HALLAN HARHAA - Lauantaina, 18.08.2012 klo 01:22
Mähän olen aina aika ajoin peitsannut eli kävellyt niin kuin kameli saman puolen jalat yhtä aikaa:
Osaan kamelikävellä tosi lujaa!
Viime syksynä emännällä ja isännällä oli pitkän aikaa kiista joka meni suunnilleen näin:
E: "Ei tuo voi olla normaalia että koira kävelee noin."
I: "No ei se ole kyllä yhtään kipeän näköinen"
E "Mutta miksi se ei ravaa? Kesällä se ravasi ihan normaalisti ja laukkasi, mutta ei peitsannut. Nyt se peitsaa ja laukkaa, mutta ei ravaa eikä oikeastaan ees mene käyntiä"
I: "Mutta ei kai mikään eläin rieku ja leiki noin jos se on kipeä? Sen häntäkin heiluu koko ajan ja se on Yukin/Savun/Lotan/Pepin/Madin/Pessin kimpussa koko ajan ja lisäksi se pomppii"
E: "Jotain hämärää tässä on. Savu ei peitsaa IKINÄ ja Yukikin tosi harvoin. Mua huolestuttaa"
Lopulta mä kipeydyin niin että isäntäkin uskoi mun olevan kipeä. Meinasin kaljuuntua kokonaan. Join kamalasti paljon ja pissailin valtavia lammikoita sisälle. Makasin vaan sohvalla ja tärisin. Ne raahasi mut päivystävään eläinlääkäriin missä tietysti piristyin sillä pihalla oli valtavasti herkkukätköjä (niitä isoja mistä tulee hevosen kakka nimistä kulinaarista nautintoa) se päivystävä ultrasi mun masua ja mä annoin sille pusuja. Ja sit se sanoi että mun pitäis vähän levähtää ja mennä ehkä lääkäriin sitten viikolla. Käytiin viikolla lääkärissä ja ne otti musta verikokeita ja tainnutti mut kokonaan jotain karmeita eläinkokeita varten kun emäntä sanoi että sen mielenterveyden takia mut pitää kuvata... Mä kun olen luullut että emäntien mielentervettä varten on sylkoloogeja ja jotain semmosia. Lopulta ne julisti tuomion: maksa-arvot koholla (mahdollisesti päivystävän määräämästä lääkekuurista) ja häntä koottu kuin jostain muovailuvahapalasista miten sattuu ja selässä nikamien yhteensulautuma. Lannerangassa eli juuri siinä missä bedlingtonin laukan pitäisi joustaa ja aueta. Paha paikka.
Tällainen ilme mulla oli sisällä kun isäntäkin tajusi että jotain on pielessä
Mun päänsisältöä!
Etuosaa ja lapaa. Nää aivan hyviä ja kunnossa.
Tässäkin vielä ihan siistiä selkää
Emäntä pakotti mut syömään maksasairaiden ruokaa (ja vain sitä!) monta viikkoa (no joo oikeasti se oli musta tosi makoisaa ja kävi nameista myös). Ja koitti hoitaa selkää lämpöhoidolla, vaatettaa mua tosi paljon ja hieroa kevyesti. Vähitellen mun olo parani ja kolmessa viikossa maksa-arvot oli jo täysin normaalit. Mutta se selkä. Se kiusaa mua jos siihen käy viima tai jos mun on kovasti kylmä. Joten mua vaatetetaan ihan kamalasti ja emäntä on vähän (melko paljon) hysteerinen sen kanssa.
Tässä näkyy aika hyvin miten tuo häntä kaartuu ja miten heti tuo eka nikamaväli lantiosta ylöspäin on paljon pidempi kuin muut (klikaten isommaksi)
Sama homma sivusta käsin. Häntä on melkoisilla kurveilla ja selässä tosiaan tuo lantion kieppeillä oleva nikama selkeästi kahden nikaman kokoinen
Jotain hyvääkin tässä on. Mä olen päässyt tutustumaan siihen maailman parhaaseen Voodoo tätiin jota emäntä kutsuu Koirafuusioterapeutiksi. Sen luokse on niin ihana mennä kun siellä tulee niin hyvä olo! Se käy ensin vähän (melko paljon) kipeää ja se pistelee neuloja ja se ei yhtään ymmärrä liiskausta tai pusuhyökkäilyä kesken kaiken joten mä yritän hillitä itseni vaikkei se todellakaan ole helppoa, mutta sillä on taikakädet ja voodoo neuloja ja mä olen ihan uusi ja erilainen koira kun tulen sieltä.
Näin mä kävelen jos tilanne on paha.
ja näin mä seison jos mua särkee
Mä olin käynyt siellä voodoo tädin luona kolmesti toukokuun loppuun mennessä ja olin heinäkuuhun asti aivan hyvä ja normaali koira. Sitten me keksittiin (tai oikeastaan muistettiin) "Missä Rotta" - leikki. Siinä mun pitää odottaa että emäntä vie Rotan piiloon. Se piilo voi olla aika vaikeakin koska mä olen tosi etevä (esim osaan melkein kiinniolevasta liukuovikaapista hakea Rotan joka on tungettu kumisaappaaseen ihan sisälle asti alle 5 minuutissa). Kaikista vaikeinta siinä on se odottaminen. Ja mun tekee niin kamalasti mieli jo hakea että aika usein hiippailen salaa emännän perässä. Mutta se on sääntöjen rikkomista ja niinpä emäntä käski mut sohvalle odottamaan (siinä on helpompi muistaa että ei saanu seurata kun se raja on jotenki selkeempi eli kuikistella saa niin kauas kuin kaula yltää mutta ei hypätä pois). Kolme iltaa "Missä Rotta" -leikkiä ja mä en enää pystynyt hyppäämään yhtään mihinkään. En sohvalle. En syliin. En autoon. En sänkyyn. En mihinkään. Eikä mun kyllä suoraan sanottuna tehnyt mieli tehdä paljon muutakaan.
Mun häntä. Tähän se selkähomma on kytköksissä ja tän takia mä sain jäädä kotiin. Emäntä ei voinu eikä halunnu myydä mua mihinkään.
2 päivää täyslepoa. Ei ees sisällä saanu leikkiä. Kaikki hyppiminen korvattiin "Hallan hissi" palvelulla (opin kahdessa päivässä mitä se tarkottaa). Reilun viikon mittainen särkylääkekuuri (yötä vasten). Ja levon jälkeen remmilenkkeilyä reilu viikko. Emännän kanssa kahdestaan, fleksissä ja ravituomiolla (fleksissä on helpompi ravata ja löytää sopiva tahti). Jotain hyvääkin: emännän kanssa laatuaikaa joka päivä ja lenkillä huisisti paljon nameja, naksutuksia ja kehuja (tosin lihoin aika paljon ja jouduin taas laihdutuskuurille! ääk!). Lenkin jälkeen jotain outoja toimia... epäilen että emäntä karkottaa pahoja henkiä tai ties ja mitä? Se oli kuitenkin päätelly että selässä voi olla revähdys ja hoisi sitä lenkin jälkeen ensin kylmällä ja sitten kuumalla eli ensin se tunki mun selkään jäitä pyyhkeen kera (varsin epämukavaa, mutta totuin parissa päivässä) ja sitten sain mennä saunaan <3 <3 eli mulle lämmitettiin sauna joka päivä.
Sauna <3
Parissa viikossa olo alkoi kohentua jo kohtalaiseksi. Sitten karattiin mökille koko porukka ja siellä liikuin tietysti juuri niin kuin emäntä sanoi eli aloitin kevyesti ja varovaisesti ja mieluiten ravilla (laukkasin kivien ja kantojen yli, loikin terassilla ja alas, kiikuin liukkailla rantakivillä ja molskahtelin veteen, uin, kiskoin kaisloja irti ja kannoin halkoja, lämmitin saunaa ja kiusas... siis leikin isin kanssa niin kauan kun kukaan oli ulkona ja osan aikaa yksin, sitten nukuin kolme minuuttia ja aloitin alusta).
Mentiin Voodoo tätin luo. Murisin isille ja äitille jo matkalla kun tajusin mihin ollaan menossa. Mutta voodoo täti halusi katsoa isiä ja äitiä myös ja sanoi että musta puuttuu jousto ja että mä olen kasassa. Sisään mennessä murisin isillä ja äitille uudestaan. Ja kun täti kirjoitti musta asioita koneelle ja äiti yritti mennä siihen rapsutettavaksi niin mä näytin sille hampaita ja tungin väliin. SE ON MUN IKIOMA VOODOO TÄTI JA MÄ EN HALUA JAKAA SITÄ KENENKÄÄN KANSSA! Sitten se rapsutti ja sanoi että se hoitaa mua. Niinpä voodoo täti ehjäsi mut loman jäljiltä ja sanoi että oikea kankku, keskiselkä, lanneranka ja oikea jalka olivat ihan tukossa. Siellä oli jotain pisteitä joita se pisteli. Sitten se laittoi muhun lasersäteitä ja hieroi ja käänsi ja väänsi ja mä synnyin uudestaan. Lopuksi sinne tuli joku Erittäin epäilyttävä mini-ihminen jolle murisin aika paljon. Mä en tykkää siitä että muut vie mun oman Voodoo tädin huomiota. No lopulta se mini-ihminen syötti mulle paljon nameja (ne oli niin hyviä etten jaksanu edes murehtia sitä että edellinen laihdutuskuuri on vasta loppumaisillaan) ja huomasin että se oli ehkä sittenkin ihan ok. Mahdollisesti tuleva Voodoo täti jos se on kerran sen poikanen. Menin takaisin makamaan matolle ja odottamaan jos se vielä hierois mua mutta se sanoi että meidän aika on Ohi ja että sinne on tulossa joku toinen Asiakas. Mä epäilen että se ei ole täysin uskollinen mulle.
(Laittaisin sellaisia seisomis ja ravikuvia siitä kun oon kunnossa, mutta tuota.. musta ei taida olla sellaisia? Kun en mä paljoa seisoskele enkä ravaa silloin kun kaikki on hyvin)
Pääasia lienee kuitenkin se että mut on taas ehjätty ja mä olen ihan uusi ja hieno (ja ajoittain myös aika kiiltävä, erityisesti vedestä noustessa) ja jos mä vaan käytän riittävästi vaatteita, syön sopivasti ja oikeita lisäravinteita ja käyn voodoo tädin luona säännöllisesti niin mä olen ihan ok. Paitsi että "Missä Rotta" -leikkiin täytynee tehdä joitakin muutoksia. Niin ja "Hallan hissi" -palvelu on edelleen aika usein käytössä.
Onko teihin käytetty voodoota?
Ehjätty, Halla
Urheiluvammoja ("Missä Rotta" -pelistä)
Mä olen ollu vähän (melko paljon) kipeänä tänä kesänä kun tuli vähän (melko paljon) loikittua sohvalle mun lempileikin "Missä Rotta?" kanssa. Emännän ois kyllä pitänyt tajuta että niin paljon loikkimista (varsinkin kun isäntä oli poistanut maton sohvan edestä) on tosi huono idea mun selällä. Me ei olla taidettu edes kertoa mikä siinä on kun on sulateltu tätä asiaa ensin omalla porukalla?Mähän olen aina aika ajoin peitsannut eli kävellyt niin kuin kameli saman puolen jalat yhtä aikaa:
Osaan kamelikävellä tosi lujaa!
Viime syksynä emännällä ja isännällä oli pitkän aikaa kiista joka meni suunnilleen näin:
E: "Ei tuo voi olla normaalia että koira kävelee noin."
I: "No ei se ole kyllä yhtään kipeän näköinen"
E "Mutta miksi se ei ravaa? Kesällä se ravasi ihan normaalisti ja laukkasi, mutta ei peitsannut. Nyt se peitsaa ja laukkaa, mutta ei ravaa eikä oikeastaan ees mene käyntiä"
I: "Mutta ei kai mikään eläin rieku ja leiki noin jos se on kipeä? Sen häntäkin heiluu koko ajan ja se on Yukin/Savun/Lotan/Pepin/Madin/Pessin kimpussa koko ajan ja lisäksi se pomppii"
E: "Jotain hämärää tässä on. Savu ei peitsaa IKINÄ ja Yukikin tosi harvoin. Mua huolestuttaa"
Lopulta mä kipeydyin niin että isäntäkin uskoi mun olevan kipeä. Meinasin kaljuuntua kokonaan. Join kamalasti paljon ja pissailin valtavia lammikoita sisälle. Makasin vaan sohvalla ja tärisin. Ne raahasi mut päivystävään eläinlääkäriin missä tietysti piristyin sillä pihalla oli valtavasti herkkukätköjä (niitä isoja mistä tulee hevosen kakka nimistä kulinaarista nautintoa) se päivystävä ultrasi mun masua ja mä annoin sille pusuja. Ja sit se sanoi että mun pitäis vähän levähtää ja mennä ehkä lääkäriin sitten viikolla. Käytiin viikolla lääkärissä ja ne otti musta verikokeita ja tainnutti mut kokonaan jotain karmeita eläinkokeita varten kun emäntä sanoi että sen mielenterveyden takia mut pitää kuvata... Mä kun olen luullut että emäntien mielentervettä varten on sylkoloogeja ja jotain semmosia. Lopulta ne julisti tuomion: maksa-arvot koholla (mahdollisesti päivystävän määräämästä lääkekuurista) ja häntä koottu kuin jostain muovailuvahapalasista miten sattuu ja selässä nikamien yhteensulautuma. Lannerangassa eli juuri siinä missä bedlingtonin laukan pitäisi joustaa ja aueta. Paha paikka.
Tällainen ilme mulla oli sisällä kun isäntäkin tajusi että jotain on pielessä
Mun päänsisältöä!
Etuosaa ja lapaa. Nää aivan hyviä ja kunnossa.
Tässäkin vielä ihan siistiä selkää
Emäntä pakotti mut syömään maksasairaiden ruokaa (ja vain sitä!) monta viikkoa (no joo oikeasti se oli musta tosi makoisaa ja kävi nameista myös). Ja koitti hoitaa selkää lämpöhoidolla, vaatettaa mua tosi paljon ja hieroa kevyesti. Vähitellen mun olo parani ja kolmessa viikossa maksa-arvot oli jo täysin normaalit. Mutta se selkä. Se kiusaa mua jos siihen käy viima tai jos mun on kovasti kylmä. Joten mua vaatetetaan ihan kamalasti ja emäntä on vähän (melko paljon) hysteerinen sen kanssa.
Tässä näkyy aika hyvin miten tuo häntä kaartuu ja miten heti tuo eka nikamaväli lantiosta ylöspäin on paljon pidempi kuin muut (klikaten isommaksi)
Sama homma sivusta käsin. Häntä on melkoisilla kurveilla ja selässä tosiaan tuo lantion kieppeillä oleva nikama selkeästi kahden nikaman kokoinen
Jotain hyvääkin tässä on. Mä olen päässyt tutustumaan siihen maailman parhaaseen Voodoo tätiin jota emäntä kutsuu Koirafuusioterapeutiksi. Sen luokse on niin ihana mennä kun siellä tulee niin hyvä olo! Se käy ensin vähän (melko paljon) kipeää ja se pistelee neuloja ja se ei yhtään ymmärrä liiskausta tai pusuhyökkäilyä kesken kaiken joten mä yritän hillitä itseni vaikkei se todellakaan ole helppoa, mutta sillä on taikakädet ja voodoo neuloja ja mä olen ihan uusi ja erilainen koira kun tulen sieltä.
Näin mä kävelen jos tilanne on paha.
ja näin mä seison jos mua särkee
Mä olin käynyt siellä voodoo tädin luona kolmesti toukokuun loppuun mennessä ja olin heinäkuuhun asti aivan hyvä ja normaali koira. Sitten me keksittiin (tai oikeastaan muistettiin) "Missä Rotta" - leikki. Siinä mun pitää odottaa että emäntä vie Rotan piiloon. Se piilo voi olla aika vaikeakin koska mä olen tosi etevä (esim osaan melkein kiinniolevasta liukuovikaapista hakea Rotan joka on tungettu kumisaappaaseen ihan sisälle asti alle 5 minuutissa). Kaikista vaikeinta siinä on se odottaminen. Ja mun tekee niin kamalasti mieli jo hakea että aika usein hiippailen salaa emännän perässä. Mutta se on sääntöjen rikkomista ja niinpä emäntä käski mut sohvalle odottamaan (siinä on helpompi muistaa että ei saanu seurata kun se raja on jotenki selkeempi eli kuikistella saa niin kauas kuin kaula yltää mutta ei hypätä pois). Kolme iltaa "Missä Rotta" -leikkiä ja mä en enää pystynyt hyppäämään yhtään mihinkään. En sohvalle. En syliin. En autoon. En sänkyyn. En mihinkään. Eikä mun kyllä suoraan sanottuna tehnyt mieli tehdä paljon muutakaan.
Mun häntä. Tähän se selkähomma on kytköksissä ja tän takia mä sain jäädä kotiin. Emäntä ei voinu eikä halunnu myydä mua mihinkään.
2 päivää täyslepoa. Ei ees sisällä saanu leikkiä. Kaikki hyppiminen korvattiin "Hallan hissi" palvelulla (opin kahdessa päivässä mitä se tarkottaa). Reilun viikon mittainen särkylääkekuuri (yötä vasten). Ja levon jälkeen remmilenkkeilyä reilu viikko. Emännän kanssa kahdestaan, fleksissä ja ravituomiolla (fleksissä on helpompi ravata ja löytää sopiva tahti). Jotain hyvääkin: emännän kanssa laatuaikaa joka päivä ja lenkillä huisisti paljon nameja, naksutuksia ja kehuja (tosin lihoin aika paljon ja jouduin taas laihdutuskuurille! ääk!). Lenkin jälkeen jotain outoja toimia... epäilen että emäntä karkottaa pahoja henkiä tai ties ja mitä? Se oli kuitenkin päätelly että selässä voi olla revähdys ja hoisi sitä lenkin jälkeen ensin kylmällä ja sitten kuumalla eli ensin se tunki mun selkään jäitä pyyhkeen kera (varsin epämukavaa, mutta totuin parissa päivässä) ja sitten sain mennä saunaan <3 <3 eli mulle lämmitettiin sauna joka päivä.
Sauna <3
Parissa viikossa olo alkoi kohentua jo kohtalaiseksi. Sitten karattiin mökille koko porukka ja siellä liikuin tietysti juuri niin kuin emäntä sanoi eli aloitin kevyesti ja varovaisesti ja mieluiten ravilla (laukkasin kivien ja kantojen yli, loikin terassilla ja alas, kiikuin liukkailla rantakivillä ja molskahtelin veteen, uin, kiskoin kaisloja irti ja kannoin halkoja, lämmitin saunaa ja kiusas... siis leikin isin kanssa niin kauan kun kukaan oli ulkona ja osan aikaa yksin, sitten nukuin kolme minuuttia ja aloitin alusta).
Mentiin Voodoo tätin luo. Murisin isille ja äitille jo matkalla kun tajusin mihin ollaan menossa. Mutta voodoo täti halusi katsoa isiä ja äitiä myös ja sanoi että musta puuttuu jousto ja että mä olen kasassa. Sisään mennessä murisin isillä ja äitille uudestaan. Ja kun täti kirjoitti musta asioita koneelle ja äiti yritti mennä siihen rapsutettavaksi niin mä näytin sille hampaita ja tungin väliin. SE ON MUN IKIOMA VOODOO TÄTI JA MÄ EN HALUA JAKAA SITÄ KENENKÄÄN KANSSA! Sitten se rapsutti ja sanoi että se hoitaa mua. Niinpä voodoo täti ehjäsi mut loman jäljiltä ja sanoi että oikea kankku, keskiselkä, lanneranka ja oikea jalka olivat ihan tukossa. Siellä oli jotain pisteitä joita se pisteli. Sitten se laittoi muhun lasersäteitä ja hieroi ja käänsi ja väänsi ja mä synnyin uudestaan. Lopuksi sinne tuli joku Erittäin epäilyttävä mini-ihminen jolle murisin aika paljon. Mä en tykkää siitä että muut vie mun oman Voodoo tädin huomiota. No lopulta se mini-ihminen syötti mulle paljon nameja (ne oli niin hyviä etten jaksanu edes murehtia sitä että edellinen laihdutuskuuri on vasta loppumaisillaan) ja huomasin että se oli ehkä sittenkin ihan ok. Mahdollisesti tuleva Voodoo täti jos se on kerran sen poikanen. Menin takaisin makamaan matolle ja odottamaan jos se vielä hierois mua mutta se sanoi että meidän aika on Ohi ja että sinne on tulossa joku toinen Asiakas. Mä epäilen että se ei ole täysin uskollinen mulle.
(Laittaisin sellaisia seisomis ja ravikuvia siitä kun oon kunnossa, mutta tuota.. musta ei taida olla sellaisia? Kun en mä paljoa seisoskele enkä ravaa silloin kun kaikki on hyvin)
Pääasia lienee kuitenkin se että mut on taas ehjätty ja mä olen ihan uusi ja hieno (ja ajoittain myös aika kiiltävä, erityisesti vedestä noustessa) ja jos mä vaan käytän riittävästi vaatteita, syön sopivasti ja oikeita lisäravinteita ja käyn voodoo tädin luona säännöllisesti niin mä olen ihan ok. Paitsi että "Missä Rotta" -leikkiin täytynee tehdä joitakin muutoksia. Niin ja "Hallan hissi" -palvelu on edelleen aika usein käytössä.
Onko teihin käytetty voodoota?
Ehjätty, Halla
