Koirat.com

Moi teille kaikille joilla on useampi lemmikki kuin yksi koira!

-Kuinkas olette päätyneet siihen kirjoon ja määrään mikä teillä on?
-Mitä käytännön järjestelyitä joudutte tekemään, joihin ette joutuisi ilman runsasta lemmikkien määrää?
-Kertoisitteko hauskoja sattumuksia mitä näiden kamujen kanssa on sattunut...
-Mikä on ennätysmäärä lemmikkejä ja millaisissa oloissa?

Meillä on nyt yksi koira ja kolme kissaa.
"Pahimmillaan" oli kaksi koiraa ja viisi kissaa sekä seura-akvaario. Nyt on niinkuin luonnollisen poistuman kautta uudet lemmikit. Akvaario laitettiin kokonaan pois, kun kalat alkoivat vanhuuttaan kupsahtelemaan. Laitetaan sitten uusi ja isompi, kun saadaan uusi olohuone valmiiksi (ennen eläkeikää).
Koira on vuoden ikäinen ja kissasiskokset 9-kuiset sekä vielä kotona asuvan jo täysikäisen lapseni kissaneiti 8-kuinen. Toisesta koirasta haaveilen, kunhan tuo vähän aikuistuu.
Koiran pitäminen on mulle elämäntapa ja miehelläkin oli ollut jo varhaisteininä ensimmäinen oma koira.
Kissat meillä oli alkujaan hiirten takia, mutta ovat ne katit niin ihania ja persoonallisia lemmikkejä että.
Koiravieraita meille ei saa tulla kotiimme sisälle, se on rauhoitettu kissoille. Omat koirat ovat olleet ulkokoiria ja ne saavat tulla vain ala-aulaan yöksi sekä sieltä kylpyhuoneeseen pesulle jne. Koiravieraita meillä käy pihalla peuhaamassa ja metsälenkillä myös.
Akvaarion elämää on kiva seurata vaikkapa telkkarin sijaan ja se on kiva sisustuselementti. Kalatkin osaa olla huvittavia.., myös kissojen mielestä!
Ennätys minkä tähänhätään muistan muualta: 2 isoa ja 2 pientä vinttikoiraa, 2 isoa paimenkoiraa ja yksi keskikokoinen sekarotuinen kaupunkimiljöössä kaksiossa, kahden pitkää työpäivää tekevän aikuisen kodissa. Täytyy hattua nostaa, että homma toimii!

Meillä ei oo enää kuin yksi koira, mutta...

"Meillä" oli joskus parhaimmillaan 5 kissaa, 5 hevosta, 2 rottaa, 1 hamsteri, 1 koira & 1 iguaani. Mun ihan ikiomia ei näistä - luojan kiitos - ollut kuin nuo rotat. Mä siis punkkasin au pair -tyyppisesti kaveripariskunnan luona parin vuoden ajan.

Alunperin oli vaan tuo sakemanni, sitte tuli mies... ja sen mukana nää kaks muuta huligaania. Eli kolme _isoa_karvaista_vilkasta_sekopäätä_huligaania_ koiraa löytyy talosta.
No sillon kun lauma yhdisty ni bunkattiin mun äidin luona, ja ensimmäinen vastus oli saada se luottamaan ettei tuo meidän amstaffi-neiti tapa niin koiria kuin ihmisiäkään (se pelkäs ihan hulluna molempia). nyt se nukkuu nuo kainalossa ja kutsuu itseään niiden mummiksi, ota siitä selvää.. :D
no eipä tässä. päivittäin ne sählää jotain. Eilen rotikka tippu sohvalta keskellä yötä. sit noi muut luuli et ovelta tulee joku sisään ja kesti aikansa ennen ku se rähiseminen ja vahtiminen loppu. tänään Junior ei oo sitte menny sohvan lähellekään.

Kaksi koiraa ja kaksi kissaa :-D Kissoista tosin on nyt jo kohta 2v ollut yhteishuoltajuus eli käytännös olleet mun luona pahimpana hiiriaikana pitämässä järjestystä... Eipä niitten kanssa sen kummempia kommelluksia ole ollut kun varsinki kollikissa sellanen itseluottamuksen perikuva joka ei kyllä peräänny ei sitten kenenkään tieltä, koiratkin oppineet kunnioittaan vanhaa herraa kun tullu käpälää kuonoo jos ovat liian tuttavalliseks ruvenneet :-D
Koiravieraita jos miulle tulloo nii portilla oon erottanu sitte pienemmille puolet kämpästä omaks rauhalliseks alueekseen, kesäsin mulla yleensä on ovet auki kaikenaikaa et koirat saavat tulla ja mennä oman halunsa mukkaan

Meillä asustaa neljä koiraa, kaksi kissaa, kaksi rottaa, hamsteri ja etanoita.
Ei kai sitä mitään ihmeellisiä järjestelyjä joudu tekemään, kun miehen kanssa molemmat hoitaa koiria tasapuolisesti. Sitten hoidan aika pitkälle yksistään kissat, jyrsijät ja etanat.

Tosin ei yleensä koskaan lähdetä juuri minnekkään, ettei olisi yhtä tai kahta koiraa mukana. Eikä hirveästi edes käydä missään, paitsi treeneissä koirien kanssa
Lomamatkat on ehdoton nounou. Olisi kamalan hankalaa saada kaikille hoitaja ja mä en ole matkustavaa tyyppiä, en sitten ollenkaan.

Tämä on kyllä ihan ennätysmäärä lemmikkejä meillä. Enempää ei tule, nyt jaksaa vielä hyvin hoitaa niin ettei tunnu mitenkään raskaalta.
Asutaan lähes 100neliön rivitaloneliössä miehen, lasten ja tämän eläinlauman kanssa. Ei tunnu ahtaalta.

Ihana tää:
Alunperin oli vaan tuo sakemanni, sitte tuli mies

Ei mekään reissailla lomamatkoja, ei olla ollenkaan mitään "kanariansaarillemakaamaan"-tyyppiä tai vielä vähemmän "thaimaaseenpaistumaan"-hinkujia.
Meillä, kun ajan vievät lapset, lemmikit, tila, talo ja työ, niin vähäinen vapaa-aika hoidetaan parisuhdetta mm. päivän reissuja moottoripyöräillen, koiran kanssa mm.podhalanskipäivillä tai jotain muuta lyhytaikaista, mutta kahdestaan. Käydään myös koiranäyttelyissä, kotieläinpihoilla jne. perheen kanssa.
Lapset pärjää keskenäänkin kotona, kun vanhin jo aikuinen ja heti perässä tulee seuraava. Toiseksi vanhin onkin luottohenkilö milloin tarvitaan koiralle hoitajaa, mutta hän meinaa lähteä ulkomaille jatko-opiskelemaan, ruoja! Hieno asia oikeesti

Nyt on ollu kiva seurata näitten kaikkien neljän pennun kehitystä, kaikki kissat ja koira ovat kavereita keskenään ja välillä meno on melkoista!

^hahah, no niinhän se vähän on et ukko välillä ku yks noista karvalapsista, saa kaitsea niin pirusti :DDD

Meillä on kaksi reilun vuoden ikäistä marsua ja tuo kohta 8 kk:n ikäinen cavaliernarttu. Marsut otin yksin asuessani, koirasta haaveilin silloinkin, mutta senaikaiseen asuntoon ei saanut ottaa. Syksyllä muutettiin miehen kanssa yhteen, ja aikalailla samaan syssyyn otettiin tuo koirakin sitten. Rivitalokaksiossa asutaan tällä hetkellä.

Sen kummempia käytännön järjestelyjä ei kamalasti ole. Molemmat hoitavat kaikkia eläimiä. Kotioloissa "suurin" järjestely on kai se, että marsujen ollessa vapaana lattialla Nyytiä täytyy vahtia koko ajan. Hankalinta on reissuun lähtö. Jos koira ei lähde mukaan, sille kysytään hoitopaikkaa (useimmiten äitiltä), ja lisäksi pitää löytää joku, joka käy pari kertaa päivässä meillä huolehtimassa marsuista. Viikonloppua pitemmille reissuille pitää löytää marsuillekin hoitopaikka.

Yllättävän mutkatonta elämä on ollut tällä kokoonpanolla, nuoresta iästään huolimatta Nyyti osaa olla tosi nätisti marsujen kanssa, koittaa lähinnä pyytää niitä leikkiin ja pestä peräpäät niiltä. :D Uskoo tosi hyvin, kun käskee olemaan nätimmin. Silloin kun marsut on häkissä, Nyyti ei yleensä kiinnitä niihin mitään huomiota, joskus saattaa istuskella sohvankaiteella seurailemassa niiden touhuja. Marsut taas hurjan mielellään nakertais Nyytin karvoja, mutta ei niitä pahemmin muuten kiinnosta. :D

Jos olis isompi kämppä ja parempi rahatilanne, saattais meillä olla enemmänkin eläimiä. Tällä hetkellä tämä kokoonpano saa kuitenkin riittää. :)

Muutettiin exän kanssa yhteen ja vuoden verran piti olla ilman eläintä, kunnes vihdoin exä suostu ottamaan. Eka piti tulla koira, sekarotuinen mahdollisimman halpa ja läheltä. No sitten sattu tulemaan vastaan maaliman kaunein kissanpentu ja sehän myö sitten haettiin. Vuoden päästä tuli sitten toinen kissa jonka piti mennä ex anopille, mutta meille se kuitenkin tuli.

Ja sain innostettuun exän myös koiraan. Tosin esitti vaatimuksen että rotikka eikä mitään muuta. Taisin vähäksi aikaa hylätä haaveet, mutta minkäs teet ja sittempä se tulikin meille. Enkä kyllä kadu:) Se halpa seropi muuttukin kalliiksi rotukoiraksi ja haku matkaankin meni se päälle 12h.

Ja kyllä tänne vielä yksi koira mahtuisi Lunalle kaveri. Tosin ne haaveet pitää hylätä varmaankin jos ton yhen miehekkeen kanssa juttu meneekin vakavaksi. Niin, sittenhän meillä oisi yhteensä 6 koiraa

2 koiraa ja 4 kissaa. Ensin oli Iida. Iida muutti tädiltä miehen luo vielä kun asuttiin erillään. Sitten muutettiin yhteen ja ajateltiin ottaa neidille kaveri ja Huli saapui Hesyltä. Muutama vuos mentiin näin ja Doris saapui kolmanneksi kissaksi. Doris tuli suoraan edelliseltä omistajalta vaikka oli Hesy-kissa (oli yrittäny ottaa äidin paikan kun niiden esikoinen oli syntyny). Doriksesta tiedettiin jo että se vihaa koiria mutta silti mun sydämen vei Mango-samojedi. Ongelmia ei ole koskaan tullut, vaan koirat väistää Dorista (Kirppu yrittää leikittää tai komentaa välillä) ja Doris juoksee karkuun (kummallisen näköistä...). Sitten tuli vielä Piu-poju, Hesyltä hänkin. Mun piti vaan mennä kattoo kissoja, mut sit se varasti mun sydämen! Tässä vaiheessa tuntui jo että kissaluku on hyvä mutta jotain puuttuu. Huvikseen sitten katselin eräänä iltana rotua mihin olin ihastunu, schipperkeä. Eräs kasvattaja oli juuri saanu pentueen ja yhden lempinimi oli Kirsikka. Siinä ei sitten tarvittu enää yhtään mitään (paitsi vähän suostuttelua miehen osalle...), tyttö vei mun sydämen täysin!! Ja kaikki jotka mut yhtään tuntee niin tietää että rakastan kirsikoita kaikessa muodossa. Nyt sitten ollaan tässä määrässä, ja joskus olisi tarkoitus ottaa lisää koiria, muttei enää tähän asuntoon.

Meillä on kotona 5 koiraa, joista yksi on avon ja loput minun. Avo ei välttämättä ymmärrä tätä määrää mutta rakastaa kyllä jokaikistä. Minä kasvatan koiria, ja siksi jotkut hankinnat ovat toisinaan välttämättömiä.
Koiralauman vuoksi olemme muuttaneet maalle. Emme asu vieläkään riittävän syrjässä, joten seuraavaksi rakennetaan talo keskelle metsää. Koirat on pakko huomioida myös sisustusta suunnitellessa, ettei kaikki mene pilalle heti kättelyssä. Lattiat vaihdetaan kauttaaltaan laattaan.
Koirien takia meillä on kaksi farmariautoa. Seuraavaksi toinen vaihdetaan johonkin pikkupakuun tai vastaavaan, johon mahtuu isoja häkkejä. Yksi koiristamme on huomattavan ahne, ja joutuu siksi syömään erillään muista. Tarhassa se toisinaan keksii jonkun aarteen, jota puolustaa muilta. Rauhan säilyttämiseksi on toisinaan pakko hakea aarre parempaan talteen.
Tiibetinmastiffeja en uskalla antaa hoitoon muualle kuin tuttuun hoitolaan, mikä tietysti tulee melko kalliiksi pidemmän päälle.

muoks. lisäystä

Mä en edes koe olevani monikoirainen, mutta nää on niin makukysymyksiä... Meillä siis kolme bedlingtoninterrieriä: uros 7v, narttu 4v ja narttu 2v.

-Kuinkas olette päätyneet siihen kirjoon ja määrään mikä teillä on?

No ensin mun piti saada koira lemmikiksi ja kaveriksi ja kieltämättä takaraivossa oli jo silloin ajatus siitä että tykkäisin siitä että sillä ois lajitoveri. No siitä lenkkikaverista kasvoikin ikään kuin parempi koira kun mitä aavistelinkaan ja kun kyseessä on pieni rotu niin aloin mietiskellä että milleköhän nartulle sitä voisi edes teoreettisesti käyttää. Ei oikein viimeisen päälle kivoja eri sukuisia löytynyt (tosin enhän mä kaikkia tunne enkä tiedä) ja mielessä alkoi siintää ajatus tuonnista. Toisaalta samaan aikaan olin muutenkin rotuun uppouduttuani ihastunut kovasti alkuperämaan koiriin ja kaipailin itselleni pientä, säpäkkää narttua harrastuksiin. Kun uros oli 2v ja sen kanssa elämä alkoi olla aika kivasti soljuvaa pistin kyselyä kasvattajalle jolla oli heti ehdottaa parikin pentuetta (olin ollut ko kasvattajan kanssa tekemisissä muutenkin). Niinpä sieltä sitten narttu. Kun nartusta sitten kasvoi sitä mitä mun mielestä pitikin niin sille sitten pentue. Ja pentueessa Halla. Koira jonka ei pitänyt jäädä meille, mutta joka jäi. Ja hyvä niin. Halla jäi häntämutkan takia kotiin kun en uskaltanut sitä myydä (mutka ihan siinä missä selkä alkaa). Ja se onkin ihan huippu. Häntä säälittää sillä jos se olis kunnossa (ja siihen liittyvä selkä) niin juuri tuollaisia koiria mä haluaisin kasvattaa.

Rotu siis vei mennessään. Hyvä pohjatyö rodunvalinnassa kannatti. Mutta Halla tuli ihan omia aikojaan. Seuraava koirakin oli suunnitteilla mutta ei vielä ko pentueesta. Nyt sitten toivottavasti onnistutaan hiukan pitämään väliä ennen seuraavaa koska mä koen että kolme aktiivi ikäistä koiraa on aika monta. Mies jeesaa mutta pääasiassa nää on mun koiria ja mun vastuulla. Joten jos niistä kaksi tarvii lenkillä erityishuomiota syystä tai toisesta niin mä lenkkeilen kolmet lenkit päivässä ja koen että enempään en jaksaisi nyt ja tässä panostaa.

-Mitä käytännön järjestelyitä joudutte tekemään, joihin ette joutuisi ilman runsasta lemmikkien määrää?
Jaaha... No meillä on farmari, mitä ei vielä yhden koiran kans tarvinnut. Kolmen kanssa ois aika operaatio kiinnitellä ne turvavöihin. Meillä on koirien kamoille oma kaappi ja koirilla on oma pakastin (tosin nytkin siellä on myös ihmisten ruokia). Eli kaikenlaista tavaraa yms on triplat. Mikä kyllä näkyy. Matot pitää olla helposti pestäviä. Luulen että yhden kanssa se ei ehkä ois kynnyskysymys. Aikaa palaa enemmän. Yhden kans mä jaksoin arkena vielä harrastaa paljon muutakin, mutta kolmen kanssa aikaa palaa enempi. Toki näidenkin kanssa sais järjestettyä aikansa paremmin, mutta en jaksa (eli toisaalta mä viihdyn näin). Irtipitomaastot pitää katsoa paljon tarkemmin sillä kolmen lauma lähtee helpommin kauemmas kuin yksittäinen koira. Yhdellä pitää olla olemassa vakituinen hyvä hoitopaikka juoksujen ajaksi (leikkaamattoman sekalauman iloja). Ja lomalle lähtiessä koirien hoitoon saaminen on isompi operaatio. Mutta kyllä me silti lomaillaan ihan surutta ilman koiriakin. Samoin niiden kanssa ei ihan niin helposti sujahdeta kylään, vaikka lähipiiri alkaa jo taipua siihen että me usein liikutaan joko laumana tai ei ollenkaan. Sukulaiset tietty pitää hulluna koiranaisena, mutta samapa tuo Niin ja uroksen kanssa joutuu nyt katsomaan ettei se pissaa kenenkään päähän. Sitä ongelmaa ei ikinä ollut kun se oli ainoa koira

Siis lyhyesti sanottuna: aikaa, tilaa ja järjestelyä tää vaatii enemmän. Ja ero kahteen koiraan on iso. Toisaalta mä suunnittelen neljännen ottoa, mutta ei vielä. Ei nyt kun nää on aktiivi-iässä kaikki ja vaatii jokainen tietyllä tapaa omaa huomiota ja mä haluan että mun elämään mahtuu muutakin.

Voisi sanoa että kasvatustyö vaatii enemmän kuin yhden koiran (ja niinhän se vaatiikin), mutta kyllä mä myös tykkään siitä kun noita on enemmän kuin yksi. Toisaalta tasapainoilen sen kanssa että haluan myös että mulla on jokaiselle riittävästi omaa aikaa ja vielä aikaa ihan mulle itsellenikin. Onneksi kasvattaa voi myös liisaamalla tai sijoittamalla. Mutta se riskihän pentueissa aina on että joku voi jäädä kotiin. Miehelle riittäis yksikin koira ja kolme on sen mielestä ajoittain ehdottomasti liikaa vaikka se jokaista rakastaakin. Ja senkin mielipidettä koitan kunnioittaa vaikka koirat onkin mun.

-Kertoisitteko hauskoja sattumuksia mitä näiden kamujen kanssa on sattunut...
Sattuuhan näiden kanssa jatkuvasti jotain. Mitään erityistä en nyt hoksaa, vaikka toki moni koiraton ja yhden koiran omistaja pitää tätä yhtenä sirkuksen pyörityksenä vaikka mulle tää on ihan vaan arkea. Aika usein nuo esim murisee yöllä toisilleen kun toinen liikahtaa ja toinen luulee että siellä on joku kamala tunkeilija. Näihin liittyen on joskus ollut jotain isompiakin episodeja.

Vähemmän hauskaa oli viime viikolla kun yöllä päästin pihalle ripuloivan tytyn ja uroksen piti tietty päästä samalla merkkailemaan. En mä niin katsonut niitä kun ne tuli sisälle (en edes tienny että tytöllä on massu pipi vaan päästin vaan ulos kun se kerran pyysi)... kunnes tajusin että lattialla on ripulisia tassun jälkiä. Komensin kaikki paikoilleen mutta nehän ei tietty voineet pysähtyä. Luulin ensin että kyse on nartusta ja kun tsekkasin sen tassuja niin uros ehti kipitellä ties ja missä kun se alkaa aina kiemurrella kun lepyttelee jostain. No sen takatassussahan sitä itseään sitten oli. No ensin uros nakataan kylppäriin ripaskatassuinensa. Sitten nartut tarkistuksen jälkeen toisen oven taa. Uroksen tassun pesu (+ kylppärin koska se tietty ravasi sielläkin ees taas) ja uros narttujen seuraan ja sitten matot kylppäriin... lattioiden pesu (kahdesti) ja sitten 4 maton pesu keskellä yötä. Mä olin ite kipeä ja aamulla herätys klo 5.40 mutta kokemuksesta tiesin että ne karvalankamatot on oikeasti parempi pestä heti. ARGH.

Niitä hyviä hetkiä on sit ne kun nuo leikkii keskenään. Pesee toisiaan. Tervehtii kilvan meitä kun me tullaan kotiin. Nukkuu läjissä. Siis ovat koiria ja selvästi nauttivat olostaan.

-Mikä on ennätysmäärä lemmikkejä ja millaisissa oloissa?
Näitä ennätyksiä voi valitettavasti lukea iltalehtien palstoilta... Oma henk koht ennätys on toistaiseksi tämä kolme. Tämä on nyt hyvä määrä, mutta en tosiaan pidä ollenkaan mahdottomana että tässä ois neljäs. Ja ehkä akvaario joskus. Kissoja en voi ottaa (enkä jyrsijöitä, kaneja tai lintuja) ja herpit tms ei kiinnosta.

-Kuinkas olette päätyneet siihen kirjoon ja määrään mikä teillä on?
Omat lintuni (8) tuli mukana kun muutin pois kotoa, sitten otin sen oman ison koiran jonka olen aina halunnut. Vuoden sisään tuli lisäksi 3 hamsteria ja 4 akaattikotiloa. Kissa oli "varauksessa", mutta taisi löytää toisen kodin.

-Mitä käytännön järjestelyitä joudutte tekemään, joihin ette joutuisi ilman runsasta lemmikkien määrää?
30 neliöö isompi koti (linnuil mm. oma huone), maantasalta ja mahd. vähän naapureita (meluhaitan takia). Kaikki huonekalut ja materiaalit suunniteltava sen mukaan ettei eroahdistusta poteva koiruus pääse tuhoaan paikkoja tai linnut kakkimaan ja pölyttään koko kämppää.

-Kertoisitteko hauskoja sattumuksia mitä näiden kamujen kanssa on sattunut...
Ei tule erityistä mieleen.

-Mikä on ennätysmäärä lemmikkejä ja millaisissa oloissa?
Nyt;1 belgianpaimenkoira, 3 undulaattia, 4 neitokakadua, 1 roborowski, 2 talvikkoa, 4 akaattikotiloa. Kaikki asutaan saman katon alla 50 neliöö.

Silti koko poppoo on rakas perheeni :)