
Kromfohrländer
9–16 kg38–46 cm

Tiibetinterrieri on keskikokoinen, pitkäturkkinen ja iloinen tiibetiläinen koira. Nimestään huolimatta se ei ole terrieri.
Tiibetinterrieri on ikivanha rotu Tiibetin ylängöltä. Luostareissa sitä pidettiin onnea tuovana koirana, jota laamat eivät myyneet eivätkä juuri esitelleet ulkopuolisille. Koiria annettiin vain lahjaksi, ja lahja oli suuri kunnianosoitus. Samoista kantakoirista polveutuivat paimentolaisten vankemmat koirat, jotka paimensivat karjaa, vartioivat kauppakaravaaneja ja leirejä ja kulkivat mukana vaikeilla vuoristopoluilla.
Nimestään huolimatta tiibetinterrieri ei ole terrieri. Rotumääritelmän mukaan se on alun perin paimenkoira, joka vartioi myös kauppiaiden karavaaneja. Nimen se sai Euroopassa, jossa pienikokoisia, karkeakarvaisia koiria oli tapana kutsua terriereiksi. Nykyään rotu kuuluu FCI:n ryhmään 9 eli seura- ja kääpiökoiriin, tiibetiläisten rotujen alaryhmään, ja sen vastuumaa on Iso-Britannia.
Länteen tiibetinterrieri tuli 1920-luvulla. Intiassa työskennellyt englantilainen lääkäri, tohtori A. R. H. Greig, toi Tiibetistä sekä luostarikoiria että paimentolaisten koiria ja kasvatti niitä Lamleh-kennelnimellä vuosikymmenten ajan aina kuolemaansa vuoteen 1972 asti. Lähes kaikki nykyiset tiibetinterrierit polveutuvat hänen koiristaan.
Suomessa rodun perustan loi paronitar Eva Wreden Av Rabbelugn -kennel. Harrastajat toimivat aluksi tiibetiläisten rotujen yhteisessä yhdistyksessä, jonka piirissä tiibetinterriereillä oli oma alajaosto vuodesta 1971.
Tiibetinterrieri on tukeva, keskikokoinen ja pitkäkarvainen koira, jonka ääriviivat ovat neliömäiset: rungon pituus säästä hännän tyveen on sama kuin säkäkorkeus. Uroksen säkäkorkeus on rotumääritelmän mukaan 36–41 cm, ja nartut ovat hieman pienempiä. Painoa rotumääritelmä ei määrittele; useimmat aikuiset painavat noin 8–14 kg. Rodulla ei ole erillisiä näyttely- ja käyttölinjoja.
Pään runsas karva laskeutuu eteenpäin, mutta ei saa peittää silmiä, ja leuassa on pieni, kohtuullinen parta. Silmät ovat suuret, pyöreät ja tummanruskeat, ja V-kirjaimen muotoiset riippuvat korvat ovat runsaan karvan peitossa. Tassut ovat tiibetinterrierin erikoisuus: ne ovat suuret, pyöreät ja litteät, ja karvaa kasvaa varpaiden ja päkiöiden välissä. Rakenne auttoi aikanaan liikkumaan lumessa ja kivikossa. Häntä kiertyy iloisesti selän päälle.
Turkki on kaksinkertainen. Pehmeän ja villavan pohjavillan päällä on runsas, suora tai laineikas peitinkarva, joka ei saa olla kihara, silkkinen eikä villava. Pentuturkki vaihtuu aikuisturkiksi vähitellen, ja vaihdon aikana turkki takkuuntuu helposti.
Rotumääritelmä kuvaa tiibetinterrierin eloisaksi, hyväluonteiseksi, uskolliseksi ja seuralliseksi. Se on valpas, älykäs ja rohkea, mutta ei terävä eikä riitaisa. Rodun luonteessa yhdistyvät paimenkoiran tarkkaavaisuus ja seurakoiran ihmisrakkaus: tiibetinterrieri haluaa olla perheensä lähellä ja osallistua kaikkeen, mutta ajattelee myös itse.
Tiibetinterrieri on yleensä hyvä lapsiperheen koira. Se on leikkisä, kestävä ja kokoonsa nähden vankka, joten se ei ole yhtä haavoittuvainen kuin pienet seurakoirat. Pienten lasten kanssa yhteiselo vaatii silti valvontaa ja selkeitä sääntöjä, ja koiralla tulee olla oma rauhallinen paikka, jossa se saa olla rauhassa.
Vieraisiin tiibetinterrieri suhtautuu varautuneesti, ja se haluaa tutustua uusiin ihmisiin omaan tahtiinsa. Liiallinen arkuus ja vihaisuus ovat rotumääritelmässä hylkääviä virheitä. Muiden koirien kanssa sosiaalistettu tiibetinterrieri tulee yleensä hyvin toimeen, ja moni elää sujuvasti useamman koiran taloudessa.
Tiibetinterrieri ilmoittaa tulijoista haukkumalla, mutta se ei ole jatkuvasti haukkuva rotu. Haukkuherkkyydessä on yksilöllisiä eroja, ja tylsistynyt tai yksinäinen koira voi alkaa haukkua enemmän. Paimenkoiran perintö voi näkyä myös siinä, että koira yrittää pitää perheen koossa ja seuraa liikkuvia asioita tarkasti.
Tiibetinterrieri oppii nopeasti, mutta ei aina halua totella. Se kyllästyy helposti mekaanisiin toistoihin ja kysyy mielellään, miksi asia pitäisi tehdä juuri nyt. Lyhyet, vaihtelevat harjoitukset ja hyvä palkka, kuten herkut tai leikki, tuottavat parhaan tuloksen. Kova käsittely heikentää yhteistyöhalua.
Tyypillisiä haasteita ovat luoksetulo houkuttelevissa paikoissa ja varautuneisuus vieraissa tilanteissa. Pentuaikana kannattaa panostaa rauhalliseen sosiaalistamiseen erilaisiin ihmisiin, koiriin ja ympäristöihin sekä päivittäiseen käsittelyyn, sillä pitkäkarvaisen koiran on opittava makaamaan kyljellään hoitopöydällä ja sietämään harjausta, pesua ja föönausta.
Tiibetinterrieri on monipuolinen harrastuskoira. Suomessa se kilpailee eniten agilityssä, ja suosittuja ovat myös rally-toko, nosework ja näyttelyt. Osa rodun koirista harrastaa paimennusta ja käy paimennustaipumus- ja paimennuskokeissa. Lisäksi tiibetinterriereitä nähdään koiratanssissa ja tokossa. Ketterä ja hyppyvoimainen rotu sopii agilityyn hyvin, kun turkki pidetään harrastuksen kannalta käytännöllisenä.
Aikuinen tiibetinterrieri tarvitsee päivittäin noin tunnin tai puolitoista liikuntaa, josta osa vapaana turvallisessa paikassa tai pitkässä liinassa. Se nauttii metsälenkeistä, retkeilystä ja lumesta ja jaksaa kunnon kasvettua pitkiäkin vaelluksia. Pennun liikunta koostuu lyhyistä lenkeistä ja vapaasta leikistä, ja pitkiä, yksitoikkoisia lenkkejä vältetään kasvun aikana.
Älykäs tiibetinterrieri tarvitsee myös päätyötä: nenätyöskentely, temppujen opettelu, aktivointilelut ja yhteinen harrastus pitävät sen tyytyväisenä. Ilman tekemistä se keksii puuhaa itse.
Tiibetinterrierin turkki pestään noin 2–3 viikon välein ja aina likaantuessa, ja pesun yhteydessä turkki selvitetään perusteellisesti pohjia myöten. Pesujen välissä turkki harjataan kosteana, esimerkiksi laimeaa hoitoainesuihketta käyttäen, koska kuivana harjaaminen kuluttaa karvaa. Käytännössä harjausta tarvitaan useita kertoja viikossa, ja pentuturkin vaihtuessa jopa päivittäin. Hyviä välineitä ovat piikkiharja, karsta, kampa, mieto shampoo, hoitoaine ja puhallin.
Takkuja ei revitä väkisin, koska se satuttaa ja saa koiran vastustamaan hoitoa. Hankala takku avataan varovasti takkujen selvitysaineen avulla tai leikataan auki ylhäältä alaspäin. Moni lemmikkiomistaja pitää turkin lyhyemmäksi leikattuna, mikä vähentää hoitoa. Tassujen karvat siistitään, sillä niihin kertyy talvella lunta ja kesällä roskia, ja korvat, silmät ja iho tarkistetaan pesujen yhteydessä. Karvaa lähtee vähän, koska irtokarva jää turkkiin.
Tiibetinterrieri on yleensä hyvä syömään. Paksu turkki peittää lihomisen, joten kunnon arvioinnissa kannattaa tunnustella kylkiä ja käyttää vaakaa. Lisää ruokinnasta koiran ruokinnan oppaassa.
Tiibetinterrieri on pääosin terve, elinvoimainen ja hyvin lisääntyvä rotu, ja moni koira elää 12–15-vuotiaaksi. Rodulla tunnetaan kuitenkin useita perinnöllisiä silmäsairauksia ja keskushermostosairaus, joihin on olemassa geenitestit, sekä lonkka- ja kyynärnivelen kasvuhäiriöitä. Siksi rodulla on tiukka PEVISA-ohjelma.
Tiibetinterrieri kuuluu Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan (PEVISA), joka on voimassa 1.1.2023–31.12.2027. Pentue rekisteröidään vain, jos molemmilla vanhemmilla on astutushetkellä seuraavat tutkimukset:
PEVISA ei aseta lonkka- ja kyynärtuloksille raja-arvoja, vaan edellyttää, että tulokset ovat tiedossa. Siksi itse tulokset kannattaa käydä läpi kasvattajan kanssa. Geenitestit eivät ole PEVISAn vaatimus, mutta vastuullinen kasvattaja testaa jalostuskoirat PRA3:n, RCD4:n, PLL:n ja NCL:n varalta ja yhdistää koirat niin, ettei pentueeseen voi syntyä sairastuvia yksilöitä. Pyydä nähtäväksi vanhempien viralliset tutkimustulokset ja geenitestitulokset ennen pennun varaamista.
Aikuinen tiibetinterrieri tottuu yleensä olemaan yksin kohtuullisen työpäivän ajan, kun yksinoloa harjoitellaan pennusta asti lyhyin jaksoin. Seurallinen rotu viihtyy kuitenkin parhaiten, kun joku on usein kotona. Ennen yksinoloa kannattaa käydä kunnon lenkillä, ja aktivointilelu helpottaa odottamista.
Tiibetinterrieri sopeutuu kerrostaloon hyvin, kun päivittäinen ulkoilu ja tekeminen hoituvat. Omakotitalon piha on sille mieluisa, mutta pihalla vietetty aika ei korvaa lenkkejä eikä yhteistä tekemistä. Turkkiin tarttuu ulkona helposti roskia, havunneulasia ja takiaisia, mikä lisää harjaamista.
Vuoristokoirana tiibetinterrieri sietää pakkasta erinomaisesti ja nauttii lumesta. Talven ongelma on lumipaakut, joita kertyy tassujen ja raajojen karvaan; tassukarvojen lyhentäminen ja vahaus auttavat. Tiesuola huuhdellaan tassuista lenkin jälkeen. Kesähelteellä paksu turkki kuumentaa, joten liikunta ajoitetaan aamuun ja iltaan, ja koiralle tarjotaan varjoa ja vettä.
Tiibetinterrieri ilmoittaa ovikellosta ja oudoista äänistä, mutta rauhoittuu yleensä, kun omistaja kuittaa ilmoituksen. Haukku lisääntyy, jos koira tylsistyy tai jää liikaa yksin, joten riittävä liikunta ja aktivointi ovat parhaita keinoja sen hillitsemiseen.
Tiibetinterrieri irrottaa vähän karvaa, ja siksi se mainitaan usein allergiaystävällisten koirarotujen joukossa. Allergeeneja on kuitenkin myös hilseessä ja syljessä, eikä mikään rotu ole täysin allergiaton. Allergisen kannattaa viettää aikaa useamman rodun koiran kanssa ennen päätöstä.
Keskikokoinen tiibetinterrieri on helppo matkakumppani autossa, mökillä ja vaelluksilla. Autossa se matkustaa kiinnitetyssä häkissä tai turvavaljaissa. Lisää vinkkejä koiran kanssa matkustamisen oppaassa.
Ruoka- ja tarvikekulut ovat keskikokoisen koiran tasoa. Kustannuksia lisäävät turkinhoitovälineet, shampoot ja hoitoaineet sekä mahdolliset trimmaajan palvelut, jos turkkia ei hoida itse. Jalostuskäyttöä harkitsevan on varauduttava lonkka-, kyynär-, polvi- ja silmätutkimusten sekä geenitestien kuluihin.
Tiibetinterrieri on Suomessa vakiintunut, mutta ei kovin yleinen rotu. Rodulla on pitkä historia suomalaisten harrastajien keskuudessa, ja se tunnetaan sekä näyttelyistä että agilitykentiltä. Pentueita syntyy vuosittain kohtuullisesti, ja kasvattajia on eri puolilla maata.
Rodun harrastajat perustivat oman yhdistyksen vuonna 1981, ja vuonna 1996 Tiibetinterrierit ry hyväksyttiin rodun rotujärjestöksi. Yhdistys järjestää jalostustarkastuksia, erikoisnäyttelyitä ja kasvattajapäiviä, julkaisee jäsenlehteä kahdesti vuodessa ja ylläpitää pentuvälitystä ja geenitestattujen koirien listaa.
Tiibetinterrierit ovat aktiivisia kilpailijoita. Esimerkiksi vuonna 2022 rodun koirat saivat agilitykokeista 101 tulosta, rally-tokosta 31, paimennuskokeista ja -testeistä yhteensä 15, noseworkista 13, koiratanssista 6 ja tokosta 3 tulosta. Näyttelyt ovat rodun suosituimpia harrastuksia, ja rotujärjestö järjestää omia erikoisnäyttelyitään.
Hyvä kasvattaja kertoo avoimesti myös suvun ongelmista ja neuvoo turkinhoidossa pennun luovutuksen jälkeen. Pennun turkki ei vielä kerro, millainen aikuisturkista tulee, joten kysy myös vanhempien ja aiempien pentueiden aikuisten koirien turkeista ja hoidon määrästä.
Rekisteröidyn tiibetinterrierin pennun vanhemmat ovat täyttäneet PEVISA-ohjelman vaatimukset, ja niiden lonkat, kyynärät, polvet ja silmät on tutkittu. Rekisteröimättömän pennun vanhempien terveystilannetta ei voi varmistaa, mikä on silmäsairauksille alttiissa rodussa iso riski. Lue lisää koiran rekisteröinnistä.
Pentu voi rekisteröintisääntöjen mukaan muuttaa uuteen kotiin aikaisintaan 7 viikon iässä, ja tiibetinterrierinpennut luovutetaan tavallisesti noin 8 viikon ikäisinä. Pennun hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan, joten vertaile useampaa kasvattajaa ja kysy, mitä hintaan sisältyy. Pentuja voi etsiä myös Koiratorilta.
Ensimmäisinä päivinä pentu tarvitsee rauhaa, säännöllisen päivärytmin ja paljon unta. Aloita lyhyet harjaus- ja käsittelyhetket heti, mieluiten hoitopöydällä tai lattialla kyljellään maaten ja palkan kera. Yksinolo, sisäsiisteys ja nimen opettelu aloitetaan pienin askelin. Kattavan muistilistan löydät pentuoppaasta.
Tiibetinterrieri sopii aktiiviselle perheelle tai yksinasujalle, joka haluaa keskikokoisen, iloisen ja mukautuvan kumppanin. Se viihtyy yhtä hyvin metsäretkellä kuin kotisohvalla ja sopii myös ensimmäiseksi koiraksi, kunhan omistaja on valmis johdonmukaiseen kasvatukseen ja säännölliseen turkinhoitoon. Lapsiperheessä se on usein erinomainen kumppani.
Ennen hankintaa kannattaa miettiä turkinhoitoa realistisesti. Pitkä turkki vaatii viikoittain aikaa, ja pesu, kuivaus ja selvittely kestävät helposti tunnin tai kaksi. Leikattu turkki on helpompi, mutta sekin vaatii harjausta ja säännöllistä leikkaamista. Moni tiibetinterrieri elää yli 13-vuotiaaksi, joten sitoumus on pitkä.
Rotu ei sovi omistajalle, joka toivoo täysin tottelevaista koiraa tai helppohoitoista turkkia, eikä kotiin, jossa koira olisi päivittäin pitkiä aikoja yksin. Jos haluat pienemmän tiibetiläisen rodun, tutustu lhasa apsoon; vähän karvaa irrottavista keskikokoisista roduista vertailukohta on keskikokoinen villakoira.
Vastaa viiteen kysymykseen, niin näet, kuinka hyvin tiibetinterrieri sopii sinun arkeesi, ja mitkä rodut sopisivat vielä paremmin.
Tiibetinterrieri on keskikokoinen koirarotu. Säkäkorkeus on tyypillisesti 36–41 cm ja paino 8–14 kg. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia.
Tiibetinterrieri elää tyypillisesti 12–15 vuotta. Elinikään vaikuttavat perimä, ruokinta, painonhallinta ja liikunta.
Liikuntatarve on keskiverto: aikuinen koira tarvitsee noin 1–1,5 tuntia päivässä. Kasvavan pennun liikuntaa annostellaan maltillisemmin.
Kyllä, rotu sopii yleensä hyvin ensimmäiseksi koiraksi.
Rodun karvanlähtö on hyvin vähäinen. Turkki: pitkä ja runsas. Turkinhoito on erittäin työläs.
Kyllä, rotu sopii yleensä hyvin kerrostaloon, kunhan päivittäinen ulkoilu hoituu ja yksinoloa harjoitellaan pennusta asti.
Tiibetinterrieri kuuluu FCI:n ryhmään 9 (seurakoirat ja kääpiökoirat). Nykyään sitä käytetään erityisesti seurakoirana ja perhekoirana.
Lapsiystävällisyys on rodulla erittäin hyvä. Lasten ja koiran yhteiseloa kannattaa aina valvoa ja opettaa molemmille hyvät tavat.
Ei ole. Tiibetinterrieri on alun perin tiibetiläinen paimen- ja vahtikoira, joka sai terrierin nimen Euroopassa. Nykyään se luokitellaan seura- ja kääpiökoiriin tiibetiläisten rotujen alaryhmään. Luonteeltaan se ei muistuta metsästäviä terriereitä.
Aikuinen tiibetinterrieri voi tottua olemaan yksin muutamia tunteja, kun yksinoloa on harjoiteltu pennusta asti vähitellen. Seurallinen rotu ei kuitenkaan viihdy pitkiä päiviä yksin. Kunnon lenkki ennen yksinoloa ja aktivointilelu helpottavat.
Tiibetinterrieri irrottaa vähän karvaa, mikä voi auttaa osaa allergisista. Allergeeneja on kuitenkin hilseessä ja syljessä, eikä mikään rotu ole täysin allergiaton. Tapaa useita rodun koiria ennen päätöstä.
Tiibetinterrieri ilmoittaa tulijoista ja oudoista äänistä, mutta ei yleensä ole jatkuvasti haukkuva rotu. Haukku lisääntyy, jos koira tylsistyy tai jää liikaa yksin. Liikunta, aktivointi ja johdonmukainen kasvatus pitävät haukun kohtuullisena.
Hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan, eikä rodulle ole julkaistu suositushintaa. Vertaile useampaa kasvattajaa ja varmista, että vanhemmilla on PEVISA-ohjelman vaatimat tutkimukset ja geenitestit. Kysy myös, mitä hintaan sisältyy.
Molemmilla vanhemmilla pitää olla astutushetkellä lonkka- ja kyynärkuvauslausunto, voimassa oleva polvilausunto ja enintään 12 kuukautta vanha silmätarkastuslausunto. Tutkimusten ikäraja on 12 kuukautta. PRA:ta tai PLL:ää sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä.
Pitkäturkkinen tiibetinterrieri pestään yleensä 2–3 viikon välein ja aina likaantuessa. Pesun yhteydessä turkki selvitetään huolellisesti, ja välillä sitä harjataan kosteana. Lyhyeksi leikattu turkki vaatii harvemmin pesua.
Molemmat ovat pitkäturkkisia tiibetiläisiä rotuja, mutta tiibetinterrieri on selvästi suurempi, säkäkorkeudeltaan 36–41 cm, ja neliömäinen, kun lhasa apso on pieni ja matalaraajainen. Tiibetinterrieri on paimenkoiran perintönsä vuoksi liikunnallisempi ja harrastaa usein agilityä. Lhasa apso on itsenäisempi sisävahti.
Kuva: Tiibetinterrieri (piirroskuva). Värit: Kaikki värit. Rotukuvaus perustuu rodun yleisiin ominaisuuksiin, ja yksilöiden välillä on eroja. Ennen pennun hankintaa kannattaa tavata rodun koiria, keskustella useamman kasvattajan kanssa ja pyytää nähtäväksi vanhempien terveystutkimusten tulokset. Päivitetty 28.10.2026.
Kaikki rodut ryhmässä seurakoirat ja kääpiökoiratKaikki keskikokoiset koirarodutAllergiaystävälliset koirarodutKerrostaloon sopivat koirarodutLapsiperheelle sopivat koirarodutAloittelijalle sopivat koirarodut
Kukaan ei ole vielä kertonut kokemuksistaan tiibetinterrierin kanssa. Omistajien kokemukset auttavat rotua harkitsevia enemmän kuin mikään rotukuvaus.
Nämä rodut ovat kooltaan, käyttötarkoitukseltaan ja liikuntatarpeeltaan lähellä tätä rotua.

9–16 kg38–46 cm

12–20 kg35–45 cm

3,5–6 kg20–28 cm

3–6 kg23–30 cm

4,5–11,5 kg38–43 cm

3,5–6 kg20–28 cm