Koirat.com

Olisi vähän kysymyksiä koirakouluttaja-alasta. Asun tällä hetkellä Ruotsissa mutta haluaisin palata Suomeen. Koira-ala kiinnostaa. Onko koirakouluttajista Suomessa kysyntää? Missä voi opiskella koirakouluttajaksi Suomessa? Toimivatko koirakouluttajat yleensä yksityisyrittäjinä? Entäs koirapäiväkodit, onko kysyntää vai onko niitä "liikaa"? Tarviiko olla erillinen koulutus koirapäiväkodin perustamiseen? Kiitos etukäteen kaikista vastauksista!

103 lukijaa, eikä yhtään vastauksia... Kai teillä nyt jotain ajatuksia/mielipiteitä/tietoja on?

Kysymys:
Olisi vähän kysymyksiä koirakouluttaja-alasta. Asun tällä hetkellä Ruotsissa mutta haluaisin palata Suomeen. Koira-ala kiinnostaa. Onko koirakouluttajista Suomessa kysyntää? Missä voi opiskella koirakouluttajaksi Suomessa? Toimivatko koirakouluttajat yleensä yksityisyrittäjinä? Entäs koirapäiväkodit, onko kysyntää vai onko niitä "liikaa"? Tarviiko olla erillinen koulutus koirapäiväkodin perustamiseen? Kiitos etukäteen kaikista vastauksista

Ja sitten se vastaus:

Koirankouluttaja voi tarkoittaa ongelmakoirakouluttajaa tai koiraharrastekurssin vetäjää. Suomessa suurimmilla paikkakunnilla toimii sekä yrittäjien vetämiä ryhmiä ja yhdistysten talkoilla vetämiä. Pienillä paikkakunnilla koulutuksen järjestää lähinnä yhdistykset vapaaehtoisvoimin. Yhdistykset myös kouluttavat jonkun verran koirankoulutusohjaajia.

Koulutusta järjestää jotkut ammattioppilaitokset ja muutamat yhdistykset, myös jotkut kouluttajat ottavat "oppipoikia". Koirankouluttajat toimivat pääasiassa yksityisyrittäjinä. Mitään suojattua tutkintonimikettä ei ole, joten kuka tahansa voi periaatteessa ryhtyä kouluttajaksi.

Koirapäiväkodin perustamiseen kannattaa hankkia eläintenhoitajan tutkinto jo ihan siksi, että asiakkaat varmasti katsovat kenelle kullan nuppunsa luovuttavat. Toinen asia on se, että hyvä ymmärrys perusasioista helpotta elämää.

^ Ei koira-/eläinhoitolan pitäjän tarvitse välttämättä olla eläintenhoitaja ammatiltaan.

Vanhemmillani oli 15 vuoden ajan pieneläinhoitola eikä kumpikaan ole eläintenhoitaja. Ja silti asiakkaita oli välillä yli tarjonnankin, jopa -90 lama-aikana ei pahemmin ollut pulaa asiakkaista. Hoitola oli siis täyshoitola johon ihmiset toivat lomiensa ajaksi eläimiään hoitoon, ei siis ollut pelkästään mikään päivähoitola.

Luulen että ihan ihminen persoonana ja hoitolan antama vaikutelma vaikuttavat hoitopaikan valintaan. Vanhempani pitivät hoitolasta hyvää huolta, se oli aina siisti eikä koira-osasto haissut ikinä kennelille eikä kissala kissanpissalle. Pihakin pidettiin aina siistinä. Heistä kummastakin huokuu eläinrakkaus tavasta jolla tutustuvat uuteen eläimeen. Ja toki hoitolan tilatkin vaikuttaa.

Nyt kun sama hoitola on eri omistajalla, niin hänellä ei kyllä ole asiakkaita siinä määrin mitä meillä oli. Ja ne vakio asiakkaat ketkä aina toivat eläimensä meille ovat lopettaneet käynnit uuden omistajan myötä. Harmi sinänsä ettei vanhemmat arvanneet myydessään ettei tämä uusi omistaja tule pitämään hoitolasta yhtä hyvää huolta kuin he.

Kiitos vastauksesta! Nyt sain vähän kokonaiskuvaa siitä miten asiat toimii kotimaassa. Ajattelin lähinnä "perustottelevaisuus-kouluttajaa" joka antaa pentukursseja ja sen sellaista!

Mä oon saanut sellainen mielikuvan ettei koirien kouluttamisella Suomessa elä. Se on lähinnä sivutulo/harrastus. (onhan sulla joku muu työ mielessä tän ohella..?) Mutta tämä on huhu/mielipide ei faktatieto.

Luulen kyllä että voi elää, mutta täytyy paiskia paljon töitä, antaa kursseja, pitää päiväkotia, jonkinlaista pikku myymälää, ym... Nykyisessä asuinmaassani tunnen useita jotka elättää itsensä näin.

^^Tuohon elääkö koirankouluttajan ammatilla vai ei. Oma kouluttaja on täyspäiväinen ja viikkoinen kouluttaja/hieroja/kurssien pitäjä. Pitää näyttely/toko/perus tottelevaisuus ja pentu kursseja, hieroo koiria ja antaa yksityisiä tunteja niille jotka kaipaavat enemmän apua ongelmiinsa.
Ei ainakaan hän ehdi tehdä muuta työtä siinä ohella, eli kyllä sellaisellakin työllä elää ;)

Muoks. väkänen lisää, onnimanni ehti väliin.

Koiranomin tutkinto vois olla yks vaihtoehto, mut se on tosi kallis ja vie aikaa. Mä oon ollu parin koiranomin kursseilla ja kyllä he ilmeisesti ihan elää koiratoiminnalla.

Lainaus täältä.

Koiranomikoulutus järjestettiin ensimmäisen kerran 2002-2003 ja toisen kerran 2004-2005, kolmannen kerran 2005-2006, neljännen kerran 2007-2008, viidennen kerran 2008-2009, ja nyt kuudennen kerran 2010-2011. Tämä on Suomen laajin ja monipuolisin yleiskoulutus aikuisille, jotka toimivat koirien kanssa työkseen. Seuraava koulutus alkaa syyskuussa 2011.

Koiranomi on koira-alan monipuolinen ammattilainen, joka koirien kouluttamisen ja kurssien pitämisen lisäksi pystyy mm. hieromaan koiria ja tekemään pentutestejä.

Koulutus kestää 1,5 vuotta. Opintoviikkoja kertyy 55 ja niistä paikan päällä opiskelua on yhteensä 24 viikkoa (115 pv).

Koiranomit ovat opiskelleet mm. koirien anatomiaa, fysiologiaa, etologiaa, genetiikkaa, ruokintaa, sairauksia, ensiapua, eri harrastuslajeja (agility, tottelevaisuus, erikoisjälki, esineruutu, flyball, haku, jälki, metsästys, näyttelyt, paimennus, rauniokoiratoiminta, suojelu, tottelevaisuus, viesti, vesipelastus ja vinttikoirien ratajuoksut) ja koulutusmuotoja, vaihtoehtoisia hoitomuotoja, trimmausta, synnytykseen liittyviä asioita, hierontaa, rotutietoutta, ongelmakoulutusta, koirien käyttäytymistä ja oppimispsykologiaa.

Opintopäivien lisäksi oppilas joutuu tenttimään kaikki aihealueet (23 tenttiä), suorittamaan etätehtäviä ja projektitöitä, pitämään luentoja ja kursseja, osoittaa pätevyytensä ongelmakoirien vastaanotossa ja suorittamaan tietyn määrän työharjoittelua.

Koiranomin paperit saatuaan, henkilö pystyy vetämään alkeiskursseja eri harrastuslajeista, pitämään pentu-, arkitottelevaisuus-, verryttely-, venyttely-, jäähdyttely, hieronta-, ensiapu-, naksutin- ja aktivointikursseja, hieromaan koiria, pitämään pentutestejä ja luentoja eri koira-aiheista sekä kouluttamaan ongelmakoiria.