Lyhytkarvainen unkarinvizsla
Lyhytkarvainen unkarinvizsla on lempeä, ystävällinen ja tarmokas metsästyskoira. Uros saattaa olla aggressiivisempi kuin narttu, mutta kumpikaan ei sovi vahtikoiraksi. Ne ovat uskollisia ja toimeliaita metsästyskoiria. Vizsla ei ole esimerkiksi englantilaisiin kanakoiriin verrattuna kovin nopea, mutta kylläkin sinnikäs, voimakas ja tyylikäs seisoja.
Historia
Lyhytkarvaisen unkarinvizslan sanotaan polveutuvan unkarilaisten valloittajien mukanaan tuomista koirista, joita kutsuttiin myös turkkilaisiksi keltaisiksi koiriksi. Nykykäsityksen mukaan rotu ei kuitenkaan ole todennäköisesti 150 vuotta vanhempi ja se on pointterin, saksanseisojan, kopon ja württembergin risteytyksen tulos. Vizslasta tuli nopeasti suosittu, mutta rotu lähes hävisi maailmansotien aikana. Toisen maailmansodan jälkeen tehdyissä risteytyksissä vizslaan mahdollisesti risteytettiin italianajokoiraa.
Nykyinen käyttötarkoitus
Rotumääritelmän mukaan lyhytkarvainen unkarinvizsla on monipuolinen ja monikäyttöinen metsästyskoira, jonka tulee toimia niin aukealla, metsässä kuin vedessäkin. Sillä tulee olla seuraavat tyypilliset ominaisuudet: erinomainen hajuaisti, kiinteä seisonta, erinomainen nouto sekä määrätietoinen ja innokas riistan seuraaminen uidessa. Se toimii yhtä lailla hankalassa maastossa kuin äärimmäisissä sääolosuhteissakin. Se on tehokas metsästyskoira, minkä vuoksi paukkuarkuus, riistanpelko ja puutteellinen seisonta ja noutaminen ovat virheitä, samoin kuin haluttomuus vesityöskentelyyn.
Lyhytkarvaisen unkarinvizslan vahvuus metsästyskoirana piilee sen monipuolisuudessa. Suomessa vizslaa käytetään lähestulkoon poikkeuksetta seisovana lintukoirana. Erinomaisen hajuaistinsa ja tarkkuutensa ansiosta sitä voidaan käyttää myös mm. vedestä noutavana lintukoirana sekä jäljestävänä koirana. Se on määrätietoinen ja jälkitarkka, eikä jätä jälkityöskentelyä keskeneräiseksi.
FCI -ryhmä
Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 7 eli Kanakoirat.