
Entlebuchinpaimenkoira
20–30 kg42–52 cm

Appenzellinpaimenkoira on keskikokoinen, energinen ja äänekäs sveitsiläinen karjakoira. Se tunnistetaan selän päälle kiertyvästä hännästä.
Rotu on peräisin Appenzellin alueelta Koillis-Sveitsistä, missä sitä käytettiin karjan ajamiseen ja tilojen vartiointiin.
Appenzellinpaimenkoira on keskikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 50–56 cm ja paino 22–32 kg. Turkki on lyhyt ja tiheä. Rodulla tavataan seuraavia värejä: kolmivärinen: musta tai ruskea, ruskeat ja valkoiset merkit. Rodulle ovat tyypillisiä kolmionmuotoiset, eteenpäin taittuvat korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.
Appenzellinpaimenkoira on vilkas, valpas ja perheelleen uskollinen. Se on vieraita kohtaan epäluuloinen ja haukkuu herkästi. Rotu tarvitsee johdonmukaisen ja aktiivisen omistajan.
Appenzellinpaimenkoira on helposti koulutettava ja motivoitunut oppimaan, kun koulutus on palkitsevaa ja johdonmukaista. Varhainen ja monipuolinen sosiaalistaminen ihmisiin, koiriin ja erilaisiin ympäristöihin on erityisen tärkeää. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi palveluskoiralajit (pk-lajit), toko, paimennus, agility ja rally-toko.
Rotu tarvitsee runsaasti liikuntaa ja tekemistä. Lyhyt turkki on helppohoitoinen.
Appenzellinpaimenkoira on yleisesti terve. Rodulla seurataan lonkka- ja kyynärnivelten terveyttä.
Rodun keskimääräinen elinikä on 12–14 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.
Appenzellinpaimenkoira sopii parhaiten kokeneelle koiranomistajalle, jolla on aikaa ja halua johdonmukaiseen koulutukseen. Omistajan kannattaa olla aktiivinen ja nauttia ulkoilusta tai koiraharrastuksista, sillä rotu tarvitsee runsaasti tekemistä. Haukkuherkkyys on hyvä ottaa huomioon kerrostalossa ja rivitalossa.
Appenzellinpaimenkoira on keskikokoinen koirarotu. Säkäkorkeus on tyypillisesti 50–56 cm ja paino 22–32 kg. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia.
Appenzellinpaimenkoira elää tyypillisesti 12–14 vuotta. Elinikään vaikuttavat perimä, ruokinta, painonhallinta ja liikunta.
Liikuntatarve on erittäin runsas: aikuinen koira tarvitsee yli 2 tuntia päivässä sekä säännöllistä aivotyötä. Kasvavan pennun liikuntaa annostellaan maltillisemmin.
Rotu sopii paremmin kokeneelle omistajalle.
Rodun karvanlähtö on kohtalainen. Turkki: lyhyt ja tiheä. Turkinhoito on erittäin helppo.
Kerrostalo on mahdollinen, mutta rodun runsas liikuntatarve ja haukkuherkkyys kannattaa ottaa huomioon. Riittävä päivittäinen liikunta ja aktivointi ovat tärkeimmät edellytykset.
Appenzellinpaimenkoira kuuluu FCI:n ryhmään 2 (pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat). Nykyään sitä käytetään erityisesti vahti- ja palveluskoirana, paimenkoirana ja harrastuskoirana.
Lapsiystävällisyys on rodulla hyvä. Lasten ja koiran yhteiseloa kannattaa aina valvoa ja opettaa molemmille hyvät tavat.
Kuva: Appenzellinpaimenkoira (piirroskuva). Värit: Kolmivärinen: musta tai ruskea, ruskeat ja valkoiset merkit. Rotukuvaus perustuu rodun yleisiin ominaisuuksiin, ja yksilöiden välillä on eroja. Ennen pennun hankintaa kannattaa tavata rodun koiria, keskustella useamman kasvattajan kanssa ja tutustua rotujärjestön jalostuksen tavoiteohjelmaan. Päivitetty 11.10.2026.
Lähteet: rodun FCI-rotumääritelmä, Suomen Kennelliiton rotutiedot sekä eliniän osalta Britanniassa ja muualla julkaistut rotukohtaiset elinikätutkimukset. Mitat ovat rotumääritelmän ja yleisesti julkaistujen tietojen mukaisia vaihteluvälejä.
Kaikki rodut ryhmässä pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoiratKaikki keskikokoiset koirarodut
Nämä rodut ovat kooltaan, käyttötarkoitukseltaan ja liikuntatarpeeltaan lähellä tätä rotua.

20–30 kg42–52 cm

12–18 kg42–50 cm

14–20 kg45–50 cm

14–20 kg45–50 cm

35–47 kg60–70 cm

16–29 kg44–51 cm