Kasvattajat Pentuilmoitukset Rodun kuvat kuvagalleriassa

Gordoninsetteri

Gordoninsetteri on ollut Suomessa hyvin harvalukuinen, mutta yleistynyt 1990-luvulla. Maamme ensimmäisissä kanakoirakokeissa vuonna 1893 esitettiin tohtori G. Schnitt´in omistama gordoninsetteri Nori. Siitä lähtien niitä nähtiin koetilaisuuksissa yli vuosisadan vaihteen. Sen jälkeen gordoninsetteri puuttui lähes täysin kokeistamme aina 1980-luvulle saakka.

Nykyisin gordoneita rekisteröidään vuosittain noin 50. Syynä gordoninsetterin yleistymiseen on sen kauniin ulkomuodon lisäksi rodun metsästysominaisuuksien kehittyminen. 1800-luvun lopun näyttelyinnostuksen myötä menetettiin ulkomuotojalostuksessa metsästysominaisuuksia, mutta ne saatiin palautettua määrätietoisen jalostustyön ansiosta.

Gordoninsetterit sopivat loistavasti metsästykseen. Hyvän kontaktinpidon ansiosta sen arvostus suomalaisten metsästäjien keskuudessa kasvaa jatkuvasti. Gordoninsetterit voivat metsästää karuissa maastoissa ja ankarissa sääolosuhteissa. Tämän vuoksi esimerkiksi Norjassa se on nopeasti noussut eniten rekisteröidyksi kanakoiraroduksi. Siellä näitä hyvin ankarissa tunturiolosuhteissa tapahtuvaan riekon metsästykseen hyvin soveltuvia koiria rekisteröidään noin 1000 vuosittain ja gordoninsetteri kuuluu kymmenen eniten rekistöidyn koirarodun joukkoon.

Uunon äippä Demi Hector Juno, pupu on edelleen paras unikaveri Captain F. Cornelius of Norway Moonset pentu ikä 1 vrk Kingpoint Academy Award Despina Auriferous Dancer

Historia

Gordoninsetteri, kuten muutkin setterirodut polveutuvat nk. setting spanieleista, jotka tunnettiin erityisesti kyvystä paikallistaa ja naulita kanalintuja paikalleen seisomalla. Britteinsaarilla oli jo 1600-luvulla väriltään mustan ja parkinruskeita settereitä, joita kutsuttiin nimellä black and tan setter. Näistä koirista on kehitetty gordoninsetteri Gordonin ja Richmondin herttuakunnassa Banffshiressa Skotlannissa 1700-luvulla.

Gordoninsetteriä pidetään vanhimpana setterirotuna. Rodun alkuvaiheista tiedetään hyvin vähän, mutta rodun kehitykseen merkittävästi vaikuttaneen Gordonin herttua Aleksander IV:nnen tavoitteena kerrotaan olleen seisojatyyppi, jolla olisi voimakas rakenne mutta joka sopisi erityisesti Skotlannin nummille ja vaikeisiin sääolosuhteisiin. Todennäköisesti tavoitteena on ollut luoda selkeästi muista lintukoirista erottuva skotlantilainen setterirotu, joka työskentelee hieman lähempänä metsästäjää kuin muut setterit.

Rotu oli 1800-luvun puolivälissä hyvin suosittu. Gordoninsetteri voitti maailman ensimmäisen virallisen koiranäyttelyn, joka järjestettiin Newcastle-on-Tynessä 1859, ja Southill Parkissa järjestetyn ensimmäisen virallisen metsästyskokeen 1865. Oma rotu siitä tuli 1873 ensin värinimellään, mutta vuonna 1924 British Kennel Club vaihtoi sille nimeksi gordon setter.

Gordoninsetterin suosio kasvoi yhdessä kehittyvän näyttelytoiminnan myötä. Näin kehittyi iso ja raskas koiratyyppi, jolla ei ollut enää metsästyskäyttötaustaa. 1900-luvulla tämä johti kahden toisistaan poikkeavan koiratyypin kehittymiseen rodun sisällä.

Gordoninsetterit tulivat Suomeen 1850-luvun jälkeen samoja reittejä kuin muutkin brittiläiset kanakoirarodut, aluksi lähinnä Venäjältä. Upseerit olivat siellä palvellessaan tutustuneet kanakoirametsästykseen ja toivat kotiin tullessaan koiria mukanaan. Kanakoirametsästyksen tultua myöhemmin tutuksi myös suomalaisille metsästäjille alettiin gordoninsettereitä tuoda myös Englannista, Norjasta ja Ruotsista.

Maamme ensimmäisissä kanakoirakokeissa vuonna 1893 esitettiin tohtori G. Schnitt´in omistama gordoninsetteri Nori, mistä lähtien gordoninsettereitä nähtiin koetilaisuuksissa yli vuosisadan vaihteen. Sen jälkeen ne puuttuivat lähes täysin kokeistamme aina 1980-luvulle saakka.

1900-luvun alussa Suomessa oli muutama gordoninsetterin kasvattaja. Tuolloin rekisteröitiin kolmisen koiraa vuodessa ja niillä osallistuttiin kokeisiin sekä näyttelyihin. Vuosisadan ensimmäisen kolmanneksen jälkeen rekisteröinnit loppuivat lähes tyystin, kunnes ne lähtivät nousuun 1980-luvun lopulla. 1990-luku oli rodun varsinainen läpimurto Suomessa ja gordoninsetteri vakiinnutti asemansa rotukartalla.

Nykyisin rekisteröidään vuosittain noin 40-50 gordoninsetteriä. Syynä gordoninsetterin yleistymiseen Suomessa on sen kauniin ulkomuodon lisäksi metsästyskoirien tuonti lähinnä muista Pohjoismaista ja siten suomalaisen kannan metsästysominaisuuksien paraneminen. Alkuperältään tämän päivän suomalaiset gordoninsetterit tulevat pääasiallisesti muista Pohjoismaista sekä Pohjois-Amerikasta ja Englannista.

Nykyinen käyttötarkoitus

Harvaa jos tuskin mitään toista metsästyskoirarotua kuin gordoninsetteriä on kiitetty kirjallisuudessa niin paljon älykkyydestä ja uskollisuudesta. Se tunnetaankin yhteistyöhaluisena ja helposti koulutettavana rotuna. Gordoninsetterit voivat metsästää karuissa maastoissa ja ankarissa sääolosuhteissa. Erityisesti riekkojen ja metsälintujen metsästäjät ovat pitäneet sitä hyvin herkkävainuisena koirana, jolla on erityisen paljon taipumusta yhteistoimintaan. Erinomainen kontaktinpito ja hyvä työskentelyn sopeuttamiskyky erilaisiin maasto-olosuhteisiin tekee siitä hyvin suomalaisiin metsästysoloihin sopivan rodun. Rodun arvostus suomalaisten metsästäjien keskuudessa kasvaakin jatkuvasti.

Gordoninsetteri on monen mielestä klassisen kaunis koira. Kuten nykyisin koirajalostuksessa yleensäkin on tämänkin rodun osalla nähtävissä ulkomuoto-ominaisuuksia liioittelevaa jalostusta. Lähinnä tämä koskee kokoa, massiivisuutta sekä turkin määrää. Liian massiiviset koirat eivät enää pysty fyysisiltä ominaisuuksiltaan täyttämään seisovalle kanakoiralle asetettuja vaatimuksia. Toisaalta aivan keveimmät metsästyskoirat eivät enää ole rotumääritelmän mukaisia.

Gordoninsetterin alkuperäinen tyyppi on metsästyskoira ja ihannetyyppi lienee jossakin edellä mainittujen ääripäiden välimaastossa. Rotujärjestö pyrkii vastustamaan gordoninsetterin eriytymistä selkeästi kahdeksi eri tyypiksi. Esimerkiksi näyttelyissä korkeasti palkittavien koirien koon ei enää tulisi kasvaa eikä tyypin tulla raskaammaksi.

Gordoninsetteri on metsästyskoira. Tämä leimaa kaikkea sen käyttäytymistä. Pelkäksi seurakoiraksi sitä ei pitäisi ottaa. Gordoninsetteri vaatii aktiivisen sekä mielellään metsästävän omistajan. Luonteeltaan gordoninsetteri on rauhallinen; haukku- ja ärsytyskynnys on hyvin korkea. Gordoninsetteri on huomaamaton kotioloissa ja se sopiikin luonteensa ja käytöksensä vuoksi hyvin nyky-yhteiskuntaan ja lapsiperheisiin.

FCI -ryhmä

Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 7 eli Kanakoirat.

Tämän esittelyn laatija:

Rotuesittelyn on laatinut Kanakoirakerho - Hönshunsssektionen ry.