Takaisin




HALLAN HARHAA - Keskiviikkona, 02.03.2011 klo 11:10

Kenguru

Emäntä parantui lopulta mun huolellisen hoitoni avulla ja sen ansiosta elämä täällä on palautunut normaaleille uomilleen. Viikonloppuna päästiin jo tapaamaan kavereita. Ja nyt on palattu treenaamaan agiliitoakin. Isi ei tosin vielä pääse kun sen pitkä antibioottikuuri pistää sen masun sekaisin. Oltiin siis treeneissä äidin ja emännän kanssa kolmestaan. Viimeksihän me treenailtiin irtoamista, valssia ja kujakeppejä. Tällä kertaa vuorossa olivat puomi, pussi, rengas, kepit ja odottaminen.

Kaikki muu agilityssä on kivaa, mutta odottaminen (ja ohjeiden kuuntelu) vaatii kyllä ihan kamalasti keskittymistä.


Erityisen kamalan tylsää on odottaa silloin kun äiti treenaa ja en tiedä milloin mun vuoro edes tulee. Tällä kertaa siellä oli vielä muitakin koiria (mun hallilla!) ja niille yritin vähän räyhätä ettei ne vaan tulis mun vuorolle, mutta sitten emäntä kielsi ja mun oli pakko olla hiljaa.


Rengas olikin mulle tuttu jo ennestään


Emäntä ei pystynyt kuvaamaan ja opettamaan mulle puomia yhtä aikaa (ihme tyyppi kun ei kahdesta asiasta selviä yhtä aikaa...) joten puomikuvia on vaan äidistä:


Alas mennessä siellä odottaa nameja!


Pussi oli mulle uus juttu, mutta mä rakastuin siihen heti!



















Olin pussissa lopulta niin pitkään että emäntä alkoi epäillä mun olleen edellisessä elämässä kenguru tai jokin muu pussieläin.


Voi kunpa saisin kotiinkin oman pussin.

Halla