
Estrelanvuoristokoira
35–60 kg62–75 cm

Anatolianpaimenkoira on suuri, nopea ja kestävä turkkilainen laumanvartija. Se on itsenäinen ja vahvasti suojeleva.
Rotu on vartioinut lammaslaumoja Anatolian ylängöillä tuhansien vuosien ajan. Sitä käytetään edelleen petoeläinten torjuntaan muun muassa Afrikassa ja Yhdysvalloissa.
Anatolianpaimenkoira on jättikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 63–80 cm ja paino 40–60 kg. Turkki on lyhyt tai puolipitkä, tiheä. Rodulla tavataan seuraavia värejä: kellanruskea mustin maskein, myös muut värit. Rodulle ovat tyypillisiä kolmionmuotoiset, eteenpäin taittuvat korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.
Anatolianpaimenkoira on rauhallinen, itsevarma ja perheelleen uskollinen. Se on vieraita kohtaan epäluuloinen ja tekee itsenäisiä päätöksiä. Rotu sopii kokeneelle omistajalle.
Anatolianpaimenkoira on itsenäinen, joten koulutus vaatii kärsivällisyyttä, hyviä palkkioita ja lyhyitä harjoituksia. Varhainen ja monipuolinen sosiaalistaminen ihmisiin, koiriin ja erilaisiin ympäristöihin on erityisen tärkeää. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi palveluskoiralajit (pk-lajit) ja toko.
Rotu tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja tilaa liikkua. Turkki on helppohoitoinen, mutta karvaa irtoaa karvanvaihdon aikaan.
Rodulla esiintyy lonkkaniveldysplasiaa ja silmäluomien sisäänkiertymää. Rotu on muuten melko kestävä.
Rodun keskimääräinen elinikä on 11–13 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.
Anatolianpaimenkoira sopii parhaiten kokeneelle koiranomistajalle, jolla on aikaa ja halua johdonmukaiseen koulutukseen. Liikuntatarve on kohtuullinen, joten rotu sopeutuu monenlaisiin perheisiin. Suuri koko tarkoittaa myös suurempia ruoka-, varuste- ja eläinlääkärikuluja sekä tilantarvetta kotona ja autossa.
Anatolianpaimenkoira on jättiläinen koirarotu. Säkäkorkeus on tyypillisesti 63–80 cm ja paino 40–60 kg. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia.
Anatolianpaimenkoira elää tyypillisesti 11–13 vuotta. Elinikään vaikuttavat perimä, ruokinta, painonhallinta ja liikunta.
Liikuntatarve on keskiverto: aikuinen koira tarvitsee noin 1–1,5 tuntia päivässä. Kasvavan pennun liikuntaa annostellaan maltillisemmin.
Ei yleensä. Rotu tarvitsee kokeneen ja johdonmukaisen omistajan.
Rodun karvanlähtö on kohtalainen. Turkki: lyhyt tai puolipitkä, tiheä. Turkinhoito on helppo.
Kerrostalo on mahdollinen, mutta rodun suuri koko kannattaa ottaa huomioon. Riittävä päivittäinen liikunta ja aktivointi ovat tärkeimmät edellytykset.
Anatolianpaimenkoira kuuluu FCI:n ryhmään 2 (pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat). Nykyään sitä käytetään erityisesti vahti- ja palveluskoirana.
Lapsiystävällisyys on rodulla hyvä. Lasten ja koiran yhteiseloa kannattaa aina valvoa ja opettaa molemmille hyvät tavat.
Kuva: Anatolianpaimenkoira (piirroskuva). Värit: Kellanruskea mustin maskein, myös muut värit. Rotukuvaus perustuu rodun yleisiin ominaisuuksiin, ja yksilöiden välillä on eroja. Ennen pennun hankintaa kannattaa tavata rodun koiria, keskustella useamman kasvattajan kanssa ja tutustua rotujärjestön jalostuksen tavoiteohjelmaan. Päivitetty 11.10.2026.
Lähteet: rodun FCI-rotumääritelmä, Suomen Kennelliiton rotutiedot sekä eliniän osalta Britanniassa ja muualla julkaistut rotukohtaiset elinikätutkimukset. Mitat ovat rotumääritelmän ja yleisesti julkaistujen tietojen mukaisia vaihteluvälejä.
Kaikki rodut ryhmässä pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoiratKaikki isot koirarodut
Nämä rodut ovat kooltaan, käyttötarkoitukseltaan ja liikuntatarpeeltaan lähellä tätä rotua.

35–60 kg62–75 cm

40–60 kg60–75 cm

36–64 kg60–72 cm

45–90 kg72–90 cm

40–90 kg55–80 cm

45–60 kg66–78 cm