
Shar pei
16–29 kg44–51 cm

Englanninbulldoggi on tanakka, ryppyinen ja rauhallinen seurakoira. Se on Englannin kansallinen symboli.
Englanninbulldoggin tarkkaa alkuperää ei tunneta. Sen arvellaan polveutuvan muinaisista molossityyppisistä koirista ja keskiajan alaunteista, joita teurastajat käyttivät karjan vartioimiseen ja hallitsemiseen. Bulldoggityyppisiä koiria käytettiin Englannissa jo 1200-luvulla härkätaisteluissa, joissa koiran tehtävä oli tarttua härkää kuonosta ja pitää siitä kiinni. Nimellä bulldog rotu mainitaan ensimmäisen kerran 1630-luvulla.
Eläintaistelut olivat suosittua vedonlyöntiviihdettä, kunnes Englannin parlamentti kielsi ne vuonna 1835. Käyttötarkoituksensa menettänyt rotu oli vähällä kadota. Harrastajat alkoivat jalostaa bulldoggista lempeää seurakoiraa ja karsivat aggressiivisuuden pois. Samalla kuono lyheni ja rakenne muuttui nykyistä mallia kohti. Näyttelyissä bulldoggeja nähtiin ensimmäisen kerran vuonna 1860.
Englantiin perustettiin The Bulldog Club vuonna 1875, ja ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin seuraavana vuonna. 1900-luvulla rodun tunnuspiirteet korostuivat ja koko kasvoi, mikä on myöhemmin näkynyt terveysongelmina. Rotumääritelmää on sittemmin muutettu maltillisempaan suuntaan: Iso-Britannia uudisti standardinsa vuonna 2009 ja FCI vuonna 2011. Bulldoggista tuli 1900-luvulla myös brittiläisen sitkeyden symboli.
Englanninbulldoggi on matala, leveä ja raskasrakenteinen koira, jonka runko on lyhyt ja tiivis. Rotumääritelmä ei anna säkäkorkeudelle rajoja, vaan ilmoittaa ihannepainoksi uroksille 25 kg ja nartuille 23 kg. Käytännössä säkäkorkeus asettuu noin 31–40 senttiin. Urokset ovat narttuja järeämpiä. Painon pitää olla suhteessa kokoon: lihava bulldoggi ei ole rodunomainen, ja ylipaino pahentaa hengitysvaikeuksia.
Pää on suuri ja leveä, kuono lyhyt ja alaleuka hieman yläleukaa pidempi. Otsalla ja kasvoissa on ihopoimuja, ja kuonon yläpuolella kulkee poikittainen poimu. Korvat ovat pienet ja ohuet ruusukorvat. Häntä on matalalle kiinnittynyt, lyhyt ja suora tai kierteinen. Nykyinen rotumääritelmä painottaa, että koiran on voitava hengittää ja liikkua vaivatta: selvät hengitysvaikeudet ovat vakava virhe, ja ääripiirteitä, kuten liian raskaita poimuja tai liian lyhyttä kuonoa, ei pidetä tavoiteltavina.
Rotumääritelmä kuvaa bulldoggia päättäväiseksi, voimakkaaksi, tarkkaavaiseksi, pelottomaksi ja uskolliseksi koiraksi, joka on ulkonäöstään huolimatta lempeä. Liiallinen arkuus ja vihaisuus ovat hylkääviä virheitä. Arjessa bulldoggi on yleensä rauhallinen, suurpiirteinen ja huumorintajuinen kumppani, joka kehittyy iän myötä yhä persoonallisemmaksi. Se haluaa olla lähellä omaa perhettään eikä viihdy syrjässä.
Bulldoggi on tunnettu lapsirakkaana koirana. Se sietää yleensä hyvin perheen vilskettä ja on tarpeeksi tukeva leikkimään lasten kanssa. Painava koira voi silti kaataa taaperon innostuessaan, joten pienten lasten ja koiran leikkejä kannattaa valvoa. Lapsille on hyvä opettaa, että koira saa levätä rauhassa omalla paikallaan, sillä bulldoggi nukkuu paljon ja väsyy rasituksesta muita rotuja nopeammin.
Useimmat bulldoggit ovat vieraille ystävällisiä tai suhtautuvat heihin rauhallisen välinpitämättömästi. Muiden koirien kanssa rotu tulee yleensä toimeen, mutta osa uroksista voi olla samaa sukupuolta olevia koiria kohtaan nokkava. Bulldoggin ilmeet ja ääntely, kuten tuhina ja murahtelu, voivat olla vieraalle koiralle vaikeasti tulkittavia, joten sosiaalistaminen muihin koiriin on tärkeää jo pentuna.
Bulldoggi haukkuu vähän. Se voi ilmoittaa vieraasta, mutta ei ole herkkä vahtikoira. Sen sijaan rotu pitää muita ääniä: kuorsaus, tuhina, röhkiminen ja kuolaaminen kuuluvat monen bulldoggin arkeen. Kova, jatkuva kuorsaus tai hengityksen rohina levossa ei kuitenkaan ole harmitonta rotupiirrettä, vaan merkki ahtaista hengitysteistä.
Englanninbulldoggi on itsenäinen ja harkitseva oppija. Se ymmärtää kyllä, mitä siltä pyydetään, mutta miettii usein, kannattaako pyyntöä noudattaa. Ruokapalkka ja lyhyet, hauskat harjoitukset toimivat parhaiten. Pakottaminen ja kovat otteet saavat bulldoggin jäämään paikalleen kuin juurtuneena, ja painavaa koiraa on vaikea liikuttaa vastoin sen tahtoa.
Hihnakäytös kannattaa opettaa pennusta asti, koska aikuinen bulldoggi on lyhyestä koostaan huolimatta voimakas. Valjaat ovat kaulapantaa parempi valinta, koska ne eivät paina kaulaa ja henkitorvea. Luoksetulossa haasteena on enemmän koiran oma harkinta kuin karkailu: bulldoggi harvoin lähtee kauas, mutta saattaa pysähtyä tutkimaan hajuja pitkäksi aikaa.
Sosiaalistaminen erilaisiin ihmisiin, koiriin, ääniin ja käsittelyyn on tärkeää, koska ryppyjen, korvien, tassujen ja hännäntyven päivittäinen hoito vaatii koiralta käsittelyn sietoa. Käsittelyn harjoittelu palkan kanssa pennusta alkaen tekee hoitotoimista helppoja koko loppuelämäksi.
Harrastuksista bulldoggille sopivat parhaiten rauhalliset lajit, joissa ei hypitä eikä juosta pitkiä matkoja: nosework, rally-toko, temppukoulutus ja näyttelyt. Harjoitukset ajoitetaan viileään vuorokaudenaikaan, ja taukoja pidetään tiheästi.
Aikuinen bulldoggi tarvitsee päivittäin noin 30–60 minuuttia rauhallista ulkoilua, mieluiten useampana lyhyenä lenkkinä. Osa koirista kävelee mielellään useita kilometrejä, osa ei innostu pitkistä lenkeistä lainkaan. Raskaan rakenteen vuoksi lihaskunnon ylläpito on tärkeää, sillä hyvä lihaksisto tukee niveliä. Pennun liikunta koostuu lyhyistä ulkoiluista ja omaehtoisesta leikistä. Portaita, hyppyjä ja liukkailla lattioilla juoksemista kannattaa välttää kasvuiässä.
Kasvojen poimut puhdistetaan ja kuivataan säännöllisesti, tarpeen mukaan päivittäin, sillä poimujen väliin kertyvä kosteus ja lika altistavat ihotulehduksille. Myös hännän ympäristö tarvitsee huomiota: tiukasti kiertyneen hännän alle muodostuu tasku, joka pitää pitää puhtaana ja kuivana. Poimujen punoitus, haju tai kutina on syy viedä koira eläinlääkärille.
Lyhyt turkki on helppohoitoinen: harjaus kumiharjalla tai hoitokintaalla kerran viikossa riittää, ja karvanlähtö lisääntyy kausittain. Koiraa pestään vain tarvittaessa, ja pesun jälkeen poimut kuivataan huolellisesti. Kynnet leikataan säännöllisesti, ja korvat tarkistetaan viikoittain.
Bulldoggi on usein ahne, ja se lihoo helposti vähäisen liikunnan vuoksi. Ylipaino rasittaa niveliä ja vaikeuttaa hengitystä, joten painoa seurataan vaa'alla ja kylkiluiden tunnusteluna. Hoikkana pidetty bulldoggi jaksaa liikkua ja sietää lämpöä paremmin. Osa koirista on herkkiä ruoka-aineille, ja ihon kunnon vuoksi ruokinnan sopivuutta kannattaa seurata. Lisää aiheesta koiran ruokinnan oppaassa.
Englanninbulldoggin terveys on rodun suurin kysymys. Lyhyt kuono, raskas rakenne, ihopoimut ja kapea lantio tuovat mukanaan riskejä, jotka on syytä tuntea ennen pennun hankintaa. Keskimääräinen elinikä on noin 8–10 vuotta. Koirat, joilla ei ole todettu vakavia sairauksia, elävät keskimäärin noin 10-vuotiaiksi.
Isossa-Britanniassa vuonna 2022 julkaistussa laajassa eläinlääkäriaineiston tutkimuksessa (2 662 englanninbulldoggia) bulldoggeilla todettiin muihin koiriin verrattuna kaksi kertaa todennäköisemmin vähintään yksi sairaus. Riski oli selvästi kohonnut muun muassa ihopoimutulehdukselle, kirsikkasilmälle, alapurennalle ja BOAS-oireyhtymälle. Vain noin 10 % tutkituista bulldoggeista oli yli 8-vuotiaita, kun muissa roduissa osuus oli noin 25 %.
BOAS (brachycephalic obstructive airway syndrome) tarkoittaa ylähengitysteiden ahtautta, joka johtuu lyhyestä kallosta. Siihen kuuluvat ahtaat sieraimet, liian pitkä ja paksu pehmeä kitalaki, ahdas nielu ja kurkunpää sekä joillakin koirilla kapea henkitorvi. Oireita ovat kova kuorsaus, rohiseva hengitys, rasituksen heikko sieto, ylikuumeneminen, unenaikaiset hengityskatkokset sekä nielemis- ja ruoansulatusongelmat.
Englanninbulldoggi kuuluu Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan PEVISAan. Aiemmin jalostuskoirilta vaadittiin kävelytesti sekä lonkka-, polvi-, silmä- ja sydäntutkimus. Heinäkuussa 2026 alkanut ohjelma on voimassa vuoden 2030 loppuun, ja se edellyttää, että pentueen molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta:
PEVISA asettaa vain vähimmäistason, eikä hyväksytty testi tarkoita, että koira olisi oireeton. Pentua valitessa kannattaa katsoa vanhempien BOAS-aste, lonkka-, kyynär- ja polvitulokset sekä sydämen ja ihon terveys. Pyydä kasvattajalta nähtäväksi vanhempien viralliset terveystutkimustulokset ja kysy suvun kuolinsyistä ja synnytyksistä. Myös vanhemman koiran tapaaminen kertoo paljon: kuuntele, miten se hengittää levossa ja kävellessä.
Aikuinen bulldoggi nukkuu suuren osan päivästä ja sopeutuu yleensä hyvin olemaan yksin kohtuullisen työpäivän ajan, kun yksinoloa on harjoiteltu pennusta asti vähitellen. Kotona sen pitää päästä viileään paikkaan, eikä sitä jätetä yksin lämpimään tilaan tai lasitetulle parvekkeelle kesällä.
Rauhallinen ja vähän haukkuva bulldoggi sopii hyvin kerrostaloon. Portaat ovat kuitenkin raskaalle koiralle rasitus, joten hissitön ylempi kerros on huono yhdistelmä erityisesti pennulle ja ikääntyvälle koiralle. Omakotitalossa piha antaa mahdollisuuden lyhyisiin ulkoiluihin helteellä, mutta varjoa pitää olla tarjolla.
Helle on bulldoggille vaarallisin vuodenaika. Lyhytkuonoinen koira ei pysty viilentämään itseään läähättämällä yhtä tehokkaasti kuin pidempikuonoinen, ja se voi ylikuumentua jo suomalaisena kesäpäivänä. Lämpimällä säällä lenkit tehdään aamulla ja illalla, rasitus jätetään minimiin ja koira pidetään viileässä. Autoon bulldoggia ei jätetä kesällä hetkeksikään. Talvella lyhyt turkki ei suojaa pitkillä pakkaslenkeillä, ja liukkaat kelit rasittavat niveliä. Takki ja kohtuulliset lenkit auttavat.
Haukkumisen sijaan bulldoggi tuhisee, kuorsaa ja kuolaa. Kuolaa tulee etenkin juomisen ja syömisen jälkeen, ja kasvot kannattaa pyyhkiä. Makuupaikka kannattaa sijoittaa niin, ettei kuorsaus häiritse yöunia.
Englanninbulldoggi ei ole allergiaystävällinen rotu. Lyhyt karva irtoaa kohtalaisesti, ja allergeeneja on myös kuolassa ja hilseessä. Allergisen kannattaa viettää aikaa aikuisten bulldoggien kanssa ennen päätöstä.
Autossa bulldoggi matkustaa kiinnitetyssä häkissä tai turvavaljaissa, ja auton on oltava ilmastoitu. Lentomatkustaminen on lyhytkuonoisille koirille riskialtista, ja monet lentoyhtiöt eivät kuljeta niitä ruumassa lainkaan. Katso lisää koiran kanssa matkustamisen oppaasta.
Bulldoggin ylläpitokustannukset ovat keskikokoisten koirien yläpäässä. Ruoan ja tarvikkeiden lisäksi menoja tuovat ihon, silmien ja korvien hoito, mahdolliset leikkaukset, kuten hengitysteiden avartaminen tai kirsikkasilmän korjaus, sekä vakuutus. Kattava sairauskuluvakuutus ja säästöpuskuri ovat rodun kohdalla erityisen tärkeitä.
Suomessa on arviolta noin 2 000 englanninbulldoggia. Rotu on täällä seurakoira, jota nähdään näyttelyissä ja rauhallisissa harrastuksissa. Rodun harrastajia Suomessa yhdistää Suomen Englanninbulldoggiyhdistys ry, joka on vienyt eteenpäin hengitysteiden terveystutkimusta.
Rodun hengitysterveyden kartoitus alkoi Suomessa vuonna 2011. Vuonna 2014 käynnistyi Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan kanssa laaja terveyskartoitus, jossa tutkittiin perusteellisesti 28 nuorta aikuista bulldoggia, joista suurimmalla osalla oli näyttelytuloksia ja lähes puolella oli jo pentueita. Tulokset olivat vakavia:
Tutkimuksen pohjalta jalostuskoirille tuli pakolliseksi kävelytesti. Vuodesta 2026 sen on korvannut laajempi BOAS-testi, jossa eläinlääkäri arvioi myös hengitysteiden ahtauden asteen. Tutkijat ovat todenneet, että terveiden koirien määrä on niin pieni, että rodun terveyttä on vaikea parantaa pelkästään rodun sisällä. Keskustelu roturisteytyksistä rodun terveyden parantamiseksi jatkuu.
Suomessa rekisteröidyn bulldoggin vanhemmat ovat läpäisseet BOAS- tai kävelytestin ja käyneet nivel- ja silmätutkimuksissa. Se ei takaa tervettä pentua, mutta karsii jalostuksesta kaikkein vaikeimmin oireilevat koirat. Rekisteröimättömien ja ulkomailta ilman tutkimuksia tuotujen pentujen vanhempien terveydestä ei ole mitään varmuutta.
Valitse mieluummin maltillisen rakenteinen pentu kuin äärimmäinen. Avoimet sieraimet, kohtuullinen kuono, kevyemmät poimut ja väljä häntä ovat terveyden kannalta parempia kuin näyttävät ääripiirteet. Kysy myös pentueen sukusiitosaste. Vastuullinen kasvattaja kertoo rodun hyvät ja huonot puolet avoimesti ja haluaa tietää, millaiseen kotiin pentu on menossa. Pentua voi joutua odottamaan, koska pentueita syntyy vähän.
Rekisteröidyn pennun vanhemmat ovat täyttäneet PEVISA-ohjelman vaatimukset, ja polveutuminen on tiedossa. Bulldoggin kohdalla tämä on erityisen tärkeää, koska ilman BOAS-testiä jalostettujen koirien hengitysterveydestä ei ole mitään tietoa. Lue lisää koiran rekisteröinnistä.
Pentu luovutetaan uuteen kotiin aikaisintaan 7 viikon ikäisenä, usein vasta noin 8 viikon iässä. Bulldoggin pennut ovat kalliimpia kuin monen muun rodun, koska pentueet ovat pieniä ja keisarinleikkaukset yleisiä, mutta hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan. Vertaile kasvattajia ja kysy, mitä hintaan sisältyy. Edullinen pentu ilman vanhempien terveystuloksia voi tulla pitkän päälle kalliiksi. Pentuja voi etsiä myös Koiratorilta.
Ensimmäisinä päivinä pentu tarvitsee rauhaa, viileän nukkumapaikan ja säännöllisen rytmin. Estä hyppiminen sohvalta ja portaissa kulkeminen, ja laita liukkaille lattioille matot. Aloita heti päivittäinen käsittelyharjoittelu: kasvojen poimujen pyyhkiminen, tassujen ja hännän alueen katsominen sekä hampaiden tarkistus palkan kanssa. Seuraa, miten pentu hengittää nukkuessaan ja leikkiessään. Kattavan muistilistan löydät pentuoppaasta.
Englanninbulldoggi sopii rauhalliseen kotiin, jossa arvostetaan seurallista, lempeää ja vähän haukkuvaa koiraa ja jossa on valmius huolehtia sen erityistarpeista. Se viihtyy aikuisten, eläkeläisten ja lapsiperheiden kanssa, kunhan arki ei vaadi koiralta pitkiä lenkkejä tai kovaa rasitusta. Ensikertalainen pärjää rodun kanssa, jos on valmis kärsivälliseen koulutukseen ja perehtyy huolellisesti rodun terveyteen.
Bulldoggin hankinta on ennen kaikkea terveyspäätös. Omistajan pitää varautua eläinlääkärikäynteihin, ihon ja silmien seurantaan ja siihen, että helteellä koko perheen ohjelma mukautuu koiran jaksamiseen. Rotu ei sovi urheilulliselle omistajalle, joka haluaa lenkki- tai harrastuskaverin, eikä perheelle, jolla ei ole taloudellista tai ajallista liikkumavaraa yllättäviin hoitoihin.
Jos haluat samantyyppisen, vähemmän raskasrakenteisen seurakoiran, tutustu ranskanbulldoggiin tai mopsiin, mutta huomaa, että niilläkin lyhytkuonoisuus tuo samoja hengitysriskejä. Pidempikuonoinen ja liikunnallisempi molossiryhmän vaihtoehto on bokseri.
Vastaa viiteen kysymykseen, niin näet, kuinka hyvin englanninbulldoggi sopii sinun arkeesi, ja mitkä rodut sopisivat vielä paremmin.
Englanninbulldoggi on keskikokoinen koirarotu. Säkäkorkeus on tyypillisesti 31–40 cm ja paino 22–25 kg. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia.
Englanninbulldoggi elää tyypillisesti 8–10 vuotta. Elinikään vaikuttavat perimä, ruokinta, painonhallinta ja liikunta.
Liikuntatarve on kohtalainen: aikuinen koira tarvitsee noin 30–60 minuuttia päivässä. Kasvavan pennun liikuntaa annostellaan maltillisemmin.
Kyllä, rotu sopii yleensä hyvin ensimmäiseksi koiraksi.
Rodun karvanlähtö on kohtalainen. Turkki: lyhyt ja sileä. Turkinhoito on erittäin helppo.
Kyllä, rotu sopii yleensä hyvin kerrostaloon, kunhan päivittäinen ulkoilu hoituu ja yksinoloa harjoitellaan pennusta asti.
Englanninbulldoggi kuuluu FCI:n ryhmään 2 (pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat). Nykyään sitä käytetään erityisesti seurakoirana ja perhekoirana.
Lapsiystävällisyys on rodulla erittäin hyvä. Lasten ja koiran yhteiseloa kannattaa aina valvoa ja opettaa molemmille hyvät tavat.
BOAS on lyhytkuonoisten koirien ylähengitysteiden ahtautta kuvaava oireyhtymä, johon kuuluvat ahtaat sieraimet, pitkä pehmeä kitalaki ja ahdas nielu. Se näkyy kovana kuorsauksena, rohinana, huonona rasituksensietona ja ylikuumenemisena. Suomessa jalostuskoirilta vaaditaan hyväksytty BOAS-testi.
Pentueen molemmilla vanhemmilla pitää olla ennen astutusta hyväksytty BOAS-testi, viralliset lonkka- ja kyynärlausunnot sekä enintään kaksi vuotta vanha silmätarkastus. Ohjelma on voimassa vuoden 2030 loppuun. Tietyistä maista tuoduilta uroksilta vaaditaan kävelytestin tai vastaavan rasitustestin tulos.
Huonosti. Lyhytkuonoinen bulldoggi ei pysty viilentämään itseään tehokkaasti ja voi ylikuumentua jo tavallisena kesäpäivänä. Helteellä lenkit tehdään aamuin illoin, rasitusta vältetään ja koira pidetään viileässä.
Hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan, eikä rodulle ole julkaistu suositushintaa. Bulldoggin pennut ovat usein muita rotuja kalliimpia, koska pentueet ovat pieniä ja keisarinleikkaukset yleisiä. Varmista ennen kaikkea, että vanhemmilla on hyväksytty BOAS-testi ja muut PEVISA-tutkimukset.
Aikuinen bulldoggi sopeutuu yleensä hyvin olemaan yksin kohtuullisen työpäivän ajan, kun yksinoloa on harjoiteltu vähitellen. Kotona sen pitää päästä viileään paikkaan, ja helteellä yksinoloa on vältettävä lämpimissä tiloissa.
Moni bulldoggi kuorsaa ja tuhisee, mutta kova kuorsaus ja rohiseva hengitys levossa ovat merkki ahtaista hengitysteistä eivätkä harmiton rotupiirre. Hengitykseltään vapaa bulldoggi on terveempi ja jaksaa paremmin. Hengitystä kannattaa kuunnella myös pennun vanhemmilta.
Ei yleensä. Lyhyt karva irtoaa kohtalaisesti, ja allergeeneja on myös kuolassa ja hilseessä, jota bulldoggilla riittää. Allergisen kannattaa viettää aikaa rodun koirien kanssa ennen päätöstä.
Englanninbulldoggi on selvästi isompi ja raskaampi, noin 22–25 kg, kun ranskanbulldoggi painaa noin 8–14 kg. Englanninbulldoggilla on pienet ruusukorvat, ranskanbulldoggilla pystyt lepakkokorvat. Molemmat ovat lyhytkuonoisia, ja niillä on samankaltaisia hengitysriskejä.
Kuva: Englanninbulldoggi (piirroskuva). Värit: Valkoinen, punainen, kellanruskea, tiikerijuovainen tai laikukas. Rotukuvaus perustuu rodun yleisiin ominaisuuksiin, ja yksilöiden välillä on eroja. Ennen pennun hankintaa kannattaa tavata rodun koiria, keskustella useamman kasvattajan kanssa ja pyytää nähtäväksi vanhempien terveystutkimusten tulokset. Päivitetty 28.10.2026.
Kaikki rodut ryhmässä pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoiratKaikki keskikokoiset koirarodutKerrostaloon sopivat koirarodutLapsiperheelle sopivat koirarodutAloittelijalle sopivat koirarodut
Kukaan ei ole vielä kertonut kokemuksistaan englanninbulldoggin kanssa. Omistajien kokemukset auttavat rotua harkitsevia enemmän kuin mikään rotukuvaus.
Nämä rodut ovat kooltaan, käyttötarkoitukseltaan ja liikuntatarpeeltaan lähellä tätä rotua.

16–29 kg44–51 cm

20–30 kg42–52 cm

12–18 kg42–50 cm

14–20 kg45–50 cm

14–20 kg45–50 cm

4–6 kg25–30 cm