Pyreneittenmastiffi
Pyreneittenmastiffi on ilmiasultaan hyvin kookas, sympaattinen ja runsasturkkinen koira. Rotu on sopeutunut Suomen ilmasto-olosuhteisiin erittäin hyvin. Turkki on kehittynyt talviolosuhteiden myötä useampi kerroksiseksi ja näin ollen lisännyt sen muhkeutta.
Rodulla on erittäin ”pitkäpinna” sillä se on hyväntahtoinen ja lempeä luonteeltaan. Usein sanotaankin, että pyrenittenmastiffi on pehmein mastiffiroduista. Rodun vartiointiperustuu ennakointiin. Pystiffi kuuntelee ja kaikki poikkeavat äänet pyritään karkottamaan haukkumalla jolloin lauma on turvattu. Tämä ominaisuus tulisi jokaisen pyreneittenmastiffia harkitsevan huomioida.
Suomessa pyreneittenmastiffia ei tällä hetkellä käytetä niiden alkuperäiseen käyttötarkoitukseen juuri lainkaan. Ajatus tämän rodun käyttämisestä Suomessakin karjansuojelukoirana on herännyt viimeaikoina. Jäämme odottamaan innolla miten tämä toiminnan kehittymistä.
Rotu on harrastuksissa mukana tokossa, agilityssä, haussa, raunioilla ja toki näyttelyissä .. vain mielikuvitus on rajana! Yksilön ominaisuudet huomioiden tästä rodusta saa kumppanin moniin eri harrastuksiin.
Historia
Kirjoitettua tietoa rodusta löytyy niin kaukaa kuin 1300-luvulta, jolloin Aragonian kuninkaalla oli muutamia mustavalkeita koiria, joita kutsuttiin pyreneittenmastiffeiksi. Espanjassa kehittyi rinnan kaksi rotua, pyreneittenmastiffi je espanjanmastiffi, joiden tehtävinä oli vartioida karjalaumoja sekä ylimystön linnoja. Pyreneittenmastiffi toimi Aragoniaolaisten lammaslaumojen vartijana suojellen lampaita susilta ja karhuilta. Pyreneittenmastiffirodun historiaa voidaan verrata pyreneittenkoiraan jotka alun pitäen oli sama heterogeeninen rotu joka toimi samoilla alueilla samoissa työtehtävissä aina vuoteen 1659, jolloin Espanjalle kuulunut Pyreneittenvuoriston pohjoisosa luovutettiin Ranskalle. Tämän jälkeen ranskalaiset ryhtyivät jalostamaan pyreneittenkoiraa hovikoiraksi ja ylhäisön lemmikiksi. Espanjan puolella pyreneittenmastiffia pidettiin tämänkin jälkeen työkoirana jonka ulkoisia ominaisuuksia ei niinkään jalostettu, vaan työkoiran ominaisuudet ratkaisivat.
Nykyinen käyttötarkoitus
Nykyisin pyreneittenmastiffi on enimmäkseen seurakoira, joka ei välttämättä kuitenkaan sovellu kaikkialle sen haukkuherkkyyden vuoksi, sillä monet rodun edustajat omaavat erinomaisesti rodulle tyypillisen vartiointivietin. Siitä syystä rotu on yhä erinomainen maatilojen ja ihmisten (perheiden) vartija, sillä on myös laumanvartijaroduille tyypillinen luontainen oppimiskyky. Suureksi ja massiiviseksi roduksi pyreneittenmastiffi on erittäin notkea ja ketterä, omaten hyvän hajuaistin, jolloin se on erinomainen kumppani moniin eri harrastuksiin.
Ulkomuoto
Pyreneittenmastiffi on hyvin suurikokoinen voimakas, lihaksikas, vahvaluustoinen ja rungoltaan suorakaiteen muotoinen. Rungon pituus on hieman säkäkorkeutta suurempi. Karvapeite on kohtalaisen pitkää, erityisesti niskassa ja jalkojen takaosissa. Nahka on paksua ja hieman löysää. Kaulassa on kaksi selvää runsaan nahan muodostamaa kaulapussia (papadas). Pää on suuri, voimakas ja kohtalaisen pitkä. Sivulta katsottuna se on syvä. Kallo-osa on hieman kupera. Niskakyhmy on korostunut. Otsapenger on loiva, vain hieman korostunut, kuitenkin selvä. Kirsu on aina musta ja suuri ja leveä. Ylähuuli peittää selvästi alahuulen olematta roikkuva. Alahuuli muodostaa suupielissä selvän poimun. Limakalvot ovat mustat. Pyreneittenmastiffilla on leikkaavapurenta. Hampaat ovat valkoiset ja voimakkaat. Silmät ovat pienet ja mantelinmuotoiset. Väriltään pähkinänruskeat ja mieluiten tummat. Koiran ilme on tarkkaavainen, ylväs. Silmäluomet ovat mustapigmenttiset ja mieluiten tiiviit koiran ollessa tarkkaavainen. On tyypillistä, että rauhallisen koiran alaluomi roikkuu hieman paljastaen osan sidekalvoa. Korvat ovat keskikokoiset, riippuvat, sileät, kolmion muotoiset ja silmälinjan yläpuolelle kiinnittyneet. Koiran ollessa rauhallinen korvat riippuvat poskenmyötäisesti, tarkkaavaisen koiran korvat eivät ole täysin poskenmyötäiset, vaan tyvestään noin kolmanneksen verran koholla.
Hoito ja terveys
Rodun turkki omaa likaa hylkivän ominaisuuden. Tavallisesti riittää muutama harjan veto tekemään turkista valkoisen. Mutta ei aina! Turkki lähtee yleensä silloin, kun se on likaisemmillaan. Siistin turkin seasta alkaa tunkea rastamaisia tuppoja jotka ovat likaisia. Nypi ne pois, siitä se alkaa…Turkin lähdettyä on parhain aika pestä koira kauttaaltaan, koska silloin saa myös pestyä koiran ihon. Turkki kannattaa kammata karvanlähdön aikoihin usein, mutta muulloin riittää harvemmin. Korvan takuset ja kainalot on hyvä tarkistaa viikottain. Sinne ne takut tulee!
Pyreneittenmastiffi-rodulla ei ole rodunomaisia perinnöllisiä sairauksia. Rodulla esiintyy samoja sairauksia kuin muillakin roduilla. Allergiat ja ihosairaudet ovat lisääntyneet samoin kuin muillakin roduilla. Siksi jalostuksessa tulisi erityisesti huomioida, ettei molemmilla vanhemmilla ole autoimmuunisairautta. Toisen tulisi olla ehdottomasti terve!!
Näin massiivisen ja ison rodun ollessa kyseessä tulisi myös ruokintaan / liikuntaan kiinnittää erityistä huomiota, erityisesti pentuaina, jotta voitaisi välttyä esim. luuston kehitys- ja kasvuhäiriöiltä ja jopa ehkäistä lonkka- ja kyynärnivel-ongelmia .
FCI -ryhmä
Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 2 eli Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat.
Tämän esittelyn laatija:
Rotuesittelyn on laatinut Pyreneittenmastiffiyhdistys.
Pyreneittenmastiffiyhdistys on perustettu 1987. Vuodesta 2000 se on toiminut rotuaharrastavana yhdistyksenä. Yhdistyksen tavoitteena on yhdistää rodun harrastajia, edistää rodun jalostusta ja kasvatustyötä opastamalla jalostusvalinnoissa ja tiedottamalla rodun terveystilanteesta. Jäsentapaaminen on kahdesti vuodessa ja mätsäri ainakin kerran vuodessa. Yhdistyksen jäsenjulkaisu on neljästi vuodessa ilmestyvä Pystiffi-lehti.
