Weimarinseisoja
Weimarinseisoja on vanha saksalainen lintukoirarotu.
Historia
Weimarinseisoja on hyvin vanha rotu, jonka alkuperästä on useita teorioita. Jo 1600- ja 1700-luvulta peräisin olevissa maalauksissa kuvitetut koirat muistuttavat pitkälti tämän päivän weimarinseisojaa. Varmaa kuitenkin on, että harmaita koiria pidettiin Weimarin hovissa, Saksassa jo 1800- luvun alussa. Suurruhtinas Karl August oli Itäisessä-Saksassa sijaitsevan Thueringenin maakunnan hallitsija vuonna 1775, ja hän asui Weimarin kaupungissa, Erfurtin alueella. Alue oli kuuluisa kauniista ja riistarikkaasta maaseudustaan, mikä palveli erinomaisesti ruhtinaan intohimoista metsästysharrastusta. Juuri tämä harmaa koira, nykyinen weimarinseisoja, oli luonteenlujuutensa, älykkyytensä ja atleettisuutensa ansiosta ideaali alueen suurriistan metsästykseen.
Vaikutusvaltainen Karl August kehitti rodun alun alkujaan vain perhepiirinsä, hovinsa ja muun valikoidun ylimystön metsästyskäyttöön ja piti itsellään myös oikeuden päättää, kenellä oli oikeus pitää weimarinseisojaa. Sittemmin kasvatusta harjoittivat pääasiassa ammattimetsästäjät ja riistanvartijat. Näissä koirissa oli silloin vielä runsaasti jälkikoiran ominaisuuksia, mutta jäljestyskäytön vähennyttyä niitä alettiin risteyttää kanakoirien kanssa ja jalostusta jatkettiin näillä risteytyksillä. Rodun virallistamisen jälkeen jalostuksessa ei ole käytetty apuna risteytyksiä muiden rotujen, varsinkaan pointterin kanssa. Weimarilainen on siksi todennäköisesti vanhin saksalaisista seisojaroduista ja sitä on jalostettu puhtaana noin sadan vuoden ajan. Nimi Weimarinseisoja juontaa kaupungista Weimar, jossa ruhtinas hovistaan käsin synnytti tämän rodun.
Nykyinen käyttötarkoitus
Weimarinseisojia on lyhyt- ja pitkäkarvaisia, ja niitä voi esiintyä samassa pentueessa. Se on oppivainen ja intohimoinen metsästyskoira, joka on parhaimmillaan laukauksen jälkeen sekä vedessä että maalla. Sen haku on suppeampaa ja rauhallisempaa kuin esimerkiksi saksanseisojien. Sitä voidaan käyttää myös suurriistan metsästyksessä. Metsästyksen lisäksi rotua käytetään poliisikoirana mm. Englannissa, pelastuskoirana ja kauniin ulkonäkönsä vuoksi myös näyttelykoirana. Koulutuksessa on huomioitava rodun suojelutaipumus.
Rotumääritelmän mukainen weimarinseisoja on helposti koulutettavissa oleva intohimoinen metsästäjä. Seisovana lintukoirana se soveltuu parhaiten pelto- ja metsäkanalinnustukseen. Weimarinseisojan tulee olla kestävä ja tarkka hakija. Haun ei tarvitse olla äärimmäisen nopeaa eikä kiihkeääkään, mutta koirasta tulee kuvastua selkeä riistaintoisuus. Lintu-,pienriista- ja pienpetojahdissa koira sovittaa hakunsa maaston mukaisesti. Saatuaan vainun riistasta, tulee koiran jäädä seisomaan liikahtamatta ja osoittaa riistan sijainti. Koira saa edetä riistalle ja ajaa sen lentoon/liikkeelle ainoastaan ohjaajan käskystä. Riistan ylösajaminen maastosta eli nk. Avanssi tarkoittaa, että koira etenee vauhdikkaasti ja röyhkeästi suoraan riistalle, niin että riista karkoittuu ampumaetäisyydeltä. Riistan karkoituttua on koiran pysähdyttävä paikoilleen ja pysyttävä siinä ammuttaessa, ja riistan mahdollisesti pudotessa tai kaatuessa. Laukauksen jälkeen koira noutaa käskystä riistan halukkaasti ja viivyttelemättä ohjaajalle.
FCI -ryhmä
Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 7 eli Kanakoirat.
