HALLAN HARHAA - Tiistaina, 21.01.2014 klo 00:55
Voin todistaakin sen: kun lumi tuli niin me päästiin tapaamaan kavereita, joita ei oltu nähty tosi pitkään aikaan (syynä siis että emännän mielestä pilkkopimeässä ei voi tehdä juuri paljon mitään kuten esim juosta. Ihan vaan siksi ettei se näe missä me ollaan... Nuuhkisi niin kuin koirat ja käyttäisi korvia niin ei ois niin vaikeaa ja kyllä me sitä paitsi osataan tulla kotiin jos se emäntä eksyy). Tarkalleen sanottuna Villaa (Lotalla oli naisten vaivoja). Villa oli keväällä ihan vauva vielä ja kesällä me ei nähty koska me oltiin reissussa koko ajan ja nyt se oli yhtäkkiä kasvanu ihan kamalasti! Minusta tämmöiset koirien kokomuutokset on vähän outo juttu...(muistat ehkä kuinka Pessi kutistui?) Meillä tuli sitten kiire opettaa sitä koirien tavoille.
Isi opetti sille räyhäjuoksua ja räyhäpainia. Niissä on siis ideana se että pidetään melkoista mökää samalla kun leikitään.
Isi ja Villa. Oon oppinu monet minun tärkeistä taidoista isiltä. Tässä siis räyhäjuoksua...
Ja tässä räyhäpainia:
Villa oli hyvä oppilas ja oppi räyhäpainin heti!
Minä koitin opettaa sille miten lumessa kuuluu edetä. Ja miten keppejä kuuluu järsiä ja miten kepin kanssa rallatellaan...
Välillä näytti ettei se Villa etes yhtään keskity!
Mutta kyllä se sit loppulenkistä osasi jo tän.
Ilmeet ennen kaikkea...
Kuuliainen oppilas
Keppirallattelua :)
Se olikin aika nopea! Meinasi tulla kiire.
Ai mitäkö äiti teki? Se enimmäkseen vahti meitä...
Aika kehityskelpoinen vekara vai mitä!
Ensi kerralla mä voisin opettaa sille vaikka jäätyneiden kalojen etsimisen avantojen reunoilta tai pupun kakan kaivamisen lumihangesta tai jonku muun superhienon taidon! Kyllä sen emäntä varmaan oikein innostuksella odottaa mitä se seuraavaksi oppii! Olisko teillä hyviä ideoita mitä sille kannattais opettaa?
Opekoira,
Halla
Villan villitsijät
Se tuli lopultakin! Valo! Satoi taivaalta vuoropäivinä hiljaa leijaillen valkoisena untuvana ja märkinä tiskirätin kaltaisina isoina paloina kastellen kaiken mutta jättäen maahan ihan selvän valkean kerroksen. Minä luulen että lumi (minun iso rakkaus) on auringon apulainen ja se pelastaa meidät kaikki pimeältä.Voin todistaakin sen: kun lumi tuli niin me päästiin tapaamaan kavereita, joita ei oltu nähty tosi pitkään aikaan (syynä siis että emännän mielestä pilkkopimeässä ei voi tehdä juuri paljon mitään kuten esim juosta. Ihan vaan siksi ettei se näe missä me ollaan... Nuuhkisi niin kuin koirat ja käyttäisi korvia niin ei ois niin vaikeaa ja kyllä me sitä paitsi osataan tulla kotiin jos se emäntä eksyy). Tarkalleen sanottuna Villaa (Lotalla oli naisten vaivoja). Villa oli keväällä ihan vauva vielä ja kesällä me ei nähty koska me oltiin reissussa koko ajan ja nyt se oli yhtäkkiä kasvanu ihan kamalasti! Minusta tämmöiset koirien kokomuutokset on vähän outo juttu...(muistat ehkä kuinka Pessi kutistui?) Meillä tuli sitten kiire opettaa sitä koirien tavoille.
Isi opetti sille räyhäjuoksua ja räyhäpainia. Niissä on siis ideana se että pidetään melkoista mökää samalla kun leikitään.
Isi ja Villa. Oon oppinu monet minun tärkeistä taidoista isiltä. Tässä siis räyhäjuoksua...
Ja tässä räyhäpainia:
Villa oli hyvä oppilas ja oppi räyhäpainin heti!
Minä koitin opettaa sille miten lumessa kuuluu edetä. Ja miten keppejä kuuluu järsiä ja miten kepin kanssa rallatellaan...
Välillä näytti ettei se Villa etes yhtään keskity!
Mutta kyllä se sit loppulenkistä osasi jo tän.
Ilmeet ennen kaikkea...
Kuuliainen oppilas
Keppirallattelua :)
Se olikin aika nopea! Meinasi tulla kiire.
Ai mitäkö äiti teki? Se enimmäkseen vahti meitä...
Aika kehityskelpoinen vekara vai mitä!
Ensi kerralla mä voisin opettaa sille vaikka jäätyneiden kalojen etsimisen avantojen reunoilta tai pupun kakan kaivamisen lumihangesta tai jonku muun superhienon taidon! Kyllä sen emäntä varmaan oikein innostuksella odottaa mitä se seuraavaksi oppii! Olisko teillä hyviä ideoita mitä sille kannattais opettaa?
Opekoira,
Halla
