, sekä puuman metsästyksessä. Cordoban taistelukoira ei kuitenkaan soveltunut ominaisuuksiltaan metsästykseen ja Antonio Nores Martinez päätti luoda uudenlaisen rodun vastaamaan niitä vaativia tarpeita, joita paikallinen metsästys asetti. Koiran tehtävänä oli jäljestää ja ajaa riista kiinni vaikeakulkuisessa maastossa ja pysäyttää se, sekä pitää kiinni, kunnes metsästäjä ehtii paikalle. Tohtori Martinezilla oli myös toinen tavoite; hän halusi, että uusi rotu toimisi myös kodin ja perheen vartijana. Hän koki, että vartiokoiran oli taisteltava kuolemaan saakka puolustaessaan isäntäänsä, muuten se oli arvoton.

Käyttäen pohjana Cordoban taistelukoiraa hän alkoi kehittää uutta rotua. Hän käytti jalostuksessa pointteria kehittääkseen hajuaistia, boxeria lisätäkseen rodun älykkyyttä ja koulutettavuutta, tanskandoggia koon suurentamiseksi, bullterrieriä sen pelottomuuden vuoksi, bulldoggia leveyden ja massan aikaansaamiseksi, irlanninsusikoiraa metsästysvaiston ja nopeuden kehittämiseksi, bordeauxindoggia purentavoiman lisäämiseksi, pyreneittenkoiraa koon ja valkoisen turkin vuoksi ja espanjanmastiffia voiman lisäämiseksi. (Näitä valintoja tarkastellessa tulee ottaa huomioon tuolloin eletty aikakausi vrt. nykyisyys; moni edellä mainituista roduista on muuttunut suuresti 1920-luvulta verrattuna tähän päivään.) Antonio Nores Martinez valitsi tarkoin vain parhaita koiria jalostusohjelmaansa ja kehitti useita linjoja joita hän kutsui perheiksi, nimeten ne intiaaniheimojen mukaan mm. Aracauna, Guarani ja Inca. Hän sekoitti näitä linjoja hyvin tarkasti ja varovaisesti, usein poistaen kokonaisia pentueita jalostuksesta, koska niillä oli epätoivottuja ominaisuuksia. Kun Antonio Nores Martinez murhattiin, hänen veljensä Augustin jatkoi tätä työtä. Augustin Nores Martinezin väsymättömien ponnistusten myötä Argentiinan Kennel Club hyväksyi rodun vuonna 1964 ja Kansainvälinen Kennelliitto FCI 1973. Dogo argentino on ainoa argentiinalainen rotu.

Nykyinen käyttötarkoitus

Metsästys (maissa, joissa kiinniajava metsästysmuoto on sallittua)
Vartiokoira, järjestyksenvalvonta
Seurakoira
Palveluskoira

Ulkomuoto

Tyypillinen molossirotu, keskivahva ja korkearaajainen toivottujen ja liioittelemattomien mittasuhteiden puitteissa. Vahva lihaksisto erottuu kiinteän ja joustavan nahan alta ja sen ansiosta ulkonäkö on tasapainoinen ja voimakas. Ihonalainen kudos, joka kiinnittää nahan runkoon, ei ole kovin löysää. Liikunta on rauhallista ja vakaata. Koira on älykäs ja reaktiokyvyltään nopea. Sen alati hyväntuulinen olemus kuvastuu myös liikkeistä. Ystävällinen ja hyväntahtoinen luonne, silmiinpistävä valkoinen väri sekä tarkoituksenmukainen rakenne tekevät siitä todellisen voimapesän.

Hoito ja terveys

Lonkkaniveldysplasia on vakava terveydellinen ongelma. Yli 80% kuvatuista koirista on lonkistaan sairaita (C-D). Kyynäristä dogo argentinot yli 90% kuvatuista koirista on terveitä (Kyynäraste 0).

Rodun vitsaus on perinnöllinen, valkoiseen väriin liittyvä kuurous. Täysin kuurot pennut tulee lopettaa, ja toispuoleisesti kuulevien käyttöä jalostukseen tulee harkita vakavasti. Kuulo tutkitaan BAER-testillä, ja yhdistys suosittelee pentujen testaamista ennen luovutusta. 85% kuulotestatuista koirista on täysin kuulevia, 2% kuuroja ja loput toispuoleisesti kuulevia.

Muita yleisemmin esiintyviä terveysongelmia ovat immunologiset sairaudet, kuten allergiat, atopiat, korvatulehdukset ja erilaiset iho- ja turkkiongelmat.

Lyhyen turkin takia dogon yleishoito on helppoa. Harjaus silloin tällöin ja pesu tarvittaessa riittävät. Kynnet tulee pitää lyhyinä, sillä vaalea kynsiaines voi olla todella huokoista ja pehmeää.

FCI -ryhmä

Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 2 eli Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat.

Tämän esittelyn laatija:

Rotuesittelyn on laatinut Dogo Argentino Club Finland ry..

Rotua harrastava yhdistys Dogo Argentino Club Finland ry. on toiminut vuodesta 1993. Yhdistyksessä on n. 100 jäsentä. Yhdistys järjestää luonnetestejä, palveluskoirakokeita sekä kerran vuodessa rodun pääerikoisnäyttelyn. Lisäksi luentoja, koulutusleirejä ja -päiviä järjestetään. Yhdistys julkaisee Doguero-nimistä jäsenlehteä kahdesti vuodessa ja ylläpitää dogoaiheista keskustelufoorumia osoitteessa www.foorumi.info/dogopulina sekä jäsentuotteita myyvää Dogoshopia. Yhdistyksen kotisivut ovat osoitteessa www.dogoclub.fi ja sähköpostia voi lähettää osoitteeseen info@dogoclub.fi