Kasvattajat Pentuilmoitukset Rodun kuvat kuvagalleriassa

Lyhytkarvainen saksanseisoja

Lyhytkarvainen saksanseisoja on riistaintoinen, kestävä, hyvällä vainulla varustettu, yhteistyöhaluinen, monipuoliseen metsästykseen soveltuva seisova lintukoira, joka pystyy hakemaan riistaa hyvin avoimessa ja peitteisessä maastossa, noutamaan ja jäljittämään pudotetun riista maalta ja vedestä ja toimii metsästystilanteissa kaikkien sille asetettujen vaatimusten mukaisesti vielä vanhanakin.

Jallu äijänä Ricella järvellä Cersant Cassandra Eräaamun Nemo Iloks'in Beatrice Arijärven Milka

Historia

Lyhytkarvaisen saksanseisojan historia alkaa koirista, joita käytettiin ennen kaikkea Välimeren maissa riistalintujen verkkometsästyksessä sekä apuna haukoilla metsästettäessä. Seisovat lintukoirat tulivat Ranskan ja Flanderin kautta Saksan hoveihin. Näiden koirien tärkein ominaisuus oli seisontataipumus riistalle. Kaksipiippuisen haulikon käyttöönoton (v. 1750) myötä seisovia lintukoiria tarvittiin yhä enemmän, ja riistalintujen lentoon ammunnasta tuli kuninkaallinen urheilumuoto. Napoleonin murskattua feodaalijärjestelmän vuonna 1805 sai saksalainen keskiluokka mahdollisuuden pienriistametsästykseen. Saksassa tästä pelkästään seisovasta koirasta jalostettiin monikäyttöinen metsästyskoira risteyttäen siihen vanhoja saksalaisia rotuja kuten vainukoira, verijälkikoira, ajokoira ja vinttikoira. Hektor I (synt.1872) pidetään lyhytkarvaisen saksanseisojan esi-isänä. Sen aikaisen koiran tyyppi poikkesi nykypäivän saksanseisojasta. Ne olivat enimmäkseen raskaita, niillä oli usein riippuva maha tai notkoselkä, tihrusilmät ja pehmeät käpälät. Siksi ne työskentelivät verkkaisemmin ja olivat yleensä hyviä noutajia.

Lisäämällä tarkkaan harkittu annos pointteriverta, kuten Solms-Braunfels’in prinssi Albrecht ehdotti, saatiin lyhytkarvaisen saksanseisojan vainu paranemaan ja rakenne kevenemään. Vuodesta 1897 alkaen julkaistu vuosikirja ”Zuchtbuch Deutsch Kurzhaar” on ollut perusta kehitettäessä rodun jalostusta. Prinssi Albrecht zu Solms-Braunfeld kirjasi lyhytkarvaisen saksanseisojan rotumerkit, laati rakenteen arvosteluohjeet ja lopulta yksinkertaiset koesäännöt metsästyskoirille. Nykyään lyhytkarvaisella saksanseisojalla on tarkat jalostus- ja koesäännöt.

Nykyinen käyttötarkoitus

Lyhytkarvainen saksanseisoja on monipuolinen metsästyskoira. Se on jalostettu kanalintujen metsästykseen, missä se hajuaistinsa avulla hakee riistan, seisoo sen ja noutaa pudotetun linnun. Tiedotus riistasta on Suomen oloissa koiralla arvokas ominaisuus. Sorsastuksessa lyhytkarvainen on oiva noutaja, myös raanakoiden talteenottaja. Rotu on jalostettu myös pienpetometsästykseen, emämaassa Saksassa koiran täytyy kokeissa suorittaa pienpetotyöskentely ketulla, meillä mm. supikoiria metsästetään lyhytkarvaisen avulla. Lyhytkarvainen on hyvä jäljestäjä, sitä käytetään apuna haavoittuneen riistan jäljittämiseen.

Monipuolisten metsästysominaisuuksiensa lisäksi lyhytkarvainen soveltuu metsästykseen kaikissa maastoissa. Tavoitteena on, että koiralla on riittävästi rohkeutta tunkeutua pahimpiinkin ruovikoihin ja nokkospehkoihin, jotta ammuttu riista saadaan talteen. Lyhytkarvaisen yhteistyöhalukkuus ohjaajan kanssa näkyy sen yhteydenpidossa laajoilla kairoillakin.

FCI -ryhmä

Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 7 eli Kanakoirat.