Kasvattajat Pentuilmoitukset Rodun kuvat kuvagalleriassa

Maremmano-abruzzese

Maremmano-abruzzese on italialainen vartioiva paimenkoirarotu. Rodun sukujuuret ovat Tiibetin alueen laumanvartijakoirissa. Sen virallinen nimi on Cane da Pastore Maremmano-Abruzzese, jota maailmalla näkee lyhennettynä muodossa PMA ja meillä m-a. Rodun pääasiallinen käyttötarkoitus on lampaiden suojelu, mutta sitä on käytetty myös muiden eläinten suojeluun uhanalaisista pingviineistä laamaeläimiin sekä omaisuuden vartiointiin. Maremmano-abruzzese on suuri voimakasrakenteinen ja olemukseltaan hieman karkeatekoinen koira. Samalla se on majesteettinen ja ylväs. Runko on säkäkorkeutta pitempi. Koiran koon ja eri ruumiinosien mittasuhteet ovat tasapainoiset.

Hölmö maremma Perheidylliä Maremmat tarkkaavaisina <3 Tiivi-taavi Maro ja pennut 2001 Siesta

Historia

Rotu on liittynyt vähintään reilut kaksituhatta vuotta läheisesti Apenniinien niemimaahan ja sen asukkaisiin. Italian kuvataiteessa ja kirjallisuudessa on arvokkaita todisteita tästä uskollisesta vahdista. Maremmano-abruzzese on aina suojellut pelottomasti Keski- ja Etelä-Italian lammaslaumoja. Jo antiikin Roomassa mm. Marcus Terentius Varro ja Lucius Junius Moderatus Columela kuvasivat teoksissaan Canis pastoralisin. Ambrogio Lorenzetti ikuisti sen Sienan Palazzo Pubblicoa koristeleviin, hyvää ja pahaa kuvaaviin vertauskuvallisiin freskoihinsa 1300-luvulla. Kirjailija Gabriele D'Annunzio kuvaili 1800-luvun lopussa runoteoksensa Alcyonen säkeissä ikivanhaa perinnettä lammaslaumojen siirtämisestä uskollisine vartijoineen Apulian tasankojen talvilaitumille syksyn koittaessa Abruzzon vuorilla.

Maremmano-abruzzese on siis ikivanha rotu. Se tunnettiin jo antiikin Roomassa kaikkialla Apenniinien niemimaan alueella, missä vain lampaita kasvatettiin. Etenkin Abruzzo oli merkittävässä asemassa lammastaloudessa 200-luvulta lähtien ennen ajanlaskumme alkua. Näin jatkui läpi keskiajan ja sitä seuranneiden vuosisatojen meidän päiviimme asti, joten Abruzzoa voidaan syystäkin pitää Italian lammastalouden keskuksena. Siksi myös maremmano-abruzzesella on ollut tärkein asema Abruzzossa, missä rotu on aina ollut runsaslukuisin. Maremmano-abruzzeseja on tarvittu isojen lammaslaumojen suojelemisessa susia ja muita petoja vastaan. Lampaidenkasvatusperinteen ansiosta rotu on säilyttänyt tähän päivään saakka ominaisuutensa niin työskentelyn, luonteen kuin rakenteen suhteen.

Maremmano-abruzzesella on monta nimeä, kuten rakkaalla lapsella kuuluukin olla: pastore abruzzese, cane bianco, cane da pecora, cane bianco da pecora. Abruzzon paimenkoira, valkoinen koira, lammaskoira, valkoinen lammaskoira. Abruzzossa rodusta on jo antiikin ajoista lähtien käytetty nimeä cane da pecora, lammaskoira. 1950-luvulla Italian Kennelliitto ENCI vahvisti rodun viralliseksi nimeksi Cane da Pastore Maremmano-Abruzzese. Maremmano-lisällä on haluttu osoittaa, kuinka rotua esiintyi myös Toscanan Maremman alueella ja eittämättä paljon laajemmalla alueella kuin Abruzzossa Apenniinien vuoristossa. Kaksiosaisella nimellä myös lepytettiin toscanalaisia, jotka ensimmäisinä aloittivat kenneltoiminnan rodun parissa ja tekivät rotua tunnetuksi maan rajojen ulkopuolella.

Rodun nimi on joka tapauksessa kompromissi ja herättää yhä tänä päivänä tuntoja niin puolesta kuin vastaan. Varsinaisia erillisiä rotuja Abruzzon ja Maremman alueilla ei kuitenkaan päässyt syntymään. Tämän totesi myös professori Giuseppe Solaro laatiessaan ensimmäisen rotumääritelmän, joka astui voimaan 1.1.1958. Kenneltoiminnan alettua rotua vain edusti kaksi erillistä yhdistystä, ensimmäinen niistä perustettiin L'Aquilassa 1950, toinen Bresciassa 1953. Rodulla on ollut yksi ainoa Italian kennelliiton ENCIn alainen järjestö eli CPMA, Circolo del Pastore Maremmano Abruzzese, vuodesta 1958. Sen virallinen toiminta oli vuosia keskeytyneenä 1970-luvun alkuun saakka.

Nykyinen käyttötarkoitus

Viime vuosina kiinnostus maremmano-abruzzeseja kohtaan lammaslaumojen suojelijoina petoja vastaan on kasvanut. Yhtenä syynä tähän on ollut suden paluu monille seuduille Apenniinien vuoristossa. Susia on havaittu myös erityisesti Sveitsin ja Ranskan Alpeilla sekä Italian Alpeilla Piemonten ja Valle d'Aostan maakunnissa. Lukumääräisesti susia on edelleen vähän, ja kanta on epävakaa. Silti suden ja ihmisen rinnakkaiselo on jo nyt noussut ongelmaksi taloudellisten näkökohtien takia. Monin paikoin on todettu, että laumanvartijakoirien käyttö voisi taata susien ja lampaiden läsnäolon samalla alueella. Maremmano-abruzzeset ovat itse asiassa tehokkain keino suojella lampaita ja estää petojen hyökkäykset ilman että susikantoja tarvitsee harventaa. Mm. Ranskassa Groupe Loup France on toiminut aktiivisesti laumanvartijakoirien käyttöönoton puolesta. Toiminnallaan se on koettanut rauhoittaa niitä tahoja, jotka näkevät suden tuhoamassa lampaidenkasvatusperinteen lajin ilmestyttyä uudestaan vuoristoon. Maremmano-abruzzeseja työskentelee jo monilla alppiniityillä.

Maremmano-abruzzesen työkäyttö oli joitakin vuosikymmeniä sitten jo uhattuna, kun monin paikoin luovuttiin lammaslaumojen siirtämisestä jalkaisin talvi- ja kesälaitumille lampureiden alettua turvautua kuivaheinään. Koirilla ei myöskään enää ollut perinteistä käyttöä Italiassa susikantojen romahdettua. Lampaidenkasvatus niin ikään väheni merkittävästi, mikä johti heti työkoirien määrän huomattavaan laskuun. Kun viimeisten vuosikymmenien suojelutyön ansiosta susikannat on saatu elpymään ja kulku- tai villiintyneiden koirien hyökkäykset lampaiden kimppuun ovat lisääntyneet ja kun kiinnostus ulkomailla laumanvartijakoirien työkäyttöä kohtaan on yllättäen lisääntynyt, on myös maremmano-abruzzese saanut uuden mahdollisuuden. Italian ulkopuolella yhdysvaltalaiset alkoivat ensimmäisinä käyttää menestyksellisesti maremmano-abruzzeseja lammaslaumojen suojelussa kojootteja vastaan. Maassa työskentelee tällä hetkellä joitakin satoja yksilöitä laumanvartijoina. Maremmano-abruzzeseja on työkoirina myös Kanadassa, Brasiliassa, Argentiinassa ja Australiassa, missä Yhdysvaltojen tapaan on suuret aitaamattomat laidunalueet. Yhdysvaltojen maatalousministeriö teetti tutkimuksen, jossa seurattiin neljäätuhatta laumanvartijaa työssään. Sen mukaan oikein lammaslaumaan integroitu maremmano-abruzzese pysyy kaikista luotettavimmin lauman luona jättämättä sitä milloinkaan vartioimatta.

Maremmano-abruzzejen parissa työskentelevillä on jälleen tärkeä rooli rodun työominaisuuksien uuteen arvostukseen nostajina. Se antaa vastuuntuntoisesti kasvatustyöhön suhtautuville ja maremmano-abruzzesejen oikeaa työtapaa kunnioittaville kasvattajille mahdollisuuden elvyttää ikivanha perinne ja vaalia sitä valitsemalla jalostukseen yksilöitä, jotka ovat rotutyypillisiä niin rakenteeltaan kuin luonteeltaan eli ihanteellisia laumanvartijatyöhön.

Ulkomuoto

Maremmano-abruzzesen rakenne liittyy erottamattomasti koiran tehtävään lammaslaumanvartijana ja sen usein vaikeaan työskentely-ympäristöön. Koira ei voi olla kevyt eikä hintelä, koska sellainen yksilö ei pystyisi suojelemaan tehokkaasti lammaslaumaa eikä kestäisi vaikeita sää- ja maasto-olosuhteita.
Maremmano-abruzzesen on oltava isokokoinen ja vahvarakenteinen. Sen runko on täyteläinen ja mittasuhteet tasapainoiset. Luuston tulee olla vahva ja lihaksiston hyvin kehittynyt. Koira ei saa kuitenkaan olla liian raskastekoinen, koska silloin ketteryys ja nopeus kärsivät. Raskastekoisuus haittaisi yhteenotossa petoeläimen kanssa, ja koira väsyisi helposti sekä suojellessaan lammaslaumaa että siirrettäessä laumaa laitumelta toiselle.

Maremmano-abruzzesen iho ja huulet ovat tiiviit. Turkki on rotutyypillisyyden kannalta hyvin tärkeä seikka. Sen tulee olla valkoinen, koska lampaat "hyväksyvät" sen paremmin, ja valkoinen väri erottaa koiran selvästi sudesta. Päällyskarva on pitkää ja tuntuu karhealta. Alusvilla on talvella paksua. Uroksilla on runsas kaulus, joka hylkii hyvin vettä sateella kuten koko turkki. Se myös suojaa kaulaa ja kurkkua kamppailussa pedon kanssa. Karvan on oltava pitkää sekä koostumukseltaan ja laskeutumiseltaan sellaista, että turkki kestää ankaria sääolosuhteita, joihin koira laumanvartijana joutuu.

Pään kuuluu ilmentää maremmano-abruzzesen tehtävää lammaslaumojen puolustajana. Sitä katsoessa täytyisi syntyä mielikuva jääkarhun päästä. Se on vahvatekoinen, kartionmuotoinen. Kallo on leveä, sivukuvaltaan hieman kupera. Kuono on suhteellisen pitkä mutta ei terävä. Sen tyven kuuluu olla leveä ja syvä sekä sivuiltaan hieman pyöristynyt siten, että koiran naama pysyy leveänä. Huulet ovat tiiviit, alaleuka vahva, ei milloinkaan lyhyt ja vetäytyvä. Kallo sekä kuono luustoltaan ja lihaksistoltaan ovat niin voimakkaat, että ote kestää kamppailussa petoeläintä vastaan. Siinä auttavat myös varsin lyhyt, leveä ja lihaksikas kaula. Voimakkuudesta huolimatta kallon ja kuonon ei tule vaikuttaa raskastekoisilta. Niiden muodostamat linjat ovat sulavat, jolloin pään sivukuva on pehmeä ilman ulkonemia. Myös vain vähän korostunut otsapenger tuo suoraviivaisuutta ja pehmeyttä pään sivukuvaan.

Korvat tekevät maremmano-abruzzesesta omaleimaisen. Ne poikkeavat selvästi muiden valkoisten laumanvartijarotujen korvista. Ne ovat pienet, kolmionmuotoiset, korkealle kiinnittyneet, litteät ja mieluiten kevyesti taaksepäin taipuneet koiran ollessa täysin rauhallinen. Korvat ovat hyvin liikkuvat koiran valpastuessa. Rotutyypilliset korvat jättävät naaman korostuneesti esille. Kun koiraa katsoo edestä, korvalehtien pitäisi käytännössä peittyä kaulukseen.

Silmät ovat varsin pienet koiran kokoon nähden. Ne ovat tummat, mantelinmuotoiset ja etäällä toisistaan. Niiden sijainti on lateraalinen. Ns. rustico-koirilla näkee vielä tänä päivänä kuuluisia viirusilmiä. Silmäluomien reunat ovat hyvin tiiviit. Silmät eivät saa olla syvällä tai ulkonevat. Maremmano-abruzzesen katse on valpas, älykäs ja "hymyileväinen".

Luonne

Maremmano-abruzzese on luonteeltaan omanarvontuntoinen, riippumaton ja taipumaton, koska se on kehittynyt vuosisatojen saatossa lammaslaumojen järkähtämättömäksi puolustajaksi petoja vastaan vaikeissakin maasto- ja sääoloissa. Maremmano-abruzzese on erittäin rohkea ja sitkeä ja tekee itsenäisesti päätökset. Se on myös hyvin aloitteellinen ja vastuuntuntoinen. Nämä ovat elintärkeitä piirteitä koiralle, jonka tehtävänä on laumana suojella lampaita usein ilman paimenta. Myös laidunten ulkopuolella rotu on säilyttänyt vartiointi- ja suojeluvietin. Maremmano-abruzzese suhtautuu epäluuloisesti kaikkeen sille vieraaseen, ja se käyttäytyy hyvin itsenäisesti. Se ei alistu helposti, vaan säilyttää myös isäntänsä suhteen tietyn vapauden. Tätä koiran ominaisuutta tulee myös osata kunnioittaa ja vaalia. Maremmano-abruzzesea on kohdeltava tasavertaisesti ja rehdisti. Koira tottelee, mutta tekee sen omien kriteeriensä mukaan ja vain jos se pitää sitä oikeana. Se ei välttämättä osoita kiintymystään voimakkaasti, eikä sillä ole monille paimenkoiraroduille tyypillistä miellyttämisen halua.
Maremmano-abruzzese ei sovi kenelle tahansa eikä ainakaan henkilöille, jotka odottavat koiralta alistumista omistajansa tahtoon, ehdotonta kuuliaisuutta ja kiintymyksen osoittamista. Sen paikka ei ole kaupungissa tai taajamassa. Rotu sopii vain henkilöille, jotka osaavat arvostaa sen erilaisuutta, itsenäistä ja "puolivilliä" luonnetta. Maremmano-abruzzesen erityispiirteiden takia on tärkeää kiinnittää suurta huomiota koiran tasapainoiseen luonteeseen eikä pelkästään ulkomuodollisiin seikkoihin. Maremmano-abruzzese on monin puolin alkukantainen rotu. Siksi jalostuksesta tulee jättää kaikki sellaiset yksilöt, joilla on luonneongelmia, oli ulkomuoto kuinka kaunis hyvänsä.

Hoito ja terveys

Maremmano-abruzzese on ollut mukana yhdessä terveystutkimuksessa Italiassa, eikä sillä ole todettu rodulle tyypillisiä vikoja tai sairauksia. Lonkka- ja kyynärpäädysplasiaa esiintyy kuvatuilla koirilla hieman. Todellista ja laajempaa kuvaa on vaikea saada, sillä rodun kotimaassa koiria kuvataan harmillisen vähän. Meillä Suomessa jalostuskoirilla sitä vastoin on kuvauspakko.

Maremmano-abruzzese on varsin helppohoitoinen rotu. Sen hoitaminen ei kaipaa mitään erityistoimia. Turkki koostuu lasimaisesta päällyskarvasta, joka pysyy hyvin puhtaana sekä alusvillasta, joka kasvaa hyvin paksuksi talveksi. Turkkia ei tarvitse välttämättä pestä edes näyttelyjä varten. Perusteellinen kampaaminen ihoa myöten ja harjaaminen riittävät.

FCI -ryhmä

Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 1 eli Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat).

Tämän esittelyn laatija:

Rotuesittelyn on laatinut Juha Westerlund / Kennel Guardagregge.

Rodulla on on oma yhdistys Suomen Maremmano-Abruzzese Seura ry, joka on Suomen Kennelliiton hyväksymä rotua harrastava yhdistys. Yhdistyksen sivut löytyvät osoitteesta http://www.maremmano-abruzzese.fi/