Koirat.com

Pohjustusta aiheeseen: lueskelin tässä muutama päivä sitten erästä blogia, jonka kirjoittajalla on koira (blogi käsittelee kuitenkin aivan toista aihetta). Ko. blogin kirjoittaja mainitsi eräässä postauksessaan, että koiranomistajan tulisi olla valmis harrastamaan koiransa kanssa. Kyseinen henkilö ei kuitenkaan itse harrasta koiransa kanssa mitään (tämä on erikseen mainittu toisessa tekstissä). Ensimmäisenä mieleeni tuli, miten tehopyhältä kuulostaa, että ns. vaaditaan koiraa harkitsevia harrastamaan koiran kanssa, kun kuitenkaan itse ei näin tehdä. Huono koiranomistaja, oli ensimmäinen ajatukseni, kyllähän koiran kanssa täytyy tehdä ja harrastaa. (kyllä, tämä johtopäätös oli ensimmäinen mieleeni tullut, enkä sitä sen enempää ehtinyt miettiä käsityksen jo muodostuttua)

Seuraavaksi aloin miettiä, mitä itse teenkään koirani kanssa... Virallisissa treeneissä ei olla käyty minkään lajin tiimoilta. Kotioloissa kyllä tehdään, mutta lasketaanko se harrastamiseksi? Onko ns. virallinen harrastamattomuus vain omaa laiskuuttani, kun en ole löytänyt sopivaa treeniryhmää? Vai onko sillä harrastamisella sitten lopulta niin väliä, kunhan koiran kanssa vain toimitaan?

Lopulta tulin siis siihen tulokseen, että voisin itse oppia ajattelemaan nenääni pidemmälle ennen kuin pidän ihmisiä huonoina koiranomistajina. Jokainen varmasti valitsee koiran sen mukaan, mitä sen kanssa aikoo tehdä. Mutta miten te muut palstalaiset? Onko mielestänne olemassa tiettyjä määreitä, joiden mukaan jaotellaan hyvät ja huonot koiranomistajat? Vaaditaanko hyviltä omistajilta tiettyjä toimintatapoja, ominaisuuksia tms. tai voiko vaihtoehtoisesti joku pienikin asia leimata huonoksi omistajaksi? (lähtökohtana kuitenkin se, että koira saa ruokaa, juomaa ja pääsee ulos tarpeilleen - näiden puute kun varmasti jokaisen mielestä tekee ihmisestä huonon omistajan)

Minusta hyvä koiranomistaja huolehtii valitsemansa koirarodun edustajan henkisestä ja fyysisestä aktivoinnista koiran tarvitsemalla tasolla. Esim. bortsun omistajan ja chihuahuan omistajan ei tarvitse tarjota koiralleen ihan samanlaisia puitteita siihen, että koira olisi tyytyväinen. Tiettyjen rotujen kanssa ei tarvitse "harrastaa" muuta kuin lenkkeilyä ja siltikin koirat ovat täysin onnellisia. Tavoitteellisesti ei tarvitse harrastaa minkään koiran kanssa, kunhan koiran tarpeet vain tulevat täytettyä.

Tuntuu että ne on omistajat jotka luo itselleen koiriensa suhteen kamalia suorituspaineita. Mä uskon vakaasti siihen, että koira on onnellinen kun saa viettää ihan perus "koiranelämää", joka tarkoittaa mun näkökulmasta sitä, että se saa laadukasta ravintoa, riittävästi liikuntaa sekä aivotyöskentelyä. Mikä on sitten riittävää liikuntaa ja aivotyöskentelyä riippuu tietenkin rodusta ja yksilöstä.

Mä en itse harrasta omieni kanssa mitään virallista. Me käydään lenkeillä ja touhutaan kotona kaikkea pientä, kuten piilotellaan nameja jne.

Omasta mielestäni olen hyvä koiranomistaja ja koirani ovat varmasti onnellisia. Ne ovat rakkaita lemmikkejä, mutta koiria.

Mun mielestä hyvä koiranomistaja on sellainen ihminen, joka ensin valitsee itselleen sellaisen koiran, joka suurimmalla mahdollisella todennäköisyydellä sopii hänen elämäntoverikseen. Sen jälkeen järjestää koiralleen elämisen arvoisen elämän (ruokinta, liikunta, lepo ja turva) ja pitää huolta, että koira kokee mahdollisimman paljon onnistumisia. Oli ne sitten harrastuksissa tai kotona.

Lyhyestä virsi kaunis:

Ihmisen täytyy AINA muistaa, eli siis ihan koko ajan, että koira on ELÄIN!
Koiraa tulee hoitaa laji- ja rotutyypille oikein ja sopivasti.

asiasta vähän viereen:
Tuli mieleen eräs shelttikasvattaja, joka ei myynyt tädilleni pentua, kun täti on niin vanha!
Jos se koirareppana jää orvoksi!!
Tätini oli silloin 59-vuotias, terve ja liikunnallinen, koko ikänsä koiria pitänyt henkilö:
ikärasismia!
nykyaikana, kun ihmisten eliniänodote vain nousee ja nousee.
Osti sitten toiselta kasvattajalta. Nyt tätini viettää onnellisia eläkepäiviä varmaankin yhtä onnellisen sheltin kanssa.

^Hoh, pitääkin mun äiteelle sanoa, että osta nyt äkkiä uus koira, ku alat olee jo niin vanha ettei sulle välttämättä myydä... unbelievable, oikeesti O.o

Mä olen kyllä tosi huono siinä mielessä että inhimillistän koiraa ihan sikana. Tunsin esim. eilen itseni tosi kipeäksi ja rasittuneeksi ja tunsin käsittämättömän huonoa omatuntoa siitä, etten päässyt tänäaamuisiin koiratreeneihin. Ja eniten ajattelin, että olen täysin epäreilu koiraa kohtaan, ja nyt sillä keljuttaa. Mun piti ihan oikeasti soittaa eilen äidillekin ja kysyä, eihän Notte voi tajuta sitä, että me jätetään treenit vain siksi pois välistä kun mulla on niin paha olo ? Ja niin, aikaisemmin päivällä mä olin paitsi taistellut läpi seminaarin PLUS käynyt yhteisökokouksessa koska mä olin luvannut ihmisille ja tulin kotiin ihan kuolleena. Mutta ehdin jo ajattelemaan, että kerta nuokin tapaukset saatoin taistella läpi, on tekopyhää, miksi en voi taistella koiratreenejä. Äiti sanoi että nyt loppu ja pää tyynyyn

Hyvä koiranomistaja ottaa paitsi koiransa tarpeet huomioon, niin myös muut kanssaeläjät ja ihan ulkopuolisetkin. Risottaa sellaiset, jotka eivät taajamassa jalkakäytävältäkää lemmikkiensä kakkoja poimi, antavat puistossa koiran haukkua pikkutunneille asti ja valloittavat flexin päissä tempovine fifeineen pyörätietkin koko leveydeltä, ja kohauttavat muiden (ihmisten) mielipiteille olkiaan, kunhan mamman murupullat saavat tahtonsa läpi missä kulkevatkaan

Mun mielestä tuntuu hölmöltä, että koiran kanssa pitäisi jotain tiettyä harrastaa. Mulle ainakin riittää se, että aktivoin koiraa päivittäin erilaisilla tavoilla ja ulkoillaan päivittäin riittävästi ja puistoillaan aina kuin mahdollista. Käytään myös pentujen tottelevaisuuskurssilla ja keväällä mennä agilityyn. Koen silti, että pärjättäisiin ilmankin.

Komppailen aika pitkälti Johin tekstiä.

OT: Tuli tosta flexi-jutusta mieleen oma käytös nykyään Mä en aluksi sietänyt flexejä ollenkaan, mutta täällä kaupungissa ei oikein pysty pitämään koiraa vapaana, joten hankin flexin tolle elukalle. Käytän sitä yleensä vain sellaisilla lenkeillä, jotka tehdään sellaisilla paikoilla missä ihmisiä ei paljoa liiku. Toki otan koiran haltuun heti kun muita ihmisiä nähdään. Ja kävellään kyllä aina tien reunassa... Ulkonäöllisesti ollaan kyllä Nupun kanssa just tollasia "valkonen pikku-fifi juoksee pinkissä flexissä ja omistaja raahautuu perässä" :D

Todellakin lyhyesti virsi kaunis:
Koiranomistajan on ennenkaikkea oltava hyvä laumanjohtaja, vahva ja määrätietoinen.

Miten tuosta harrastamisesta onkin tullut niin kynnyskysymys ja avainasia tänä päivänä (vai onko se ollut sitä aina)? Jos et harrasta niin oot huono koiranomistaja, et piittaa koirasi hyvinvoinnista ja jätät sen heitteille. Aivan kuin harrastamaton koira olisi yhtä kuin kouluttamaton koira. Koira kun ei ymmärrä minkään paremman päälle eikä se osaa ajatella "muut pääsee ja mä en"...

Rebekka ei harrasta mitään, eikä se taatusti ole huonompi yksilö, kuin muutkaan, enkä mä taatusti ole huono koiranomistaja. Nih.

Ai niin, äiti täyttää tänä vuonna 63 ja otti tosiaan nyt pennun Mantan kareriksi. Herra mun reiteni, täytyy toivoa ettei äiti kuuppaa kymmenen vuoden sisään.

Se on sitä nykyaikaa, että pitää harrastaa, lasten sekä lemmikkien
Onko akvaariokaloille jossain sirkuskoulua..?
Eihän sitä ole hyvä vanhempi tai lemmikinomistaja ellei kaikki vapaa-aika mene harrastuksiin ja niihin kulkemiseen ja raha harrastustarvikkeisiin!
Minä ainakin osaan elää ilman maksullisia ja ohjattuja toimintoja lasteni ja lemmikkieni kanssa.
Annetaan kaikkien kukkia vaan!

selevätsävelet kirjoitti:

Se on sitä nykyaikaa, että pitää harrastaa, lasten sekä lemmikkien

Eihän näin ole läheskään kaikkialla maailmassa, ei edes kaikissa länsimaissa. Onhan täällä ollut esimerkiksi jenkkien koiranpidosta juttua.

Juu en muiden maiden kuin Suomen asioista tarkasti tiedä, joten vastaukseni onkin vain ihan kotimaisella tasolla. Sen mitä saa yleisöosastoilta lukea ja mitä ihmisten kanssa liikkuessa kuulee ja näkee. Tutkimustuloksiakaan ei minun mielipiteiden tueksi ole

Mun mielestä voi olla rotuja, jotka kaipaa kunnon "työtä", ja näin ollen koirien kanssa harrastaminen voi olla jonkinlainen mittapuu hyvästä omistajuudessa. (ja toki koiran ikäkin vaikuttaa asiaan)

Kuitenkin kaikki rodut ei vaadi harrastuksia, ja hyvä koiran omistajuus on aika paljon itsensä tuntemista ;) Hyvä koiran omistaja osaa valita rodun oman elämäntapansa ja valmiuksiensa mukaan. Koira on kuitenkin koira, ja sen hankkiminen pitäis myös harkita niin ettei vedä itseään heti ihan loppuun. Jos koiran kanssa tekeminen on koiran vaatimaa pakkoa, on koiran valinta mennyt väärin.
Mä ajattelen että loppujen lopuks koira on perheenjäsen, tarkotus ei oo kuitenkaan alkaa elää koiralle, vaan koiran kanssa :) En tarkota, etteikö koira muuttais elämää, vaan että sen elämän pitäis olla mieluisaa, ja omistajan pitäis pystyä elämään myös "omaa elämää" , eli tehdä välillä asioita "vain itselleen". Vähän sama kun parisuhteessa, jos luovut kaikesta toisen takia, voi olkaa se toisen naama pidemmän päälle kyllästyttää ;)

Hyvä koiran omistaja ottaa itselleen sopivan koiran, hoitaa rodunomaisella tavalla jne!
Sekä ei inhimmillistä!
Mun mielestä joillakin roduilla olis hyvä harrastaa jotain,niinku esim dobermanni ja ton tapaiset tosi paljon aktiviteettia vaativat rodut. Mut monet koirat ei mun mielestä tarvitse mitään virallisia harrastuksia ollakseen tyytyväisiä!

Nimenomaan tuosta harrastamisesta tuli mieleen, että Suomessahan on hyvin omanlaisensa koiraharrastuskulttuuri verrattuna ihan vaikka muihin Euroopan maihinkin. Suomessa on paljon eri rotuisia koiria, koiraharrastuskerhojen määrä on huima (koulutuskerhot, agilitykerhot, koiratanssikerhot, valjakkourheilukerhot, vinttikoirakerhot, nuorisokerhot jne. jne..) ja lajikirjokin on laaja aina koirakeilauksesta pk-tottelevaisuuteen ja näyttelyihin. Täälläpäin koirilla harrastetaan paljon, ja koiraa ei nähdä pelkästään lemmikkinä vaan myös harrastuskumppanina. Ja tällä en tarkoita välttämättä mitään koiran esineellistämistä, vaan sitä että täällä koetaan koiran kanssa harrastamisen olevan hyväksi sekä omistaja-koira -suhteelle että ihmiselle itselleen sen sosiaalisen aspektin vuoksi. Koiran kanssa harrastaminen koetaan palkitsevana ja positiivisena asiana.

Ehkä sen vuoksi moni ei harrastava koiranomistaja kokee huonoa omaatuntoa. Kuitenkaan se koira ei välitä saako se päivittäisen aktivointinsa keskellä metsää, kaupungissa kaduilla vai koulutuskentällä. Koira on yksinkertaisesti onnellinen, kun se on johdonmukaisesti koulutettu, sosiaalistettu ja sen muista (lajin/rodunomaisista) tarpeista on huolehdittu. Loppujen lopuksihan ne ovat ihmiset jotka niillä kentillä harrastavat, eivät koirat.