Koirat.com

SaMaJa kirjoitti:

Apex-eläinklinikka kirjoitti:

Malmin Eläinklinikka Apexissa ei hoideta toistaiseksi SharPei rotuisia koiria (poikkeuksena ensiapua ja jatkohoitoa vaativat potilaat).

Tällä päätöksellä pyrimme kiinnittämään kasvattajien ja koiranomistajien huomiot rodussa toistuvasti esiintyviin merkittäviin terveyshaittoihin.


Tällaista sanoo Apexin ajankohtaista-sivu. Mitäs mieltä ihmiset ovat?

pnkd kirjoitti:

^ Aika radikaalia, että kieltäytyvät hoitamasta sairasta koiraa sillä perusteella, että toivoisivat sen vaikuttavan muiden ostopäätöksiin. Omistaja on sen päätöksen jo tehnyt siinä vaiheessa, kun koira sairastaa ja mielestäni lääkärillä ei ole oikeutta kieltäytyä hoitamasta yhtäkään potilasta. Eihän ihmistenkään lääkäri voi sanoa, että ei halua hoitaa ihmisiä, jotka ovat itse aiheuttaneet sairautensa.

Heini kirjoitti:

^^ Jos haluavat jotain noin radikaalia tehdä niin miksiköhän ovat valinneet tuollaisen harvinaisemman rodun. Onhan tuo kyllä aika julma veto... Komppaan tuota edellistä.

jannie kirjoitti:

Mun mielestä toi on periaatteessa ihan ok-hyvä juttu.
Radikaali kyllä, mutta kun pointtina on kiinnittää ihmisten huomio koirarotujen sairauksiin niin mikäs sen toimivampaa kuin ell.n taholta tuleva, vaikkakin melko alleviivaava kaneetti. Huolestuneet shar pein omistajat saavat kyllä koiransa varmasti muillekin asemille hoitoon, ja tämä ko. ell-asema ei varmasti menetä kovin montaa asiakasta koska rotu on niin harvinainen (ja toivoisin, että muun rotuisten koirien omistajat eivät ole niin umpipuusta tehtyjä, että alkavat boikotoimaan ko. asemaa sen tekemän periaatepohjaisen linjauksen takia).

SaMaJa kirjoitti:

Shar peiden omistajille on tosiaan kaikki muut alueen ell:t käytössä, eli hoidottahan kukaan ei jää. Mutta sitä mietin, että onko shar pei sitten kaikki muihin ei-terveisiin rotuihin verrattuna tosiaankin niin paljon sairaampi, että juuri se valittiin? Kieltäydytäänkö kohta tekemästä keisarileikkauksia roduille, joilla normaali synnytys on mahdoton? (Näidenkin rotujen tarpeellisuudesta voisi jauhaa vaikka sivukaupalla...)
Toisella foorumilla muistaakseni mietittiin, että olisiko tuon totaalikieltäytymisen sijasta pitänyt rodun vaivoihin liittyvien hoitojen hinnat nostaa kattoon. Rotua en tunne niin paljoa, että tietäisin yleisiä toimenpiteitä, mutta vissiin silmäluomille tehdään joitain toimenpiteitä?
Tulipa äkkiä vilkaistua Wikipediasta tässä välissä tietoa shar peista ja voi jessus, ei kyllä kovin hääviltä vaikuta terveyden kohdalta...

Melina kirjoitti:

^ Koirammelehdessähän oli hiljattain juttua siitä, miten iso osa milläkin rodulla joudutaan keisarinleikkaamaan. Joillain roduilla oli aika hälyyttäviä lukuja, enempi tehdään keisarinleikkauksia mitä luonnollisia synnytyksiä.

Harmi ettei mulla ole sitä lehteä tässä nyt, olisin voinu vähän enempikin sieltä laittaa tänne aiheeseen liittyen.

jannie kirjoitti:

SaMaJa, en tiedä sitten oisko shar pei valikoitunu esim. niistä syistä, että se on harvinainen mutta tunnettu (kaikki tietää koiran millä on 3 numeroa liian iso nahka) ja erityisen sairas rotu. Joku vaikka nyt mopsien tai bernien bannaaminen olis todennäköisesti jättänyt merkittävän loven tulovirtaan...

SaMaJa kirjoitti:

Käsittääkseni shar peitä ei saa tuoda edes ulkomailta maahan, mutta saako ulkomailta hankkia jalostusta varten pakastettua spermaa Suomeen? Yrittääköhän eläinlääkärit nyt vaikuttaa jalostukseen?

Toivottavasti Apexilta saa lisäperusteluja tuolle. Ikävä ajatella, että tuo tehtäisiin vain sillä perusteella, että toisen sairaan mutta yleisen rodun hoitokieltäytyminen vähentäisi klinikan tuloja. Raha maailmaa pyörittää, mutta toivon mukaan tässä on nyt muusta kyse kuin rahasta.

jannie kirjoitti:

^Ainakin kasvattajien kotisivuilla on ihan avoimesti tuonteja ja vientejä, eli uskoisin kyllä että saa tuoda.
Mä kyllä yhä uskoisin että Apexin tarkoitus on ollut vain kiinnittää huomiota koirarotujen sairauksiin, ja shar pei on valikoitunut sopivaksi silmätikuksi joistan tietyistä syistä.
Vähän samalla tavalla, kuin mä sain yläasteen päättäjäisissä ainoana sakot alkoholin hallussapidosta alaikäisenä meidän yli 30-päisestä lössistä, koska mulla oli kuulemma kivan punaiset hiukset.

Aberkios kirjoitti:

Rotu oli eläinsuojelullisista syistä MMM:n eläinlääkintöosaston asettamassa maahantuonti- ja kasvatuskiellossa 1990-luvulla, mutta se kielto kumottiin muutaman vuoden kestettyään.

sliippi kirjoitti:

Apex-eläinklinikka kirjoitti:

Malmin Eläinklinikka Apexissa ei hoideta toistaiseksi SharPei rotuisia koiria (poikkeuksena ensiapua ja jatkohoitoa vaativat potilaat).

Tällä päätöksellä pyrimme kiinnittämään kasvattajien ja koiranomistajien huomiot rodussa toistuvasti esiintyviin merkittäviin terveyshaittoihin.



Pointti on hyvä, mutta tähän asiaan voisi ottaa kantaa järkevämmilläkin keinoilla. Onkohan tuo edes ammattietiikan mukaista? Jotenkin tuntuu, että ei - sairaan eläimen pitäisi saada hoitoa ihan rodusta riippumatta. Minusta eläinlääkärin tehtävänä on hoitaa sairas eläin rodusta riippumatta, kasvattajien, rotuyhdistyksen ja Kennelliiton tehtävä on ajaa rodun terveyttä. Siinä vaiheessa on puurot ja vellit pahasti sekaisin, jos eläinlääkärit alkavat kieltäytyä sairaiden eläinten hoidosta!

En pidä tuollaista keinoa hyvänä, koska pahimmassa tapauksessahan tuollaisen käytännön yleistäminen johtaisi siihen, että ko. rodun edustajat eivät saa enää mistään hoitoa tai hoitoa aletaan karsimaan myös muiden sairaiden rotujen edustajilta. Seuraavaksi Apexin sivuilla varmaan lukee, että "emme hoida lonkkavikaisia sakuja" tai jotain muuta yhtä järkevää.

Jotenkin tuntuu, että hommaa ei ole mietitty kovin pitkälle. Vähän sama juttu, kuin sen "SKY-homman" kanssa. Ihan kuin siellä olisi ollut joku 12 vuotias päättämässä, jolla on nättejä naiiveja ideoita, mutta ei hajuakaan siitä, miten todellinen maailma toimii. Ja jotenkin myös tuntuu, että perästä kuuluu, sillä en ole varma homman laillisuudesta ja luulisi esim. eläinlääkäriliiton ärähtävän etiikkapuolesta.

myrkku kirjoitti:

SaMaJa kirjoitti:


Tällaista sanoo Apexin ajankohtaista-sivu. Mitäs mieltä ihmiset ovat?



Kyllä se ainakin kannanottona näkyy, mutta sama olisi ajatus (kärjistettynä) että joku sairaala ei enää hoida raskaana olevia naisia koska maailmassa on liikaa ihmisiä
Entäs sitten jos haluaa shar peiltä leikata pallit pois? Tai poistaa hammaskiveä? Jätetäänkö hoitamatta siksi että on shar pei?
Minkä se koira ihmisen teoille voi..

monna83 kirjoitti:

jannie kirjoitti:

Joku vaikka nyt mopsien tai bernien bannaaminen olis todennäköisesti jättänyt merkittävän loven tulovirtaan...



Näimpä. Tai kieltäytyminen hoitamasta englanninbulldoggeja. Mutta kaikkiaan ihan älytön tämä Apexin uusi toimintamalli. Miettii omalle kohdalle jos ei olisi vaikka tietoinen että joku eläinlääkäriasema ei hoida tietyn rotuisia koiria, niin menisin sinne vaikkapa Aapon kanssa ja käännytettäisiin ovelta pois. Mun mielestä tuokin on vähän hataraa kun kuitenkin hoitavat akuuteissa tilanteissa. Jollekkin akuuttitilanne voi olla tikattava haava anturassa ja jotkut taas hoitavat vastaavat ihan kotihoidolla ja levolla.

Piimäenkeli kirjoitti:

Kyllähän osa lääkäreistäkin kieltäytyy aborttien tekemisestä. Mielestäni eläinlääkärillä on oikeus olla hoitamatta rotua, minkä kokee olevan niin sairaanloiseksi jalostettu, että sellaisen hankkimisenkin voi periaatteessa mieltää eläinsuojelurikokseksi, koska koira hyvin todennäköisesti tulee kärsimään koko elämänsä. En siis tiedä onko tuo se perustelu, mutta näin asiaa voisi ajatella. Nuohan eivät kuitenkaan kieltäydy hätätapauksissa hoitamaan kyseisen rodun edustajia, joten en näe tossa mitään väärää. Lääkärinkin velvollisuus on auttaa aina hätätilanteissa, mutta ei lääkäreilläkään ole velvollisuutta hoitaa kenen tahansa pikkukremppoja, nuhaneniä tai vaikka niitä itseaiheutettuja vaivoja. Työpaikka vaan sitten pitää valita sen mukaan, ettei joudu tekemään töissä asioita vastoin omaa etiikkaa tai tahtoa. Pidän tuota hyvänä kannanottona, enkä ymmärrä mikä tuossa ihmisiä niin järkyttää. Taitaa olla aika selvää, että niin kennelliitto, monet rotujärjestöt, monet kasvattajat ja iso osa koiraharrastajista vähättelee rankasti tiettyjen rotujen terveysongelmia ja sitä miten isoa tuskaa eläimelle tietyt sairaudet/vaivat tuottavat.

kerttuliini kirjoitti:

Aberkios kirjoitti:

Rotu oli eläinsuojelullisista syistä MMM:n eläinlääkintöosaston asettamassa maahantuonti- ja kasvatuskiellossa 1990-luvulla, mutta se kielto kumottiin muutaman vuoden kestettyään.



Niin, tai tarkemmin sanottuna se kumoutui Suomen liittyessä EU:hun.

Nutti kirjoitti:

Ja pitää muistaa tuossa Apexin asiassa myös se, että kun kyseessä on yritys joka keskittyy eläinten terveyspalveluihin, niin heillä on oikeus myös valita asiakkaansa. Niin kuin kaikille muillakin yrityksillä on. Kunnallisella terveyshuollolla tai sosiaalihuollolla ei ole varaa tehdä tätä, sillä sitä työtä tehdään pääasiassa valtion rahoilla.

sliippi kirjoitti:

Onhan tuo shar pein tilanne ihan järkyttävä. Eilen lueskelin yhdistyksen sivuilta omistajan opasta, ja 15 sivuisesta oppaasta ensimmäiset 13 sivua keskittyy rodun sairauksiin.

Mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että oikea taho tällaisen asian hoitamiseen olisi K-liitto. Jotenkin niskakarvat vaan nousevat pystyyn siitä ajatuksesta, että eläinlääkäri kieltäytyy hoitamasta sairasta eläintä rodun perusteella. Kuten myrkku sanoi, ei se eläin ihmisen teoille mahda mitään. En missään nimessä voi edes ajatustasolla tukea tällaista toimintaa, sillä worst case scenariohan olisi, että käytäntö leviäisi ja hoitoapua alettaisiin eväämään myös muilla klinikoilla ja myös muilta roduilta. Kyllä sairaan eläimen pitäisi saada hoitoa ihan rodusta riippumatta. Ei se rassu itse ole niihin sairauksiinsa syypää.

neruda kirjoitti:

Mä en oikein tiedä mitä mieltä olisin tuosta oikeudesta valita asiakkaansa. Puolensa ja puolensa. Ei ole eläimen syy jos se sairastaa, ja tällöin tärkeintä mielestäni olisi saada se hoito, ja hoidon evääminen omalta koiralta vaikkapa syöpätapauksessa voisi olla aika karmeaa. Vika kuitenkin on ihmisessä ja itsekkäässä jalostamisessa kun halutaan käyttää vaikkapa näyttelymenestystä joka kuitenkin periyttää huonoja lonkkia ja kyynäriä, mutta ulkomuodollisesti kauniita pentuja (yleistys!). Berneillä on tultu eteenpäin ja kielletty edes E -lonkkaisten ja 3 -kyynärät omaavien käyttö sekä matadorurosten käyttöä on rajoitettu. Aika löysää tuo silti mielestäni on, ja olisikin hyvä jos D:t ja kakkosetkin saataisiin karsittua jalostuskäytöstä pois jolloin varmaan saataisiin dysplasiasta kärsivien koirien määrää pienemmäksi. Lisäksi olisi hyvä jos pennunostajat voitaisiin velvoittaa kuvaamaan koirat jotta saataisiin kattava blup -indeksi. Eipä tuo indeksi paljoa lohduta jos yhdestä pentueesta aina yksi tutkitaan ja loput jäävät tutkimatta, ei paljon anna tuloksia ajatellen sitä, käytetäänkö kyseisiä koiria jatkossa jalostukseen (kai, näin mä sen näen). Mun mielestä tuo jälkeläisten tutkituttamisen pakollisuus olisi hyvä asia ja karsisi ns. turhia pennunostajia (= ne jotka eivät halua kuluttaa sen terveyteen yhtään rahaa) pois jolloin rodun suosio vähän laskisi ja voitaisiin keskittyä sen terveyteen enemmän. Näin ainakin ajattelisin itse. En siis ehkä kannata tällaista täsmäiskua eläinlääkäriasemalta, vaan toivoisin jotain rankempaa rajausta ylipäätään siihen millaisia koiria saa jalostukseen käyttää jotta rodun tulevaisuus näyttäisi valoisammalta. Kuolinsyytutkimuskin saisi olla pakollinen jotta tiedettäisiin mihin se suurin osa populaatioista oikeasti kupsahtaa. Jos kuolinsyy on selvillä jostain muutamasta sadasta koirasta vuosien varrella niin eiköhän tulos ole aika vääristynyt kun koiria on varmasti kuollut tuhansia.

Jaa niin, jos jokin asema kieltäytyisi hoitamasta bernejä niin en kyllä tiedä mitä ajattelisin kun kyseessä on se oma rotu ja hoitoa eivät saisi ne omat koirat. Helppo suhtautua aika välinpitämättömästi kun en edes tunne yhtäkään sharpeita enkä tiedä rodusta mitään.

Ehkä ylipäätään jokaisen rodun kohdalla avoimuus ja vastuullisemmat jalostusvalinnat olisivat kohdallaan. Tiedä häntä, aika pitkälti lämpimikseni juttelen aika niukan tiedon perusteella. Sitten kun olisin kasvattanut jotain rotua muutaman vuoden ja oikeasti perehtynyt asioihin enemmän, olisi sanoilla enemmän painoarvoa.

Tää oli aamun nopea ajatusoksennus eikä nyt oikein kulje joten pahoittelen jos teksti on sekavaa. Ja kaiken tämän tarkoituksena oli sanoa että en tiedä miten suhtautua tuohon yksittäisen rodun hoitamisesta kieltäytymiseen.

sliippi kirjoitti:

Jotenkin näen wcs-tulevaisuudenkuvan näin: kaikkien yksityisten eläinlääkäriasemien nettivuilla on lista jossa lukee ne rodut, joita hoitavat (mallia: emme hoida shar peitä, mopseja, englanninbulldoggeja, bernejä yms., koska ovat niin sairaita ja kääpiöpinsereitä, koska ovat muuten vaan niin ikäviä) ja sitten voi aina tuulettaa, jos löytää aseman, joka vielä suostuu omaa rotuaan hoitamaan.

OT-päivittelyä: (Valitettavan usein siis kuulee edelleenkin tuon oman koirani kohdalla, että "onpa poikkeuksellisen kiltti kääpiöpinseri!! ", vaikka rotumääritelmän mukaan nämä eivät saisi olla arkoja tai aggressiivisia. Ei ole varmaan ollut yhtään eläinlääkäriä, joka olisi jättänyt päivittelemättä, että kuinka helppoa tuota yksilöä (tai edellistäni) on käsitellä, vaikka se käyttäytyy niin kuin rotunsa edustajan pitäisi.)

Ja valitettavasti maailma on myös niin ikävä paikka, että varmasti löytyy iso kasa koiranomistajia, jotka sitten antavat koiran sairauden pahentua siihen vaiheeseen, että eläinlääkäriaseman on pakko hoitaa koira kuntoon rodusta riippumatta, koska tilanne on "akuutti". Valitettavasti niitä ihmisiä on paljon, joilla ei saisi koiraa olla lainkaan.

Piimäenkeli kirjoitti:

sliippi kirjoitti:


Mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että oikea taho tällaisen asian hoitamiseen olisi K-liitto. Jotenkin niskakarvat vaan nousevat pystyyn siitä ajatuksesta, että eläinlääkäri kieltäytyy hoitamasta sairasta eläintä rodun perusteella.


Mutta herääkö kennelliiitto ikinä tekemään asioille mitään, jos muut tahot eivät nosta ongelmia esiin radikaaleinkin tempauksin? Kennelliitto kuitenkin tuntuu pyörivän pitkälti näyttelyjuttujen ympärillä, enkä usko että sieltä suunnalta haluttaisiin heiluttaa venettä, jos epäkohtia ei nosteta tapetille ensin liiton ulkopuolelta.

sliippi kirjoitti:

^Ei Kennelliitto todennäköisesti herää muutenkaan, jos yksi ell-asema kieltäytyy yhden rodun hoidosta. Kennelliitto tietää, että rodun tilanne on p*ska jo ilman sitäkin, että yksi asema lähtee sooloilemaan. Ongelmana ovat kasvattajat, jotka monien rotujen kohdalla lähtevät tekemään jalostusta liian löysin kriteerein. Ongelmana ovat myös henkilöt, jotka ostavat rotua sairauksista riippumatta. Jos ei olisi kysyntää, ei olisi tarjontaakaan. Tehokkaampaa (minusta) olisi levittää tietoutta ongelmista vähän laajemmassa mittakaavassa ja yrittää sitä kautta saada esim. ehkäistyä sitä, että rodun piiriin ei käänny uusia harrastajia -> vähennetään toivottavasti kysyntää.

Paljon tehokkaampi tapa minusta olisi, jos ell-asemilla kerättäisiin statistiikkaa roduista + hoidetuista sairauksista, ja toimitettaisiin tämä listä K-liittoon ja rotuyhdistyksille sairaimpien rotujen osalta (en tosin tiedä, josko näin olisi jo tehty). Kylmät numerot todennäköisesti kertoisivat karun totuuden paremmin kuin yhden ell-aseman sivuilla sijaitseva mutulta vaikuttava kannanotto (vaikka tiedämme, että rotu on oikeasti sairas, ilman "todisteita" (esim. lukuja hoidetuista sairauksista) kannanotto vaikuttaa helposti mutulta). Minun mielipiteeni on, että on tehokkaampia ja järkevämpiäkin (+ eettisempiä) tapoja hoitaa tämä asia, kun eläinlääkäreillä nähtävästi riittää innostusta puuttua

Aberkios kirjoitti:

Kävin tuolla shar pei -kerhon sivuilla, siellä rodusta annetaan aika sensuroimattomalta vaikuttava kuva, kun taas noilla keskustelusivuilla haukutaan juuri tämä rotukerhon avoin politiikka. Aika hurjaakin tekstiä. Ja siellä juuri tällaista; "valetta kaikki tällaset puheet, on aivan ihana ja lutunen rotu, pusi pusi, suosittelen kaikille". "Koirani ovat eläneet 15 v eikä päivääkään sairaana", jne. Tulee mieleen tämä; "koskaan ei ole ollut mitään vikaa vikaa vikaa"!

sliippi kirjoitti:

^Minua aina ärsyttää se, kun puhuttaessa koirien sairauksista ihmiset kirjoittavat, että "minulla on rodun xyz edustaja, eikä se ole ikinä ollut sairas! joten nää on tosi terveitä!!1". Kunpa porukka tajuaisi sen, että sairaudet menevät nekin jonkun jakauman mukaisesti. Vaikka rotu olisi sairas, joukkoon mahtuu aina se yksi 15-vuotiaaksi asti elänyt päivääkään sairastamaton yksilö. Samoin "terveen" rodun piiriin mahtuu niitä, jotka eivät ole tervettä päivää nähneetkään. Se on se keskiarvo, mikä ratkaisee, ja keskiarvo ei shar pein tapauksessa taida olla kovin häävi.

Itsekin kiinnitin huomiota siihen, että rotuyhdistys kertoo hyvin suoraan rodun sairauksista. Pistää vaan miettimään, että kuka haluaa ostaa sellaisen rodun edustajan, jonka sairauksista on niinkin pitkä lista kuin se mainitsemani 13 sivua viidestätoista (omistajan oppaassa). Kyllä siinäkin on rodun jalostuksessa menty metsään, jos pennun kohdalla pitää jännätä, että pysyvätkö sen silmäluomet oikein päin!

monna83 kirjoitti:

sliippi kirjoitti:

Pistää vaan miettimään, että kuka haluaa ostaa sellaisen rodun edustajan, jonka sairauksista on niinkin pitkä lista kuin se mainitsemani 13 sivua viidestätoista (omistajan oppaassa).



Uskoisin että jos henkilö etsii jotain spesiaalimpaa rotua ja lähinnä vain ulkonäön perusteella (vrt. pippelinjatkekoiria hankkivat), niin siinä ei varmaan ehdi tai ole edes kiinnostusta perehtyä rodun terveystilanteeseen. Luulen että harva hankkii shar peitä vain luonteen vuoksi, se kuitenkin niin erikoinen ja silmään pistävä rotu ulkonäöllisesti. Kuten myös esim. enkkubulli jota itsekkin olen miettinyt mahdolliseksi seuraavaksi molossiksi koska olisi pieni kokoinen ja miehenkin mieleen. Mutta nyt vihdoin olen tajunnut että en todellakaan halua sellaista koiraa mikä jo rakenteeltaan niin epäkoiramainen kuin vain voi olla.

paulah kirjoitti:

Otan kantaa kahdella eri tavalla. Toiselta palstalta lainatulla lauseella, sekä omakohtaisella kokemuksella.

Lainattu lause Lemmikkipalstalta:
Mutta onko tämä päätös eettisesti oikein?
Ajatellaanpa näin: Syntyy shar pein pentu, jolla on leikkausta vaativa vika, mutta joka leikkauksen jälkeen todennäköisesti eläisi ihan hyvää koiran elämää. Ilman leikkausta taas sen elämä olisi pelkkää piinaa ja kärsimystä, ja kaikkein armollisin vaihtoehto sille olisi kuolema.
Eläinlääkäriasema X, jossa on juuri suoritettu ranskanbulldogille keisarileikkaus ja kiinanpalatsikoiralle luomileikkaus, kieltäytyy tekemässä shar pei -pennulle leikkausta ja tarjoaa leikkauksen sijaan pennulle lopetuspiikkiä. Kun shar pei -pennun omistaja kysyy, miksei pentua leikata, X sanoo syyksi rodussa esiintyvät terveyshaitat. No, Shar pei -pentu sitten viedään toiselle eläinlääkäriasemalle, ja X:n vastaanottovirkailija varaa ajan Cavalier kingcharlesinspanielille sydäntutkimukseen.

*Pohtii kovasti, toimiiko eläinlääkäriasema X eettisesti oikein vai kaksinaismoralistisesti.*

sekä oma vastaukseni:

Mulla on alkuperäislinjainen shar pei, jonka vanhemmat, siskopuoli, velipuoli ja pari ulkomaantuontia olivat nähtävillä kasvattajan luona, ikähaitarilla 8vkoa-9vuotta.
Terveitä ja ongelmattomia, ja sukusiittoisuusprosentti 0.0% ja sain terveyspaperit koirista vanhempineen sekä käytin pennun ennen ostopäätöstä lääkärillä perusteellisessa tutkimuksessa.
Tällä kyseisellä alkuperäisellä linjalla, bone mouthilla, jää rypyt ainoastaan kaulan alle,ja otsan päälle ja kaikki rypyt on oltava "liikkuvia".
Yksilöt yksilönä, ja niille kasvattajille jotka todellakin kasvattavat sekä elvyttävät, eivätkä tehtaile rotua pyrkien alkuperäisyyteen ja terveyteen, tämä päätös on aivan suosta.
Itse olen ostanut tämän pennun, sekä edellisenkin yksilönä, jonka terveydestä olen halunnut olla täysin varma pentuna.
Tämä on minun kantani, kyseisen lääkäriaseman toimintaan en ota sen enempiä.
Ja kiinnittäisin nimenomaan huomiota muihinkin rotuihin, jos puhutaan sairauksista, vajaa tai liikatoiminnoista, sekä nopeasta kasvusta johtuvista ongelmista, saati sitten lyhyestä eliniästä.

Piimäenkeli kirjoitti:

paulah kirjoitti:


Ja kiinnittäisin nimenomaan huomiota muihinkin rotuihin, jos puhutaan sairauksista, vajaa tai liikatoiminnoista, sekä nopeasta kasvusta johtuvista ongelmista, saati sitten lyhyestä eliniästä.


Eiköhän jokaisen rodun terveydentilaan pitäisi kiinnittää huomiota rodunharrastajien taholta, mutta ei yhden rodun sairautta voi oikein puolustella sillä että sairastaa ne muutkin. Itse en ainakaan koe että dobberin tilanne olisi yhtään sen parempi kuin mitä on, vaikka shar pei ja enkkubulli ovatkin rotuina vielä sairaampia.

En missään nimessä haluaisi hankkia rotua, minkä odotettavissa oleva elinikä olisi vaikka kuusi vuotta, mutta silti eliniän pituutta olennaisempana pitäisin sitä, millaista koiran elämänlaatu on. Ei se kuolema niin paha juttu ole, kuin elämä jatkuvassa kärsimyksessä.

Mielenkiinnosta kysymys niille, jotka ovat voimakkaasti vastaan Apexin tekemää päätöstä kieltäytyä hoitamasta tietyn rodun edustajia muutoin kuin akuuteissa tilanteissa. Olisiko mielestänne samalla tavalla tuomittavaa kieltäytyä vaikka keisarinleikkauksista muissa kuin akuuteissa tilanteissa, raajojen amputaatioista, pyörien asentamisesta takapäästä halvaantuneelle koiralle, sädehoidoista syöpäkoirien hoidossa tai keinosiemennyksistä tilanteissa, missä uros ei astu tai narttu ei anna uroksen astua?

eetla kirjoitti:

Tuntuu vähän hassulta että ensin ollaan vähän joka keskustelussa sitä mieltä että joo kyllä shar pein tilanteelle pitää tehdä jotain kun se on oikeasti niiiiin sairas rotu ja sitten kun joku tekee jotain niin kauhistellaan että voi kaameeta kun ne "syrjii" nyt shar pein omistajia ja voi kun ne koirat ny kärsii.

Mä ihan näin munkilla heittäsin että kyseiseen eläinklinikan potilaina on ollut huomattava määrä näitä "sairaita" yksilöitä, joiden tilanne ei mittavien hoitojen ja leikkausten jälkeen ole juurikaan muuttunut. Tässä lainaus Apexin sivuilta:
"Tavoitteenamme on hoitaa lemmikkisi terveyttä ja estää sairaudet ennakolta.

Sairauden sattuessa on kuitenkin lohdullista tietää, että sairauden hoitamiseksi meillä on korkeatasoiset välineet ja vankka ammattitaito useilta erikoisalueilta, kuten silmäsairaudet, kirurgia, ortopedia, suun ja hampaiden sairaudet, ihosairaudet ja kissojen sairaudet"

Eli erikoistunut juuri niihin sairauksiin (ainakin osaan niistä, shar pein "vikalista" on loputon) mitä kyseinen rotu kantaa. Mitä jos lääkärit ovat hoitaneet samoja yksilöitä kerta toisensa jälkeen ja koiralle vaan tulee jotain uutta ja taas uutta, eikä koira näe kivutonta päivää. Onko oikein hoitaa koiralla vaivaa x ja y kun tietää että sille jää kaikki muut aakkoset jäljelle ja kipu ei lopu koskaan?

sliippi kirjoitti:

Piimäenkeli kirjoitti:


Mielenkiinnosta kysymys niille, jotka ovat voimakkaasti vastaan Apexin tekemää päätöstä kieltäytyä hoitamasta tietyn rodun edustajia muutoin kuin akuuteissa tilanteissa. Olisiko mielestänne samalla tavalla tuomittavaa kieltäytyä vaikka keisarinleikkauksista muissa kuin akuuteissa tilanteissa, raajojen amputaatioista, pyörien asentamisesta takapäästä halvaantuneelle koiralle, sädehoidoista syöpäkoirien hoidossa tai keinosiemennyksistä tilanteissa, missä uros ei astu tai narttu ei anna uroksen astua?


Kyllä ja ei. Riippuu tilanteesta. Minusta eläinlääkärin tehtävänä on pyrkiä siihen, että eläin säästyy mahdollisimman tehokkaasti tarpeettomalta kärsimykseltä. Jos vaiva jätetään hoitamatta, oli vaikka sitten ne väärinpäin kääntyneet silmäluomet, eikä omistaja suostu koiraa lopettamaan, armeliainta on hoitaa koira kuntoon. Jos koira jätetään hoitamatta, kärsimys jatkuu, eikä tämä minusta ole eläinlääkärin etiikan mukaista.

Noi mainitsemasi esimerkit ovat osittain niin eri tilanteista, ettei niitä voi verrata ko. tapaukseen. Otetaan vaikka se raajan amputointi. Koska typistäminen on nykyään kiellettyä, raajoja amputoidaan vain lääketieteellisistä syistä. Ei kai kukaan nyt huviksensa lähde koiralta raajoja katkomaan ja jos lähtee, oikea osoite taitaa olla ihmisten pääkoppalääkäri. Amputaatio tehdään yleensä viimeisenä keinona, jos koiran raaja on esim. vaurioitunut onnettomuudessa niin, että sen säilyttäminen huonontaa koiran elämänlaatua. Tutkitusti koiria ei yhden raajan puuttuminen haittaa pätkääkään, eikä se niiden psyykeeseen vaikuta toisin kuin ihmisen tapauksessa, joten tietyissä tilanteissa raajan amputointi voi todellakin parantaa koiran elämänlaatua. Ja eikös tuollaiset "pyörät peräpäähän" ole jenkkilätyyppistä toimintaa? Jos Suomessa edes näin tehdään, ei niitä pyöriä ell-asemalta haeta, jos jenkeissäkin tarvitaan spesialisti valmistamaan kärrit oikean kokoiseksi. Joten tämäkään ei minusta liity aiheeseen.

Sädehoidoista. Tämä on juuri niitä, missä tarvitaan eläinlääkäriä antamaan suositus siitä, että kannattaako hoito. Ja käsittääkseni eläinlääkäri voi sanoa suoraan myös sen, jos hoidosta ei koiran tilanteessa ole mitään hyötyä, eli käytännössä kieltäytyä hoidosta. Itsekin olen käynyt hakemassa "hoito: eutanasia"-lappusen eläinlääkäriltä, vaikka teoriassa jotain olisi voinut tehdäkin (mutta sekä ell että minä olimme sitä mieltä, ettei kannata koska hyödyt ovat niin pienet).

eetla kirjoitti:

Tuntuu vähän hassulta että ensin ollaan vähän joka keskustelussa sitä mieltä että joo kyllä shar pein tilanteelle pitää tehdä jotain kun se on oikeasti niiiiin sairas rotu ja sitten kun joku tekee jotain niin kauhistellaan että voi kaameeta kun ne "syrjii" nyt shar pein omistajia ja voi kun ne koirat ny kärsii.

Eli erikoistunut juuri niihin sairauksiin (ainakin osaan niistä, shar pein "vikalista" on loputon) mitä kyseinen rotu kantaa. Mitä jos lääkärit ovat hoitaneet samoja yksilöitä kerta toisensa jälkeen ja koiralle vaan tulee jotain uutta ja taas uutta, eikä koira näe kivutonta päivää. Onko oikein hoitaa koiralla vaivaa x ja y kun tietää että sille jää kaikki muut aakkoset jäljelle ja kipu ei lopu koskaan?


Ainakaan minä en ole "vähän joka keskustelussa" kommentoinut yhtään mitään shar pein tilanteesta, muuta kuin tässä, että huonoltahan se näyttää. En ole myös sitä mieltä, että shar pein omistajia "syrjitään". Olen vain sitä mieltä, että ei ole ell etiikan mukaista lähteä eväämään hoitoa sairailta eläimiltä vaikka idiootit ihmiset ja metikköön mennyt jalostus tilanteeseen ovat syypäitä. Minun puolestani noin sairaan rodun jalostus voitaisiin jälleen kieltää kokonaan, mutta siltikin olen sitä mieltä, että hoitoa ei sairaalta eläimeltä kuulu kieltää.

Kannattaa myös huomioida se, että harvemmin eläinlääkärit terveitä potilaita näkevät. Eläinlääkäriin mennään monesti sairaan koiran kanssa (tietysti pl. rokotukset ja muut rutiinijutut), kukapa siellä kävisi ovella huutelemassa, että "hei, katsokaa, tässä on terve shar pei!!". Joten eläinlääkärit näkevät varsinkin rotujen huonot puolet, mutta vähemmän niitä hyviä. Tämä voi mielestäni vaikuttaa eläinlääkärien katsantokantaan rotujen sairauksien osalta.

jannie kirjoitti:

sliippi kirjoitti:

Eläinlääkäriin mennään monesti sairaan koiran kanssa (tietysti pl. rokotukset ja muut rutiinijutut), kukapa siellä kävisi ovella huutelemassa, että "hei, katsokaa, tässä on terve shar pei!!". Joten eläinlääkärit näkevät varsinkin rotujen huonot puolet, mutta vähemmän niitä hyviä. Tämä voi mielestäni vaikuttaa eläinlääkärien katsantokantaan rotujen sairauksien osalta.



Meinaatko tosiaan, ettei ell.t kiinnitä huomiota myös toisin päin, eli mitkä rodut ei "ikinä" käy missään muissa jutuissa kuin rutiinirokotuksissa jne? Todella huono perustelu sille, että ell "luulee" jonkun rodun olevan sairas.

sliippi kirjoitti:

^En väitä, että "luulee" vaan väitän, että "voi vaikuttaa".

lisäys. ts. väitän, että näkemällä vain negatiivisia puolia rodusta, ell on helppo muodostaa rodusta todellisuutta negatiivisempi kuva. En väitä, että tällä olisi mitään tekemistä esim. shar pein kanssa, mutta tulipahan mieleen, koska ihmismieli tuppaa usein toimimaan myös tuolla tavalla.

eetla kirjoitti:

sliippi kirjoitti:


Ainakaan minä en ole "vähän joka keskustelussa" kommentoinut yhtään mitään shar pein tilanteesta, muuta kuin tässä, että huonoltahan se näyttää. En ole myös sitä mieltä, että shar pein omistajia "syrjitään". Olen vain sitä mieltä, että ei ole ell etiikan mukaista lähteä eväämään hoitoa sairailta eläimiltä vaikka idiootit ihmiset ja metikköön mennyt jalostus tilanteeseen ovat syypäitä. Minun puolestani noin sairaan rodun jalostus voitaisiin jälleen kieltää kokonaan, mutta siltikin olen sitä mieltä, että hoitoa ei sairaalta eläimeltä kuulu kieltää.

Kannattaa myös huomioida se, että harvemmin eläinlääkärit terveitä potilaita näkevät. Eläinlääkäriin mennään monesti sairaan koiran kanssa (tietysti pl. rokotukset ja muut rutiinijutut), kukapa siellä kävisi ovella huutelemassa, että "hei, katsokaa, tässä on terve shar pei!!". Joten eläinlääkärit näkevät varsinkin rotujen huonot puolet, mutta vähemmän niitä hyviä. Tämä voi mielestäni vaikuttaa eläinlääkärien katsantokantaan rotujen sairauksien osalta.

e: typo



Mä olen siinä käsityksessä että shar pei ei ole mitenkään älyttömän yleinen rotu, joten uskalla epäillä että (yhden) eläinlääkäriaseman suht radikaali ratkaisu olla hoitamatta kyiseistä rotua (muuta kuin hätätilanteessa) perustuu johonkin muuhun kuin siihen yhteen tai kahteen sairaaseen yksilöön.

Heini kirjoitti:

Tuo on kyllä tosiaan todella huono peruste, koska totta kai se kertoo jotain rodun tilanteesta jos joka rotu tilastollisesti käy useammin ell:ssä kuin joku muu rotu. Ei se vain vaikuta ell:n mielipiteeseen/-kuvaan rodusta, vaan on ihan täysi fakta että silloin ko rotu on verrattain sairaampi kuin jotkin toiset rodut.

Piimäenkeli kirjoitti:

sliippi kirjoitti:

Jos vaiva jätetään hoitamatta, oli vaikka sitten ne väärinpäin kääntyneet silmäluomet, eikä omistaja suostu koiraa lopettamaan, armeliainta on hoitaa koira kuntoon. Jos koira jätetään hoitamatta, kärsimys jatkuu, eikä tämä minusta ole eläinlääkärin etiikan mukaista.



Mielestäni ei ole etiikan vastaista suosittaa koiralle tässä tilanteessa toista eläinlääkäriä tai eutanasiaa. Jos omistaja kieltäytyy molemmista, omistaja on siinä tapauksessa se, joka toimii väärin, ei eläinlääkäri.

sliippi kirjoitti:

Noi mainitsemasi esimerkit ovat osittain niin eri tilanteista, ettei niitä voi verrata ko. tapaukseen. Otetaan vaikka se raajan amputointi. Koska typistäminen on nykyään kiellettyä, raajoja amputoidaan vain lääketieteellisistä syistä. Ei kai kukaan nyt huviksensa lähde koiralta raajoja katkomaan ja jos lähtee, oikea osoite taitaa olla ihmisten pääkoppalääkäri. Amputaatio tehdään yleensä viimeisenä keinona, jos koiran raaja on esim. vaurioitunut onnettomuudessa niin, että sen säilyttäminen huonontaa koiran elämänlaatua. Tutkitusti koiria ei yhden raajan puuttuminen haittaa pätkääkään, eikä se niiden psyykeeseen vaikuta toisin kuin ihmisen tapauksessa, joten tietyissä tilanteissa raajan amputointi voi todellakin parantaa koiran elämänlaatua. Ja eikös tuollaiset "pyörät peräpäähän" ole jenkkilätyyppistä toimintaa? Jos Suomessa edes näin tehdään, ei niitä pyöriä ell-asemalta haeta, jos jenkeissäkin tarvitaan spesialisti valmistamaan kärrit oikean kokoiseksi. Joten tämäkään ei minusta liity aiheeseen.



En tiedä itsekään asennetaanko pyöriä Suomessa, mutta jos joku vaikka teetättää koiralleen pyörät ja pyytää eläinlääkäriä ne asentamaan, onko eläinlääkärillä oikeus kieltäytyä? Jos useampi ihminen pyytää samaa, voiko eläinlääkäriasema kirjata sivuilleen ettei suostu pyöriä missään tilanteissa asentamaan koirille ja vaikka amputoimaan niiltä koirilta samassa yhteydessä takaraajoja? Amputaation otin esimerkiksi siksi, etten usko että esim. raskaiden rotujen edustajien terveyttä edistäisi raajan amputoiminen, vaan koen sen enemmän kärsimysten jatkamisena kuin oloa helpottavana toimenpiteenä joillain roduilla/yksilöillä.

sliippi kirjoitti:

Kannattaa myös huomioida se, että harvemmin eläinlääkärit terveitä potilaita näkevät. Eläinlääkäriin mennään monesti sairaan koiran kanssa (tietysti pl. rokotukset ja muut rutiinijutut), kukapa siellä kävisi ovella huutelemassa, että "hei, katsokaa, tässä on terve shar pei!!". Joten eläinlääkärit näkevät varsinkin rotujen huonot puolet, mutta vähemmän niitä hyviä. Tämä voi mielestäni vaikuttaa eläinlääkärien katsantokantaan rotujen sairauksien osalta.


Eiköhän sitä käsitystä rotujen terveystilanteesta tule nimenomaan tuota kautta, että toisten rotujen edustajia näkee jatkuvasti rodunomaisten sairauksien takia, toisia näkee lähinnä vain tapaturman takia tai rokotusten yhteydessä. Antaahan se selvää kuvaa siitä, mikä tilanne on.

Olen kysynyt tekeekö vakkarieläinlääkäri yhden toimenpiteen koiralle ja ell kieltäytyi, koska ei usko kyseisen toimenpiteen tehoon, mutta olisi tehnyt koiralle samantyyppisen, mutta kivuliaamman toimenpiteen, koska uskoi sen tehoon. En kokenut että tapauksessa olisi mitään epäeettistä. Etsin vain eläinlääkärin, joka kyseisen toimenpiteen suostui tekemään ja koiran vointi helpottui. Kunnioitan sitä, ettei ell tee mitään, minkä ei usko koiraa auttavan, vaikka olisin itse eri mieltä. Omistajana voin sitten valita mieleiseni eläinlääkärin, kun ei kuitenkaan ollut kyseessä akuutti tilanne.

Paljon epäeettisempänä pidän sitä kun tutun koiraa ei yhdellä eläinlääkäriasemalla suostuttu kolarin jälkeen hoitamaan, koska omistaja makasi tajuttomana sairaalassa, eikä kyennyt sen takia operaatiota maksamaan. Suostuivat vain lopettamaan koiran. Koiraa ei saatu vietyä muualle, koska se oli kolarin jäljiltä heikossa kunnossa, eikä sitä voitu kuljettaa esim. yliopistolle hoidettavaksi, eikä kyseisen kunnan kunnaneläinlääkäri voinut tarvittavaa hoitoa koiralle antaa.

jannie kirjoitti:

Sliippi,
No, voi vaikuttaa tai luulla, mutta silti? Vaikka jokainen meistä on saletisti kironnut jonkun ell.n alimpaan helvettiin, niin ei ne nyt silti mitään puusilmiä ole, noin niinkuin yleisesti.
Enemmän ehkä "voi vaikuttaa" se, kuinka yleisestä rodusta on kyse. Totta kai sakemanneja tulee vastaanotolle useammin kuin nyt vaikka .. no shar peitä, ja sitten voi olla joku tietty rotu mitä ei paljoa vastaanotolla näy, voisin kuvitella esim. lappalaisten olevan sellainen roturyhmä.

Jos noista kolmesta pitää valita, niin kyllä mä uskoisin, että ell sanoo enemmin shar pein olevan sairas rotu kuin sakemannin. Eikö? Aika hyvin pieneläinlääkärit on kuitenkin kärryillä siitä, mitkä rodut ovat harvinaisia ja mitkä yleisiä, jollain perähikiän lehmälääkärillä voikin sitten olla jo eri käsitys.

Jos saksanpaimenkoiria rekisteröidään vuosittain pyöreät 2000 kappaletta ja koira elää n. 10 vuotta, on Suomessa keskimäärin 20 000 saksanpaimenkoiraa.
Shar peitä rekisteröidään vuodessa n. 50-100 kappaletta, ja elinikä on lyhyempi n. 8 vuotta, on Suomessa arviolta 800 shar peitä.

Jos asemalla käy säännöllisesti nyt vaikka 40 eri saksanpaimenkoiraa ja 10 eri shar peitä, niin kumpaa rotua luulet ell.n pitävän sairaampana? Saksanpaimenkoiraa, koska sitä käy enemmän?

*muoks* väkäsistä nimimerkkiin kun olin näköjään aika hidas kirjoittamaan

sliippi kirjoitti:

Tähän on nyt tullut niin paljon vastauksia, että yritän kirjoittaa jotenkin kollektiivisen vastauksen.

Eihän se kantani ihan aukoton ole, että eläinlääkäri voi tehdä "liioiteltuja" päätelmiä nähdessään vain koiranjalostuksen nurjia puolia tiettyjen rotujen kohdalla. Totta, monilla lääkäreillä on aivot päässä ja he osaavat laajentaa kantaansa myös eläinlääkäriaseman ulkopuolelle. Siltikin pidän mahdollisena sitä, että koska eläinlääkärit eivät ole moitteettomasti toimivia tilastotietokoneita, että heidän kantaansa voisi vaikuttaa ns. "inhimillinen tekijä". Itsekin on tullut törmättyä lääkäreihin, joille on syntynyt väärinkäsityksiä vaikka oman rotuni yleisestä terveystilanteesta jonkun sattuman kautta. Tilastopoikkeamiakin sattuu, [täysin hypoteettinen & karrikoitu tilanne] esim. jollekin alueelle voivat sattua vaikka kaikki suomen sairaat suomenlapinkoirat, jolloin eläinlääkärin olisi helppo muodostaa negatiivisempaa kuvaa rodun todellisesta tilanteesta. Siksi ehdotinkin jossain aikaisemmassa viestissäni terveystilastojen keräämistä vähän laajemmassa mittakaavassa ja tämän tiedon toimittamista esim. K-liitolle ja rotuyhdistyksille hälyttävällä tavalla sairaiden rotujen osalta. Tämä olisi täyttä faktaa, eikä mutua, jolloin joku voisi hyvällä tuurilla ehkä herätäkin tilanteeseen.

Minä en tunne ainuttakaa shar peitä, enkä ko. rodun edustajan omistajaa. En muista, olenko nähnyt edes kunnolla livenä missään näyttelyssä. En sympatiseeraa omistajia tai rotua kasvattavia pätkääkään, eikä minua haittaisi, vaikka rotu katoaisi (nykyisen terveystilanteensa kanssa) kokonaan maan päältä. Rotu ei siis vaikuta kantaani, ja kantani olisi sama, oli ko. rotu mikä tahansa. Minusta sairaan eläimen kärsimyksiä tulee pyrkiä vähentämään ja piste.

Ja miksi juuri shar pei? Miksei samaan syssyyn sitten kannattaisi kieltää hoitoa esim. tanskandoggeilta, irlanninsusikoirilta ja berneiltä (eikös näillä kaikilla keskimääräinen ikä huitelehdi siellä 8 vuoden hujakoilla)? Miksei kielletä samalla hoitoa myös kaikilta muilta monisairailta roduilta? Tässä haiskahtaa vaan pahasti se, että "kieltäydytään hoidosta shar pein tapauksessa, koska niitä on niin vähän" ja muut saavat eläinlääkärien mielestä aivan vapaasti olla sairaita, koska hoidon karsiminen näiltä roduilta söisi pahasti myös ko. puljun kukkaron täyttymisvauhtia. Jos asioille ihan oikeasti haluttaisiin tehdä jotain, olisi olemassa paljon tehokkaampia keinojakin kuin karsia hoidettavien listalta yksi rotu pois.

Esitänkin teille Apexin linjan kannattajille pari vastakysymystä:
Kuvitellaan tilanne, jossa koira (rotu mikä tahansa) sairastaa jotain sairautta, johon on keksitty sopiva hoito. Sairauden hoitaminen leikkauksella aiheuttaa koiralle hetkellisen kärsimyksen x, mutta kivuttoman loppuelämän tämän sairauden osalta. Sairauden hoitamatta jättäminen aiheuttaa koiralle kärsimyksen y (oletetaan, että y on elämää konkreettisesti haittaava kärsimys), joka kestää sen loppu elämän ajan, koska omistaja ei raaski pistää moppea piikille. Onko eettisempää hoitaa koira leikkauksella vai jättää hoitamatta? Kumpi ratkaisu on koiran kannalta parempi?

Toinen kysymys: olisiko kantanne edelleenkin sama, jos kyseessä olisi joku toinen rotu kuin shar pei? Vaikka oma rotunne, jos kuvitellaan, että sattuisitte omistamaan sellaisen paljon rotusairauksia sisältävän rodun edustajan? Itse on helppo vastata tähän, sillä oma kantani ei ole pätkääkään roturiippuvainen ja säilyy samana vaikka kyseessä olisi sarvipäinen gerbiili.

jannie kirjoitti:

sliippi kirjoitti:

...
Ja miksi juuri shar pei? Miksei samaan syssyyn sitten kannattaisi kieltää hoitoa esim. tanskandoggeilta, irlanninsusikoirilta ja berneiltä (eikös näillä kaikilla keskimääräinen ikä huitelehdi siellä 8 vuoden hujakoilla)? Miksei kielletä samalla hoitoa myös kaikilta muilta monisairailta roduilta? Tässä haiskahtaa vaan pahasti se, että "kieltäydytään hoidosta shar pein tapauksessa, koska niitä on niin vähän" ja muut saavat eläinlääkärien mielestä aivan vapaasti olla sairaita, koska hoidon karsiminen näiltä roduilta söisi pahasti myös ko. puljun kukkaron täyttymisvauhtia. Jos asioille ihan oikeasti haluttaisiin tehdä jotain, olisi olemassa paljon tehokkaampia keinojakin kuin karsia hoidettavien listalta yksi rotu pois.


Tästähän puhuttiinkin jo. Ell-aseman pyörittäminen on yritystoimintaa, ja yrityksellä on oikeus valita asiakkaansa. Shar pei on mielestäni kerrassaan surullisen loistava ja erinomaisen hyvä valinta tähän - harvinainen mutta sairas rotu. Herättää keskustelua (kuten näkyy!), muttei tee merkittävää lovea yritystoiminnan kassavirtaan.

sliippi kirjoitti:

Esitänkin teille Apexin linjan kannattajille pari vastakysymystä:
Kuvitellaan tilanne, jossa koira (rotu mikä tahansa) sairastaa jotain sairautta, johon on keksitty sopiva hoito. Sairauden hoitaminen leikkauksella aiheuttaa koiralle hetkellisen kärsimyksen x, mutta kivuttoman loppuelämän tämän sairauden osalta. Sairauden hoitamatta jättäminen aiheuttaa koiralle kärsimyksen y (oletetaan, että y on elämää konkreettisesti haittaava kärsimys), joka kestää sen loppu elämän ajan, koska omistaja ei raaski pistää moppea piikille. Onko eettisempää hoitaa koira leikkauksella vai jättää hoitamatta? Kumpi ratkaisu on koiran kannalta parempi?


Tämä on täysin teoreettinen ja turha kysymys... Jokainen hoitotoimenpide pitäisi punnita tapauskohtaisesti, ja muistaa se, ettei eläin koskaan kärsi lopettavaksi joutumisesta (olettaen että lopetus tehdään oikein jne jne blaablaa). Apexin pointti on kiinnittää huomiota rotujen terveystilanteeseen, ei dissata shar pei -rotuisia koiria tai niiden omistajia.
Kerrankin, joku hoitaa ongelman syytä eikä oiretta, propsit tästä!

Mä olen kyllä sitä mieltä, että jokainen vastuunsa tunteva koiranomistaja valitsee oman rotunsa myös sen terveystilannetta silmälläpitäen. Jos ei valitse (kuten todella moni ei valitse), niin mikä onkaan omiaan avaamaan silmät kuin se, että ELÄINLÄÄKÄRI (ammattikunta mitä me kaikki eläintenomistajat joudumme pakostakin katsomaan ylöspäin) kieltäytyy hoitamasta ko. rodun edustajia?

Se onkin sitten eri asia, mihin se lopulta johtaa. Katoaako shar pei rotuna maailmankartalta, vai muuttuuko se niin paljon, ettei siitä voi puhua enää saman rodun edustajina kuin mitä ne nykyään ovat?
(Voisin muuten puhua siitäkin, miten esim. luonnonsuojelua ja lajien monimuotoisuuden säilyttämistä kritisoidaan aika vahvastikin tietynlaisena viherpiipertelynä. Aikanaan on ollut dinosaurusten aikakausi, nyt on ihmisten aikakausi. Varmasti moni laji syötiin sukupuuttoon dinojen toimesta, ja nyt ihminen toimillaan tuhoaa lajeja. Onko häviämisvaarassa olevien lajien säilöminen luonnonvastaista? Well, säälihän se on että monia lajeja häviää, varsinkin näin "älykkään" eläimen kuin ihmisen toimesta, mutta jos tämä on kiertokulku ja näin on tapahtumassa, onko luonnollista taistella sitä vastaan?)

sliippi kirjoitti:


Toinen kysymys: olisiko kantanne edelleenkin sama, jos kyseessä olisi joku toinen rotu kuin shar pei? Vaikka oma rotunne, jos kuvitellaan, että sattuisitte omistamaan sellaisen paljon rotusairauksia sisältävän rodun edustajan? Itse on helppo vastata tähän, sillä oma kantani ei ole pätkääkään roturiippuvainen ja säilyy samana vaikka kyseessä olisi sarvipäinen gerbiili.


Kaikella todennäköisyydellä olisi. Ihan jo siksikin, etten usko että ikinä tulisin omistamaan rotua joka on erityisen sairas, ainakaan niin, että olisin sen tieten tahtoen hankkinut.

sliippi kirjoitti:

jannie kirjoitti:


Tämä on täysin teoreettinen ja turha kysymys...


Eikä ole, koska se kiteyttää koko kantani. Että vaan takaisin... Mutta siitä olemme ehdottomasti samaa mieltä, että hoito tulisi määritellä tapauskohtaisesti. Tämähän on juurikin se minun pointtini: määritetään paras hoito yksilölle, ihan rodusta riippumatta. Minimoidaan viattoman eläinyksilön kärsimyksiä. Näin minä näkisin eettisesti oikein toimivan eläinlääkärin tekevän.

Ja vastauksesi toiseen kysymykseeni ei oikeastaan ollut vastaus tähän kysymykseen, koska pyysin kuvittelemaan, että omistaisit jonkun todella sairaan rodun edustajan...

Mutta vähän kyllä tuntuu siltä, että eiköhän tässä ole taas se perinteinen tilanne, että joku puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä...

jannie kirjoitti:

^Todennäköisesti

eetla kirjoitti:

sliippi kirjoitti:


Esitänkin teille Apexin linjan kannattajille pari vastakysymystä:
Kuvitellaan tilanne, jossa koira (rotu mikä tahansa) sairastaa jotain sairautta, johon on keksitty sopiva hoito. Sairauden hoitaminen leikkauksella aiheuttaa koiralle hetkellisen kärsimyksen x, mutta kivuttoman loppuelämän tämän sairauden osalta. Sairauden hoitamatta jättäminen aiheuttaa koiralle kärsimyksen y (oletetaan, että y on elämää konkreettisesti haittaava kärsimys), joka kestää sen loppu elämän ajan, koska omistaja ei raaski pistää moppea piikille. Onko eettisempää hoitaa koira leikkauksella vai jättää hoitamatta? Kumpi ratkaisu on koiran kannalta parempi?

Toinen kysymys: olisiko kantanne edelleenkin sama, jos kyseessä olisi joku toinen rotu kuin shar pei? Vaikka oma rotunne, jos kuvitellaan, että sattuisitte omistamaan sellaisen paljon rotusairauksia sisältävän rodun edustajan? Itse on helppo vastata tähän, sillä oma kantani ei ole pätkääkään roturiippuvainen ja säilyy samana vaikka kyseessä olisi sarvipäinen gerbiili.



Jos on vaikka ö rotuinen koira jolla on kolme eri suht vakavaa sairautta jotka kaikki aiheuttavat koiralle kipuja/merkittävää haittaa tms ja vaativat leikkausta ja osaa ei voi parantaa mitenkään eikä koiran elämänlaadulle sen leikkauksen jälkeenkään ole takeita, niin kyllä mä piikille suosittelisin viemään. Ja sitä kautta myös ymmärtäisin eläinlääkärin kieltäytymisen muusta kuin siitä eutanasiasta. Tokihan jos koiralla on vakava X sairaus (eikä muita) ja siihen on kohtuullinen hoitovaste niin silloin se pitää hoitaa. Mutta tilanteen muuttaa se että sairauksia on useampia, tai se uusii hoidosta huolimatta useampaan otteeseen.

Esimerkki Jos omistaisin rotikan jonka takajalat halvaantuisivat syystä X tai Y ja lääkäri sanoisi että leikkaus saattaa auttaa ja koira joutuu käymään fysioterapiassa vähän aikaa ja liikkumaan rullilla niin mä leikkuuttaisin koira vaikka se joutuisi liikkumaan siihen saakka rullilla että jalat taas kantaa. Jos taas leikkaus ei tuota tulosta ja lääkäri kieltäytyy leikkaamasta koiraa (ei juuri lainkaan mahdollisuutta parantua) niin silloin lopetuspiikki on armelian ja ainakin se oma päätös. Eli en haluaisi koiraa jolla on rullat takajalkojen tilalla, se ei ole koiran tarkoitus, koiran on tarkoitus saada olla ja mennä, elää koiranelämää.

Mulla on allerginen koira joka syö todnäk lopun elämäänsä kortisoneja, tätä ennen meillä oli eläinlääkärirumba mihin paloi satoja euroja ja litroittain kyyneleitä ja sitten kun päästiin paremmalle puolelle sille iski haimatulehdus. Kortisonit ja raakaruokinta auttaa allergiaan ja nyt kun palattiin haimatulehduksen jälkeen takaisin raakaruokintaan niin kortisoneja menee minimi määrä päivässä. Jo ensimmäisen kahden keikan jälkeen kun koiran kutinan lähde ei ollut vielä selvinnyt mulle tuli selkeää viestiä että miksi et lopetuta noin sairasta koiraa. Kun vaihdon koiran BARF:n tuli ohjetta lopettaa noin vaivalloinen koira kun se kärsii ja siitä on noin paljon vaivaa. Ja kun koira sai haimatulehduksen ja mä vein sen lääkäriin ja sain kuntoon, sain ohjeen että "suotta sitä elukkaan niin paljon rahaa laittaa, navetan takana on tilaa minä ammun sen ilmaiseksi". Eli ensimmäisenä en ole lopettamaan kenenkään elukkaa viemässä, ellei sitten ole jotain oikeasti sellaista minkä kanssa koira ei pysty elämään. Ja jos joku kävi lukemassa noita shar pein "vikoja" niin mä en ymmärrä miksi kukaan ko. rotua hankkii.

Ja tosiaan vain koira kutisi, mikä taas loppui siihen että se sai kortisoneja ja talvella riitti se ettei sille antanut kuivanappulaa vaan raakaa. Saati että mä eläinlääkäri keikan aikana sanoisin että joo kun se on haimatulehdus (mistä koira voi 100 % toipua) laittakaan vaan lopetuspiikki kun tarvittavat lääkkeet maksaa hoidon päälle max pari kymppiä + erikoisruokaa kuukauden.

jannie kirjoitti:

Niin, onhan niitä vaivoja ja vaivoja. Toiset haittaa enemmän kuin toiset, toiset on kivuliaampia, toiset vain vaativat omistajalta enemmän vaivannäköä. Tapauskohtaista.
Meidän edesmennyt bichoni oli myös puolet elämästään kortisonilla, ja voi hyvin, elikin melkein 10-vuotiaaksi. Lopetettiin lopulta luusyövän takia, tosin onhan tässä tullut epäiltyä oliki se altistunut syövälle kortisonin takia. Mutta! Jos se ei sillä kortisonilla olisi ollut, olis varmaan kuolla kupsahtanut jo paljon aikaisemmin.

maddy kirjoitti:

sliippi kirjoitti:

Ja vastauksesi toiseen kysymykseeni ei oikeastaan ollut vastaus tähän kysymykseen, koska pyysin kuvittelemaan, että omistaisit jonkun todella sairaan rodun edustajan...

Totuus kuitenkin on, että moni niistä, joiden mielestä on ok, että eläinlääkäriasema pyrkii tällaisilla hoitorajoituksilla vaikuttamaan rodunjalostukseen (tai yleiseen mielipiteeseen vai mihin ajatus nyt sitten onkin vaikutttaa - edes herätää keskustelua), on sitä mieltä, että eivät ottaisi niin sairaasta rodusta koiraa. Miksi siis pitäisi kuvitella ottavansa sairaasta rodusta koira, kun on jo lähtökohtaisesti sitä mieltä, että rodunjalostus on mennyt niin pieleen, että ei sen rotuista koiraa halua ottaa. Ei mun ajatukset ainakaan taivu tuollaiseen ajatusleikkiin, että "Kuvittele, että sulla on sen rotuinen koira, mitä et missään nimessä halua terveyssyistä hankkia." Kyllä mun rotuvalinnassani rodun yleinen terveys vaikuttaa päätöksentekoon ja ihan surutta karsin mielestäni liian sairaita rotuja pois mietinnästä.

Piimäenkeli kirjoitti:

sliippi kirjoitti:


Esitänkin teille Apexin linjan kannattajille pari vastakysymystä:
Kuvitellaan tilanne, jossa koira (rotu mikä tahansa) sairastaa jotain sairautta, johon on keksitty sopiva hoito. Sairauden hoitaminen leikkauksella aiheuttaa koiralle hetkellisen kärsimyksen x, mutta kivuttoman loppuelämän tämän sairauden osalta. Sairauden hoitamatta jättäminen aiheuttaa koiralle kärsimyksen y (oletetaan, että y on elämää konkreettisesti haittaava kärsimys), joka kestää sen loppu elämän ajan, koska omistaja ei raaski pistää moppea piikille. Onko eettisempää hoitaa koira leikkauksella vai jättää hoitamatta? Kumpi ratkaisu on koiran kannalta parempi?


Kysymys on aseteltu vähän väärin. Tottakai koiran kitumaan jättäminen on enemmän väärin, mutta kuten aiemmin sanoin, mielestäni vastuu tossa tilanteessa on omistajan. Ei omistaja voi kieltäytyä koiran eutanasiasta ja sitten syyttää eläinlääkäriä, joka ei halua koiralle tiettyä toimenpidettä tehdä. Ja kuten edellä on sanottu. Koiralle, joka on sairasta rotua, tulee tod. näk. vaivan hoidon jälkeen vielä lukuisia lisävaivoja.

sliippi kirjoitti:

Toinen kysymys: olisiko kantanne edelleenkin sama, jos kyseessä olisi joku toinen rotu kuin shar pei? Vaikka oma rotunne, jos kuvitellaan, että sattuisitte omistamaan sellaisen paljon rotusairauksia sisältävän rodun edustajan? Itse on helppo vastata tähän, sillä oma kantani ei ole pätkääkään roturiippuvainen ja säilyy samana vaikka kyseessä olisi sarvipäinen gerbiili.


Minulla on dobermanni, mikä ei rotuna ole todellakaan terveimmästä päästä. Jos jossain lääkäriasemalla ei hoidettaisi dobermanneja, menisin toiseen paikkaan ja olisin tyytyväinen siihen, ettei rahalla saa ihan kaikkea vaan eläinlääkäreillä on periaatteitakin, miettisin myös rotuvalintaani. Dobermannien sairauksista puhutaan paljon ja avoimesti. Rotuyhdistys tukee erilaisissa terveystutkimuksissa järjestämällä mm. kimppatestauksia. En tod. näk. ota dobberinpentua enää ellei terveystilanne muutu parempaan suuntaan. Perustervettä rotua on ikävän vaikea vaan löytää, varsinkin jos osaa lukea rivien välistäkin tietoa. Tutkimaton rotu ei välttämättä ole se tervein.

Tuosta miksi ei tanskandoggi, berni tms. Niiden sairaudet eivät kai lähtökohtaisesti niinkään aiheuta jatkuvaa kärsimystä vaan johtavat kuolemaan. Toki se mahalaukunkiertymä tai syöpä ovat kivuliaita, mutta jos omistaja vie koiran lopetettavaksi sen sairastuttua, ei tuska ole ehkä niin paha, kuin jatkuvat ihosairaudet ja silmäsairaudet. Kesti koira niiden kanssa sitten 5v., 8v., 10v. tai vaikka 15v. Yhäkin, ei se pitkä ikä vaan se elämänlaatu.

Aberkios kirjoitti:

Ehkä tämän kaltaiset rotukohtaiset hoitamattajättämisilmoitukset havahduttavat rotuyhdistyksiä. Kuten on tämän jutun yhteydessä todettukin, niin shar pei -kerhon osalta tiedotus on pelannut siltä osin ihan kiitettävästi, jopa lähes inhorealismia sivuten! Muutoin mielestäni herättelyyn on aihetta. Yksi esimerkki on ranskanbuldoggi -rotuyhdistys. Rodun rekisteröintimäärät ovat muutamassa vuodessa nousseet kymmenistä viiteensataan per vuosi, mutta mitä tekee rotuterveyden eteen rotuyhdistys; tappelee keskenään kuten on tehnyt vuosikymmeniä! Näyttelyissä on runsain mitoin rodun edustajia, jotka eivät pysty hengittämään ja lisäksi oksentelevat tuomarin eteen ja kintuille. Ja tuomari se vaan näitä rotunsa parhaana palkitsee! Ja rotuyhdistys "seuraa katseella" kuten armeijatermi asian ilmaisee.

Joskus 1990 -luvun puolivälissä soitin yhtävieni puolesta newfoundlandinkoirayhdistyksen pentuvälittäjälle, joka itsekin oli tunnettu kasvattaja.

Kyseinen henkilö kertoi parista syntyneestä ja kahdesta odotettavissa olevasta pentueesta. Kysyin tietoja pentueitten vanhempien lonkkakuvaustuloksista, jolloin nainen muuttui suorastaan jäätäväksi, ja hampaat yhdessä totesi: "eivät nämä koirat mitään metsästyskoiria ole, kyllä ne asfaltilla pystyvät kävelemään vähän huonommillakin lonkilla" . Henkilö kielsi lonkkavian periytyvyyden täysin ja väheksyi lonkkavian merkitystä ylipäätään. Ihmettelin asiaa, olihan sentään kyse jättikokoisesta rodusta. Siihen nainen totesi "jos vaikka tehdään niin, että laitetaan teidät pentuvarauslistalle ja siihen haluamanne lonkkatutkimustulos. Veikkaanpa
vaan, että vastauksia teille tuskin tulee".

Tuolla kasvattajia-palstalla totesinkin käyneeni JalostusNetin nöffisivuilla, ja huomasin, että yksi tunnettu savolaiskenneli on ihan säännönmukaisesti tuottanut pentuja E-lonkkaisilla koirilla. Samoin bokseriyhdistyksen pentuesivuilla on tulossa/kaupan pentuja joiden emä jo kolmivuotiaana on saavuttanut korkeimman spondyloosiasteen (IV). Lienee selkäranka jo yhtä luuta, mutta pentuja pitää teettää. Miksi?

Koiranjalostusta käsitellyt brittiläinen TV-ohjelma toi ilmi cavalier kingcharlesinspanielien syringomyeliaongelman ja sen, kuinka sitä on briteissä ihan systemaattisesti ja jopa painostusta käyttäen salailtu. Kotimainen rotuyhdistyskin oli aivan autuaan tietämätön (?) koko jutusta ainakin kyseisen ohjelman esittämiseen asti. Taitaa olla vieläkin! Ihmetellä täytyy.

Heini kirjoitti:

^ Tuo on muuten käsittämätöntä millaista toimintaa rotujärjestöistä ja -yhdistyksistä löytyy.

En vielä ollut pahemmin tutustunut oman rotuni järjestöön muuten kuin liittymällä siihen. Nyt sitten rotuyhdistyksen foorumilla pisti silmään järjestön kritisointi, joten aloin mielenkiinnolla lukea järjestön toiminnasta ja pöytäkirjoja. Oman rotuni järjestö on näköjään muutaman vuoden ollut sekasorron vallassa yhden ainokaisen kasvattajan terrorisoinnin takia. Tämä kasvattaja oli jossain vaiheessa jopa järjestön jalostustoimikunnassa, kunnes kävi ilmi että hänen kantansa oli että PEVISAt voisi heittää roskakoriin samantien, ihan turhaa touhua. Hän jopa teetätti tahallaan yhden pentueen, joka ei täyttänyt PEVISA-vaatimuksia, koska Kennelliiton säännöt sallivat urokselle/nartulle yhden pentueen EJ-rekisteröimisen ilman että PEVISA täyttyy.

Kasvattajan mielestä mikään ei ole hyvin järjestön toiminnassa. Pöytäkirjoja lukiessa oli huvittavaa kun joka ikisen päätöksen kohdalla tämä kasvattaja oli jättänyt eriävän mielipiteen. Kokoukset on kuulemma yhtä riitaa aina eikä sinne ole todellakaan mukava mennä. Jossain vaiheessa tilanne kärjistyi niin pahasti että rotuni rotuyhdistys halusi vaihtaa rotujärjestöä tuon kasvattajan terrorisoinnin takia. Tämä ei kuitenkaan mennyt lävitse kun ei ollut tarpeeksi puolesta äänestäjiä.

Sinänsä huvittavaa että tämä kasvattaja oli rotujärjestön vaihtamista vastaan, vaikkei ole koko järjestöön edes tyytyväinen :D Lieneekö johtunut siitä että vaihdoksen myötä rotujärjestöksi olisi tullut Suomen Palveluskoiraliitto, eikä kasvattaja ole mikään käyttökoirien puolestapuhuja, vain näyttelytulokset merkkaavat.

Voin sanoa että luin tämän kasvattajan blogia silmät pyöreänä enkä meinaa vieläkään pystyä uskomaan että se ihan oikeasti tarkoittaa kaikkea mitä siellä sanoo :D Ja vielä mainostaa että blogi toimii mudi-kasvattajien äänitorvena. Toivottavasti ei todellakaan toimi.

jannie kirjoitti:

^ ja ^^, tota mielenkiintoista toimintaa tosiaan löytyy, ja se on kaikki nähtävillä, kun vaan osaa etsiä... Mä en nyt tähän hätään edes muista minkä rodun foorumia luin (joku doggi, luulisin), kun siellä tunnuttiin niittaavan tasan kaikki terveyttä koskevat keskustelut heti alkuunsa "koska kyllä kaikki tietää että ei ne koirat niin sairaita ole kuin jotkut antavat ymmärtää". Siihen rotuun tutustuminen loppui muuten just siihen.

Heini kirjoitti:

^ Voi elämän kevät. Tuo on kyllä jotain niin... Onneksi oman rodun kohdalla tunnutaan olevan suht avoimia ja esim viime aikoina esiin tulleista epilepsia tapauksista puhutaan avoimesti ja yritetään tehdä asian eteen jotain. Onpa kasvattajia jopa jotka heti sanoneet etteivät enää käytä jotain koiraansa jalostukseen kun suvun jollekin koiralle on se epilepsia puhjennut. Hienoa toimintaa!

sliippi kirjoitti:

Hah, meidän rotuyhdistyksemme toimintaa ei saa edes kritisoida, koska yhdistys on "niiiiin täydellinen ja kaikki hoidetaan niiiiin täydellisesti". Jos joku eri mieltä oleva erehtyy sanaisen arkkunsa avaamaan, niin voi voi. Seuraamukset voivat aikuisten oikeasti olla varsin "likaisia", tarkemmat yksityiskohdat jääkööt tässä pimentoon. Mutta oikeasti todella ikävistä jutuista puhutaan, jos sattuu joutumaan jonkun sopivan henkilön mielestä "väärälle puolelle jokea".

Esim. matadorsiitosurosten käyttö on yksi tabu, josta ei puhuta ja joka lakaistaan maton alle, koska oma lehmä on ojassa ja vahvasti. Piiri pieni pyörii, kun asioista pitäisi jotain päättää (keidenköhän eduksi niistä sitten päätetään?). Ei luonne, eikä terveys, vaan ne näyttelysertit! Listaa voisin jatkaa loputtomiin. Itse olen korviani myöten täynnä koko touhua ja en koko puljuun edes kuuluisi, ellei sitä kautta pääsisi mukaviin treeneihin (sentään joku yhdistyksen osa-alue toimii). Mutta jos treenit loppuvat, sanon "hei hei" koko touhulle.

alphabetty kirjoitti:

Aberkios kirjoitti:

Koiranjalostusta käsitellyt brittiläinen TV-ohjelma toi ilmi cavalier kingcharlesinspanielien syringomyeliaongelman ja sen, kuinka sitä on briteissä ihan systemaattisesti ja jopa painostusta käyttäen salailtu. Kotimainen rotuyhdistyskin oli aivan autuaan tietämätön (?) koko jutusta ainakin kyseisen ohjelman esittämiseen asti. Taitaa olla vieläkin! Ihmetellä täytyy.



Noh tähän täytyy kyllä sanoa eriävä mielipide. Mun mielstä cava-yhdistys ja ylipäätään cavaihmiset on hyvin tietoisia syringomyeliasta ja sen periytyvyydestä. Nykyään yhä useampi kasvattaja kuvauttaa koiransa syringon varalta ja esim. cavapalstalla käydään paljon keskustelua cavojen terveysongelmista. Cavoillahan on tiettävästi paljon muitakin "terveysriskejä" kuin syringo, ja näistä kyllä puhutaan ihan avoimesti. (yks hyvä esimerkki on Syringokuvattujen koirien lista. Eiköhän tääkin jo kerro jotain.)
Eriasia on sitten jos haluut äkkiä sen söpön koiran, etkä jaksa tutkia ja selvitellä asioita.

jannie kirjoitti:

alphabetty kirjoitti:


Eriasia on sitten jos haluut äkkiä sen söpön koiran, etkä jaksa tutkia ja selvitellä asioita.



Tää on just se, missä olis kaikilla tahoilla paljon petrattavaa. Noiden terveysasioiden pitäis tulla tutkimatta, joka ainoalta taholta (rotuyhdistys, Kennelliitto, kasvattajat, lemmikkieläinlehdet, eläinlääkärit, lemmikkieläinliikkeet) ihan täysin kysymättä.

Se onkin sitten haasteellisempaa saada ne apulasta tai keltaisesta pörssistä koiransa ostavat kiinnittämään huomiota noihin terveysseikkoihin, luulisin, että useita ei vois vähempää edes kiinnostaa? Sehän Kennelliitollakin on haasteena, kun Koiramme-lehti ja nettisivut ovat melkein ainoat väylät kertoa jotain, kun eihän niitä lue kuin sellaiset ihmiset ketkä jo valmiiksi ovat kiinnostuneita asioista.

alphabetty kirjoitti:

^ Jannie oot ihan oikees. Noh ainakin cavoilla tuntuu tulevan totoa rotusairausinfoa joka tuutista. Se brittidokkari on uusittu joku 4 kertaa ja melke kaikkien kasvattajienki sivulta löytyy kattavat informaatiot. Ja melke kaikki kasvattajat keihin otettiin yhteyttä niin kertoili ittekkin noita sairausinfoja. Mut aina voi tätäkin asiaa petrata.

Mut joo milläs noi apulasta koiranpentunsa hankkivat saatas ottaa selvää roduista ja niitten "haittapuolista". Siin onkin sitten tekemistä.

Heini kirjoitti:

Taisi Aberkios tarkoittaa että ei ollut rotuyhdistys noteerannut asiaa siihen kunnes tuo dokkari tuli. Ja siitähän on jo jokunen vuosi. Totta kai hyvä jos nykypäivänä tiedostavat asian ja yrittävät jotain asian hyväksi tehdä.

Joku pyysi tälle omaa keskustelua, mutta nyt kun sellainen on, ei kukaan enää jatka aiheesta

Mä tossa oon tutkinu kaikkia vakuutuksia, ja ehdoissa ainakin jossain yhtiössä mainittiin ihan, että vakuutus ei korvaa silmä- tai ihosairautta rodulla shar pei. Aika "saavutus" päästä vakuutusyhtiöiden nou nou -listalle. Berneilläkin on mm. Tapiolassa että lonkkadysplasiasta aiheutuvia kuluja ei korvata mikäli vanhempien lonkat on muuta kuin max B/B. Ihan hyvä juttu, ehkä tällaiset asiat joskus saattaisivat herättää tietoisuutta siitä millaisia koiria ja mistä vanhemmista kannattaa ottaa? Ehkä. Harvapa varmaan kuitenkaan tutkii vakuutusehtoja ennenkuin se koira on jo kotona.

Edelleen jotenkin kiristää ajatus siitä, että tietyn rotuisia koiria ei hoideta ell asemilla.

Mä en ainakaan enää yksinkertaisesti jaksa ottaa kantaa, etenkin kun itse on panostanut vuosia siihen että sai varmasti terveestä suvusta, alkuperäislinjaisen sharpukan, joka on yhtä terveeksi todettu kuin mikä muukin tahansa terve koira.
Maksuluokka tosiaan on korkein vakuutusyhtiössä,mutta samalle listalle kuuluvat myös monet muut rodut.
Tiedän että sharpukkaa ja monia muitakin rotuja on ylijalostettu, ja tulokset ovat kamalan sairaita yksilöitä, joista sen näkee jo kauas ulospäin. Itse pidän rodusta sen luonteen vuoksi, en sen erikoisuuden takia, mutta halusin koiran luotettavalta ja vastuulliselta kasvattajalta, joka on elvyttänyt tervettä ja alkuperäistä kantaa jo 14 vuoden ajan.
Juuri tälläisille kasvattajille päätös on kuin isku vasten naama. Ei sillä että he käyttäisivät Apexia, vaan sillä että vuosien työ lytättiin monien silmissä yhdellä julkaisulla.

Kieltämättä puhutaan ihan erityyppisistä koirista, kun puhutaan alkuperäislinjan shar peistä ja näistä ylijalostetuista näyttelykoirista, kuten tämä ja tämä - ainakin jo kuvien perusteella. Kun katsoo tuota ensimmäistä kuvaa, sana "sairaalloinen" ei tule ensimmäisenä mieleen...

Kuvalinkit poistettu asianosaisen pyynnöstä. Melina

Vähän ohi aiheen, mutta toinen rotu, minkä jalostamisen/omistamisen/olemassa olemisen suhteen olisi hyvä todella pysähtyä ja vetää syvään henkeä, on napolinmastiffi. Olin todella järkyttynyt lukiessani (uusinta?) Koiramme-lehteä, missä oli kuvia jonkun ulkomailla olleen näyttelyn menestyjistä. Kakkosryhmässä sekä tuomarin että yleisön suosikkina oli palkittu napolinmastiffi, minkä ranteet olivat kammottavan näköiset ja takapää täysin lihakseton. Miten sellaista voidaan pitää ihanteena? Erittäin vaikea uskoa, että esim. kyseinen koira voisi viettää kivutonta ja täysipainoista elämää.

Pelottavaa miten niin lukuisat koiraihmiset voivat sulkea täysin silmänsä ihmisen parhaan ystävän kärsimyksiltä.

sliippi kirjoitti:

Kieltämättä puhutaan ihan erityyppisistä koirista, kun puhutaan alkuperäislinjan shar peistä ja näistä ylijalostetuista näyttelykoirista, kuten -*kuvalinkkilainaus poistettu*- ainakin jo kuvien perusteella. Kun katsoo tuota ensimmäistä kuvaa, sana "sairaalloinen" ei tule ensimmäisenä mieleen...

Oon ihan samaa mieltä. Menee välillä tää ylijalostaminen pikkasen liiallisuuksiin. Toi ekan kuvan koira on ainakin mun silmään terveen ja hyvinvoivan näköinen, ei oo noita ryppyjäkään yhtään liikaa ja ko. koiralla tuskin tulee olee järjettömästi terveysongelmia ihonsa takia.

sliippi kirjoitti:

Kieltämättä puhutaan ihan erityyppisistä koirista, kun puhutaan alkuperäislinjan shar peistä ja näistä ylijalostetuista näyttelykoirista, kuten *kuvalinkki poistettu*- ainakin jo kuvien perusteella. Kun katsoo tuota ensimmäistä kuvaa, sana "sairaalloinen" ei tule ensimmäisenä mieleen...

Bingo.

Kirjoita linkkiteksti...


Tässä vielä tumma yksilö , joka omakin urokseni on.

*muoks, tässä siis linkkinä=)

^Tuo ei taida olla oma kuva? Muiden ottamat kuvat tulee laittaa linkkinä, ainoastaan omat saa lisätä suoraan.

sliippi kirjoitti:

Onhan tuo shar pein tilanne ihan järkyttävä. Eilen lueskelin yhdistyksen sivuilta omistajan opasta, ja 15 sivuisesta oppaasta ensimmäiset 13 sivua keskittyy rodun sairauksiin.

Menee hieman OT:n puolelle, mut musta on hyvä ku tiedetään kunnolla rodussa esiintyvät sairaudet. Kuten oon monesti varmaan sanonu, niin useimpien rotujen kohdalla terveystilanne on varmasti huonompi ku annetaan ymmärtää. Täälläkin terveyspalstaa seuranneena on tullut huomattua, et ei siellä pelkästää saksanpaimenten, bernien ja bokserien omistajat ihmettele koiralla esiintyviä vaivoja. Sinänsä jos sairastunut koira on jokin muu kuin "sairaaksi jalostettu" rotu, niin useimmiten vaan harmitellaan ku toisella on käyny niin huono tuuri eikä mietitä sitä, et voiko kysessä olla rodun terveyden heikkeneminen.