Koirat.com

Sain kuningasidean että astutan narttuni joka on hyvä, korkeasti palkittu ja terve.
Näin tehtiin, ja sulhaseksi valittiin tietysti paras kun huonompi ei kelvannut.

Loppujen lopuksi sillä, mikä rotu on kyseessä tai millaisesta yhdistelmästä pentue on, ei ole mitään tekemistä.

Ongelma on siis seuraava: Pennut ovat nyt kolmiviikkoisia, ja olen suunnitellut laajentavani pentulaatikkoa, tai siis tilaa missä pennut saavat olla, pentulaatikon ulkopuolelle.
Mies veti tästä hirveät kilarit , ja on sitä mieltä että pennut pysyvät laatikossa tai siirtyvät ulos tarhalle tai tallin valjashuoneeseen. Kusemaan ja paskomaan pitkin lattioita niitä ei oteta.
Kyseessä on keskikokoinen rotu, pentuja 8kpl joten kyllähän niistä jonkin verran eritteitä tulee. Itse olen sitä mieltä että pentujahan ei mihinkään sisältä siirretä.

Oma ajatukseni olisi ollut, että muovitan huoneen lattian (siis osa huoneesta rajattaisiin pentueen käyttöön) rakennusmuovilla niin että kiinnitän sen nitojalla + jesarilla hieman seinille nostaen (tämä siis siksi ettei pissa menisi lattiaan, joka on muovimatto) ja sitten tietysti sanomalehteä usea kerros päälle, jotka tietysti vaihdetaan kuiviin useamman kerran päivässä (käytännössä 3-4*vrk) kun kastuvat.

Mutta ei käy. Haisee paska ja menee kaikki pilalle. Pennut pihalle haisemaan.

Missä tiloissa muut ovat pentueensa kasvattaneet?
Millaiset käytännön järjestelyt on olleet?


Siis mitä teen???
Kerään kimpsuni ja koirani ja vaihdan osoitetta pysyvästi (ollut mielessä jo vuoden verran, että ei ihan uusi idea)? Järjestän pentueelle kelvolliset olot muualle? Tarhalle ei ainakaan onnistu, sitä ei saa riittävän lämpimäksi. Entäs talliin? Sinne saa kyllä lämmöt mutta muutanko sitten sinne myös itse ettei pennuista tule ihan mehtäläisiä?? WTF?!?!?!?! voi vitun ukko että osaa ärsyttää taas oikeella tavalla

Haistan provon. Minkä ihmeen takia aina pitää laittaa 100x???? ja 100x?



Huono päivä. Joo.

Ei tullut mieleen että tuollaiset asiat olisi ollut hyvä setviä ennen pentujen teettämistä?

Samaa ihmettelen täällä minäkin, miksei moisesta ole keskusteltu ennen pennuttamista.

JOS tämä ei ole porvoosta, niin soita nyt vaikka ensi töiksesi nartun kasvattajalle, kerro mikä on tilanne ja kysy mitä hän suosittelisi tässä tilanteessa tehtäväksi.

Sori mutta ottaa sen verran kupoliin tuo äijä että tekis mieli toisaan ampua se..... No ei enää hymiöitä jos ne ärsyttää, eikä tämä juttu ole todellakaan porvoosta, valitettavasti!

Ihan samaa kysyin itse tänään, miksi saatana et sanonut silloin kun tuli puhetta astutuksesta että et halua pentuja sisälle , vastasi että olisi ollut ihan turhaa yrittää estellä minua.
No sanoin että joopa, ehkäpä oltaisiin keskusteltu asiasta ja jos olisin tiennyt ehdottoman mielipiteesi niin enpä todellakaan olisi narttua astuttanut!!!

Nartun kasvattaja asuu ruotsissa joten häneltä ei apuja....

No ei mua ainakaan ärsytä nuo hymiöt. Jos minä olisin sinä niin toisin pennut sisälle vaikka mies sanois mitä.Eikai koiranpentuja missään tallissa voi pitää koko aikaa?

Eikai tuossa muu auta, kuin että huolehdit pennuista niiden vaatimalla tavalla. Sano miehelles että pennut ovat nyt tässä ja vähän vaikea se on enää valittaa.

Tiedätpä sitten tulevaisuudessa olla tekemättä pentuja, kun se aiheuttaa noin suuren parisuhdekriisin.

Ja kai siltä kasvattajalta voi neuvoa kysyä, vaikka asuukin ruotsissa?

Ja kasvattaja todennäköisesti tietää sellaisia suomalaisia rodun kasvattajia, jotka voivat tilanteessa olla tukena.

Mutta edelleenkin ihmettelen. Jos tilanne on tosissaan tuo, niin miksi rekkautua kooceehen avautumaan asiasta sen sijaan, että yrittää oikeasti selvittää asiaa. En nyt vaan ymmärrä.

Tonteria kirjoitti:



Mutta edelleenkin ihmettelen. Jos tilanne on tosissaan tuo, niin miksi rekkautua kooceehen avautumaan asiasta sen sijaan, että yrittää oikeasti selvittää asiaa. En nyt vaan ymmärrä.

Eiko nykyajan tapa selvittaa asiat ole toisaalta netti, siina missa ennen vanhaan mentiin kirjastoon hakemaan kirjoja tai soiteltiin tuttavia lapi?

Pentujen kannaltahan olisi parempi, jos ne saisivat elaa perheen kanssa asunnon sisalla. Tottuisivat siten kaikkiin arjen aaniin ja muuhunkin normaaliin elamaan. Kodinhoitohuone olisi varmaan paras, mutta loytyyko aloittajalta sellaista?

Melina kirjoitti:

Kodinhoitohuone olisi varmaan paras, mutta loytyyko aloittajalta sellaista?

Pohdiskelin äsken ihan samaa.

Omien kimpsujen ja kampsujen + emon ja pentujen pakkaaminen ja häipyminen saattaisi olla pikkasen huonohko ratkaisu tässä välissä, kun pitäisi olla henkistä ja fyysistä jaksamista huolehtia myös pennuista. Itse miettisin pariin kertaan, ennen kun majoittaisin eroavan kaverin, koiran ja sen kahdeksan pentua. Anteeksi vaan, mutta mua alkoi naurattaa ajatus siitä, että oven taakse ilmestyisi joku kaveri pentulaatikon kanssa (sori OT)

Jos tämä on totta, niin kylläpä on ikävästi päässyt käymään. Pentujen teettäminen on sen verran iso juttu koko perheelle, että asiasta tulisi ehdottomasti olla yhteisymmärryksessä.

Pennut eivät tietenkään voi elää luovutusikään saakka pelkässä laatikossa, eivätkä ne siellä pitkään tule pysymäänkään. Tallissa asuminen ei ole hyvä vaihtoehto, sillä pentujen on saatava olla ihmisten parissa mahdollisimman paljon. Muuttaminenkaan ei ole hyväksi, sillä emä ja pennut stressaantuvat siitä auttamatta. Ainoa vaihtoehto mielestäni on sinnitellä pentujen luovutukseen saakka. Jos miehesi on pentujen teettämiseen suostunut, on hänen vain kestettävä. Ei hän voi sanella tuollaisia ehtoja elävien olentojen kustannuksella. Ne pennut on hoidettava kunnialla ja sillä selvä.

Valitettavasti pentujen kasvattaminen on paskaista hommaa. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Me aidattiin viimeksi ruokailutila pennuille. Tilaa oli 6-8 neliötä, mutta lisäksi pennut pääsivät useita kertoja päivässä jaloittelemaan muualle asuntoon ja pihalle. En tiedä mitä niistä olisi jäänyt jäljelle, jos olisivat eläneet pelkästään pentulaatikossa. Aitaus oli vuorattu muovimatolla, mutta kummasti yksi pennuista osasi pissata tekemästään reiästä muovimaton ja parketin väliin. Parketti meni siis vaihtoon pentujen jälkeen.
Tänä vuonna isolle koiralle on varattu oma huone penturumbaa varten. Huone remontoidaan pentujen jälkeen, joten tällä kertaa ei tarvitse stressata tuhoista.

Pennuthan lähtevät pois 7-8 viikon ikäisinä, eli mitään puoltavuotta ei miehesi tarvitse kärsiä.

Työnsinkö sitten nenäni väärään paikkaan kun luulin että saan "vertaistukea" samanhenkisiltä ihmisiltä?

Kyselin tuossa asuntoja ja vapaa löytyi johon pääsisi muuttamaan samoin tein. Ukko haraa vastaan mutta kyllä tämä oli se kuuluisa viimeinen pisara tälle suhteelle. Koirat ja hevoset menevät aina kaiken edelle ja niiden ehdoilla joudumme elämään, sanoo mies ja näin onkin. Ne ovat vaittomia ja syyttömiä, ja niille on tarjottava paras mahdollinen hoito ja elämä.
Tulkoon kaksijalkaiset sitten perässä jos tulevat.

^ Jos aikoo julkiselle foorumille kirjoittaa, niin silloin on myös varauduttava kritiikkiin.

Ja pakko sanoa, että mun mielestä tuollainen ajattelutapa, että eläimet menee _aina_ ihmisten edelle, on hieman outo.

Kyllä mä ainakin arvostan mun elämänkumppania ja parisuhdetta sen verran, etten ikinä voisi sanoa että eläimet menee kaiken sen edelle.

Tai sitten mä olen outo.

En minä ainakaan viestiäni pahalla tarkoittanut, ihmettelin vaan jos asiasta ei ollut puhetta ennen pentujen teettämistä.
No mutta, myöhäistä se on valittaa kun maito on maassa. Hyvä että löysit asunnon ja onnea pentujen kanssa. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Ps. jos mulla olisi mies joka antaisi tuollaiset vaihtoehdot, niin menisi itse sinne ulkoruokintaan

^^ Jos aloittaja viittasikin siihen, että eläinten asiallinen hoito menee kaiken edelle. En siis tarkoita, että eläimet menevät aina ihmisten edelle, mutta kyllä meillä ainakin eletään eläinten asettamien vaatimusten mukaan (kummankin omasta tahdosta tietty) ja onhan se nyt ihan järkeenkäypää: jos hankitaan eläin niin se myös hoidetaan asiaan kuuluvalla tavalla.

Aloittajan tapauksessa tuntuu kyllä oudolta että miehen mielestä penturumba on liikaa, kyse kun ei ole kovin pitkästä ajasta. Mua loukkaisi jos mulla olisi vastaava tilanne ja mies sanoisikin sitten että ei onnistu pentulan laajentaminen, vie talliin ne (ja hoida ne epäasiallisesti). Vähän sama jos mies loukkaantuisi siitä etten jää hänen kanssaan katsomaan telkkaria kun koirat on lenkitettävä. Juuri toissapäivänä mies itseasiassa totesi, että hänestä on mukavaa kun meillä on niin samanlaiset ajatukset koirien pidosta ja että hän on tässä vuosien saatossa oppinut luottamaan mun arviointikykyyn niihin liittyvissä asioissa.

Nämä on eri tason juttuja, kuin sitten vaikka sellainen tilanne että vaikka lapselle tulisi allergia. Siinä ei sitten menisi enää koirat ihmisen edelle.

muoks.väksy

Yhdyn Johiin, myös kritiikkiä - varsinkin näin ikävässä tapahtumassa varmasti saa vastaan keskustelupalstalla ja paljon.

Jos kirjoittajan narttu on palkittu ja uroskin valittu hyvistä linjoista - pennuista siis luovutusikäisinä saisi melko paljonkin rahaa? Eikö tämä miestä hetkauta ollenkaan? Ei niitä pentuja nyt ihan "metsittymään" kannattaisikaan päästää, ostajaehdokkaat varmasti haluaisivat mieluiten koiran, joka on tottunut käsittelyyn ja tulevat syliin, nuolevat naaman ja olisivat täydellisen pentumaisia ja suloisia - eivätkä sellaisia, jotka juoksevat ihmistä karkuun täristen ja pissaavat alleen kauhusta (näin kärjistäen). Ja niin, eihän tässä ole kyse enää kuin MUUTAMISTA viikoista...

muoks. hyppäsi monta vastausta väliin

Tottakai eläimistä täytyy huolehtia niiden vaatimalla tavalla, pidän sitä ihan selviönä.

Pisti vain jotenkin silmään tuo, että eläimet menevät aina ihmisten edelle.

No, eipä se ole multa pois jos joku noin ajattelee.

Ja aloittajalle en voi sanoa muutakuin että toivottavasti asia ratkeaa jokaista tyydyttävällä tavalla!

Rorys ymmärsi yskän, mitä tarkoitin eläinten menemisellä ihmisten edelle, kiitos sinulle siitä.

Mies oli tietoinen että narttu astutetaan, mutta ei sanonut asiaan juuta eikä jaata. Hyvähän se nyt on jälkikäteen meuhkata, olisi perkle avannut suunsa aikaisemmin niin eipä olisi pentujakaan varmaan tullut.

Miehen lompakkoa ei pennut lihota (jos ei kyllä minunkaan), meillähän on niin tarkkaan omat rahat ja omat eväät ja omat elämät olleet jo kauan. Tämä siksi että miehellä nyt sattuu sitä hilloa lompsassa olemaan ja perintömehtiä varmistamassa että ei sitten ihan heti lopukaan, kun taas itse olen matalapalkkainen ja yritän ruokkia 1500€ nettopalkalla aika helvetin monta suuta. Ja minun harrastuksia saati elämää mies ei maksa (eikä tietysti tarvitsekkaan, mutta kyllä vituttaa jos sähköt menee katkolle sen takia että tili huutaa nollaa eikä mies voi sen vertaa jelppiä [mies maksaa siirron ja minä sähkön] ). Ehkä kuvaavinta on että ostaessamme talon niin miehen ei tarvinnut ottaa lainaa vaan maksoi käteisellä, minä taas olen veloissa korvia myöten.

tämä menee nyt ihan OT......

Tähän kohtaan on pakko kertoa koirasta, jonka vanhempani hankkivat lapsuudenkotiini joskus vuonna nakki täysin tietämättöminä mistään. Pennut asuivat navetassa. Olivat siis täysin vailla sosiaalistamista ja tottumattomia normaalin elämän ääniin ja asioihin. Koira jouduttiin lopettamaan noin vuoden ikäisenä sen hyökättyä kyläilemään tulleen kaverini päälle. Sanomattakin kai selvää, että seuraavan koiran hankintaan panostettiin huomattavan paljon. Pointti on, että itse en ainakaan missään tapauksessa hankkisi pentua, joka olisi viettänyt elämänsä ensimmäiset viikot jossain muualla kuin ihmisten keskellä.