Koirat.com

Mulla tulee pian omat koirat takaisin huusholliin ulkomailla oleskelun ja asunnottomuuden jälkeen. Asun siis taas yksin kahden koiran kanssa. Valloittavan vapauden jälkeen tuntuu hieman ahdistavalta olla sidottu koko ajan koiriin. Töiden jälkeen ei voi juuri muuta tehdä kuin olla koirien kanssa. Mutta on varmasti paljon keinoja, joilla arkea voi sujuvoittaa, ja haluaisinkin kuulla teidän vinkit.

itse mietin seuraavia:
-kaupassakäynnit ja ruoanlaitto isoissa satseissa kerran viikossa (iso pakastin uudessa kämpässä helpottaa!)
-ystävien kutsuminen kylään, jolloin koiratkin saavat virikettä eikä tarvitse olla yksin
-ystävien tapaaminen lenkillä, hyvä etenkin koirallisille ystäville ja kaikkihan hyötyvät liikunnasta ja ulkoilmasta, huono sää vain haittaa monia joiden ei ole pakko ulkoilla
-töiden pitäminen poissa kotoa, eli mieluummin pysyy työpaikalla/koulussa vähän pidempään, kuin että yrittää iltaisin tehdä kotoa käsin hommia
-ei tv:tä
-dogsitterin hankkiminen, jotta edes joskus voisi olla päiväretkellä tai yön pois. Vaikea varmasti löytää sopiva ja luotettava. Kavereista ei löydy innostuneita hoitajia.

Ei se koiranomistamisen tarvitse tarkoittaa kotona kykkimistä 24/7. Meillä ainakin koiran kanssa suhde on parhaimmillaan silloin, kun oon töissä ja se aika mitä vietetään yhdessä laadukasta. Ei siis se määrä vaan se laatu.

Meillä koira ainakin kulkee mukana, jolloin se ei rajoita elämää niin paljon. Vaikka itse en koiraa koekkaan kovin suureksi rajoitteeksi. Mut me ollaanki tämmösiä hissukoita, jotka nykyään nyhjöttää suurimman osan ajasta vaan kotona Jos lähdetään kyläilemään niin kyllä se koira mukaan tulee. Paikkakuntakin on meillä niin pieni, et koira lähtee mukaan kun lähden asioita hoitamaan keskustaan tai käväisen pikaisesti hakemassa kaupasta pari puuttuvaa tavaraa. Jos taas haen isommat ruokaostokset, niin koira vahtii autossa.

Dogsitteri on varmasti yksinasuvalle hyvä vaihtoehto, jos tulee tilanteita, missä koirat tarvitsevat hoitajaa.

Harmi kun ei jälleen ole mitään järkevää sanottavaa. Meidän taloudessa kun elää kaks aikuista ihmistä niin henkilökohtaiset menemiset on helppo järjestää.

Mulle koira on kyllä iso este ylipäätään mihinkään pidempään kuin päivän poissaoloon. Sit kun se rauhoittuu ja saisin hommattua sen ajokortin&auton niin elämä helpottuisi! :D

En mä oo kotona 24/7 vaikka mulla koira onkin. Nyt pennun kanssa tietysti mahdollisimman paljon oon kotosalla kun joutuu työpäivät kuitenkin olemaan yksin, mutta muuten en. Ja käyn mä silti työpäivinä kaupassakin erkseen ja harrastuksissa. Mutta se raja mulla on ettei koirien tartte olla putkeen kun se työpäivä maksimissaan yksin, eli heti tuun tietysti käyttämään ne ulkona ja oon hetken niiden kanssa ennenkuin meen johonkin. Enkä pitkään ole niinä päivinä enää poissa. Nään myös koirallisia kavereita ulkona koirien kanssa, lenkillä tai puistossa, meillä käy myös kavereita ja liikun vanhemman koiran kanssa myös paljon paikoissa.

Yksin mäkin asun kahden koiran kanssa, toinen vasta pentu. Mutta en oo missään vaiheessa kokenut että koira/t rajottaa mun elämää. Mä jopa matkustelen Suomessa koiran kanssa, tosin saa nähdä jatkossa onnistuuko niin helposti kahden kanssa.

Mä en ihan ymmärrä tota ei tv'tä -kohtaa. Mun koira lenkitetään, treenataan, hoidetaan jne tietysti, mutta kyllä mä silti voin katsoa tv'tä. Usein menen lattialle istumaan siksi aikaa, tai ainakin osaksi aikaa (meillä koira ei saa tulla sohvalle), että koira voi tulla kainaloon rapsuteltavaksi tai vaan lepäilemään. Tähän asti olen asunut koiran ja lasten kanssa kahden aikuisen taloudessa, mutta hoitanut koiran 100% yksin. Nyt kuviosta poistuu toinen aikuinen, mikä mun kohdalla vaan hankaloittaa hiukan ulkoilua (metsälenkkejä ja talvella pitkiä lenkkejä). Metsässä aion käydä silloin, kun lapset on isällään. Pidemmät lenkit tehdään joko lasten ollessa vielä hoidossa tai sit vähän sään mukaan (kesällä onneksi muksut voi pyöräillä, talvella saavat istua osan matkasta pulkassa).

Täällä ihmisillä taitaa olla muitakin sitouttavia juttuja? Kun oon nyt viime aikoina tottunut siihen, että voi jäädä yöksi mihin milloinkin, lähteä yhtäkkiä junalla toiseen kaupunkiin tai päiväretkelle johonkin. Nyt pitää vaan hankkia uus ajatusmaailma ilmeisesti.. :)

Mä viihdyn hyvin kotona, mutta ymmärrän kyllä tuon rajoittavuuden, kun olen kuitenkin töissä vähän kauempana kotoa ja jos arki-iltana on menoa tai haluaisin sopia menoa, on helpompi, jos ei tarvitse ensin ajaa kotiin ja sitten lähteä vasta menoihin. Kyllä olen monta kertaa todennut vähintäänkin mielessäni, että on ihan eri asia omistaa koira/koiria, kun perheessä on kaksi aikuista huolehtimassa niistä kuin, että olisi yksin koirien kanssa. Joutuisin rajoittamaan menojani enemmän ja etenkin kun koiria on kaksi ja ne ovat kohtalaisien isokokoisia (ja koska itseänikin häiritsee Saken karvanlähtö, en sitä myöskään halua kylään niin helpolla ottaa), tulee rajoitettua koirien kanssa kyläilykin lähinnä porukoille. Aikaisemmin tuli joskus Oskua roudattua mukana, kun oli vain yksi koira. Kahden kanssa se ei enää ole niin vaivatonta. Musta on ihanan helppoa, että voin tarvittaessa mennä yökylään tai sopia viikonloppumenojakin, kunhan varmistan, että mies on kotona. Yhdessä reissatessa koirat tulevat joko mukaan tai sitten tarvitsee sumplia hoitopaikat. Valitettavasti kahta koiraa on vaikeampi saada tutuille hoitoon ja lähellä ollut koirahoitolakin lakkautettiin, joten nyt on ihan oikeasti välillä aika tuskan takana löytää hoitopaikkaa. Eipä silti, ei sitä tarvitse kuin maksimissaan pari kertaa vuodessa oikeasti miettiä näillä menoilla, mitä meillä nyt on ollut.

Mä luulen, että yksikseni en haluaisi näin syrjässä asua, koska täällä meidän apuna on appivanhemmat, joista yleensä jompi kumpi pääsee esimerkiksi meidän yhteisen/yhtäaikaisen iltamenon aikana pissattamaan koirat, jolloin ne voivat olla ihan kotonakin. Tänne on vaikea saada dogsitteriäkään, joten ilman tuollaista apua, jouduttaisiin miettimään useammin (ehkä kerran parissa kuukaudessa, jos sitäkään ) muita ratkaisuja tai menojen karsimista tai lyhentämistä. Jos asuisin yksin voisin ajatella, että on tärkeämpää asua lähempänä työpaikkaa, jolloin on helpompi töiden jälkeen tulla kotiin (vaikka kaupan kautta) ja sitten jos on jotain menoa, lähteä lenkittämisen jälkeen vielä sinne.

Siinä taisikin olla mun tärkein vinkki. Se, että asuu ihmisten ilmoilla (parempi mahdollisuus löytää vaikkapa se ajokortiton dogsitteri) ja kohtalaisen lähellä (samassa kaupungissa) joko työpaikkaansa tai sitten niitä menopaikkoja, joihin yleensä eniten arki-iltoina menot suuntautuvat, jolloin koiranhoito ei ole suuri koukkaus ja jää myös enemmän aikaa koiran kanssa olemiseen eikä vaan välimatkojen ajelemiseen. Toki myöskään joka ilta ei ole mukava jättää koiraa yksin omien iltamenojen ajaksi, jos koira on jo ollut työpäivän yksin, mutta myös pitää olla armollinen itselleen ja sallia niitä menoja, kunhan koira tulee huolehdittua. Niin ja sitten jos koiran kannalta miettii, näkisin, että on yleensä parempi käydä kaupassa suoraan töiden jälkeen kuin lähteä sinne erikseen, jolloin koiralle ei tule kauppareissusta ylimääräistä yksinoloa. Toki työpäivän pituus vaikuttaa tähän. Yksi iso kauppareissu viikossa toki oli myös hyvä idea.

Kaivoinpas kaukaa unholasta vanhan aiheen, johon mielestäni kysymykseni parhaiten kuuluu. Jos osuvampaa aihetta tai keskustelua asiasta on muualla, niin saa ohjata sinnekin :)

Eli mitkä ovat mielestänne vähiten eläinkarvaa keräävät kankaat? Nahka/keinonahka ei ymmärrettävistä syistä karvaa kerää, mutta nyt toivoisin vinkkejä kankaisiin. Sekä huonekalu-,sisustus- että vaatemateriaaleihin.
Oletko törmännyt johonkin, mikä ei joko karvaa kerää tai sen saa helposti poistettua?

Mikrokuidusta puhuvat monet. Oma ymmärrykseni sanoisi, että keinokuituna se varmasti kerää karvaa(sähköistyy), mutta väittävät sen lähtevät helposti pyyhkäisemällä. Onko kellään kokemusta? Myös kankaan merkki/denierimäärä/laatu kiinnostaisi, jos joku niitä tietää.

Tätä kyselen, koska tahtoisin saada kasaan ulkoilukamppeet, joihin ei karva takerru. Tuulipuvut ovat helppoja, mutta kaipaan hengittävämpää ratkaisua, joten jäljelle taitaa jäädä mikrokuitu. Omistaako kukaan mikrokuituisia vetimiä: takkia, juoksutrikoita, tanssitrikoita, ihan sama mitä? Onko tarttunut karva?

Laitan samansisältöistä viestiä ehkä jonnekin balettifoorumillekin, kun iso osa ohuemmista vaatteista oli siihen hommaan suunniteltu :')

ps. Jossain väitettiin furminaattorin poistavan karvaa huonekaluista. Voiko olla totta? Miten furmis ylipäänsä toimii?