Koirat.com

Tarkoitan isoja kinkereitä, joissa on paljon väkeä, häät yms. peijaiset. Itse en viihdy ollenkaan. Kaverilta tuli kutsu kesähäihin, enkä varmasti mene. 1000€ jos saisin, niin voisin pyörähtää. Hyi olkoon!

Kerran yhden tutun lakkiaisissa nuorempana käväisin, mutta se sai riittää. Mites muilla?

Jos sattuu itsellä olemaan hyvä päivä, hyvä porukka jossa istuskella ja turista omiaan, niin mikäs siinä.
Keskipisteenä en itse viihdy missään juhlissa. Jo onnittelut esim. fb:ssä saavat kiusaantuneen olon itselle.

En viihdy enää. Nuorempana sitä tuli juostua kaikissa maailman kissan ristiäisissä ja pippaloissa ja itsekkin niitä järjestin.

En todellakaan viihdy. Nuorenpana mut aina pakolla raahattiin jos jonkinlaisiin juhliin, siitä se inho on varmaan tullut. Hyvä esimerkki nyt lauantailta, oli mummon 80 vuotis juhlat, mutta jätin menemättä sinne. (joidenkin mielestä olen nyt tyhmä ja sivistymätön ihminen.)
Tosin nyt sitten tänään käyn mummoni luona kun on se virallinen juhlapäivä mennyt ja hössötys loppunut. Itsekkään en järjestä mitään juhlia, vaan ne "juhlat" on yleensä sitä luokkaa että pienellä mukavalla kaveri porukalla kiskotaan kaljaa, hienostelut ja juhlavaatteet pitää jättää kotiin. Ja varsinkin se juhlapukeutuminen on mulle melkosta myrkkyä, mielummin viihdyn arki vaatteissa.

Viihdyn ja en viihdy, riippuu hyvin paljon siitä, mitkä juhlat kyseessä ja millaista porukkaa. Mutta yleisesti ottaen tykkään kyllä juhlista, musta on ihanaa laittautua ja syödä ja juoda kunnolla hyvässä seurassa. Häät on ihan parhaita ja tuparit ja kaikki. Jopa miehen suvun jokakesäiset sukujuhlatkin on kivoja, kun porukka on niin rentoa ja kaikilla kivaa. Pönötysjuhlista en perusta.

^Sama täällä. Lisäyksenä se et kunhan ei tosiaan ole mitään ns. pakkoseurustelua ja saa vetäytyä omiin oloihinsa tarvittaessa. Ja kunhan ei tarvi olla itse "juhlakalu"

Viihdyn! Rakastan juhlia ja niitä sais olla paljon enemmän... En oo pariin vuoteen ees häihin päässy. Viihtymisen edellytyksenä on kyllä että tunnen entuudestaan edes muutaman ihmisen, ettei ihan orpona tarvii olla. Rakastan myös keskipisteenä olemista, meillä oli keväällä kaverin kanssa isot yhteissynttärit ja paistattelin onnellisena juhlakaluna Jos joskus meen naimisiin niin haluun iso kekkerit!

Viihdyn kyllä, niin isoissa kuin pienemmissäkin juhlissa. Tai riippuu tietenkin hieman mitkä juhlat tai "juhlat" kyseessä. On mukava laittautua, nähdä ihmisiä ja syödä hyvin. Isoista juhlista taisi tässä topicissa olla kyse, mutta sanon nyt kuitenkin - tykkään kovasti näistä meidän perheen juhlista, eli synttärit tai muut vastaavat, perinteenä juoda kahvit, syödä paljon herkkusia ja ennen kaikkea, turista ihanien ihmisten kanssa. Isoissa juhlissa (häät yms) on vähän se kun ei tunne välttämättä kaikkia ihmisiä, mutta siinähän sitä tutustuu!

En mistään hinnasta menisi tutustumaan.

Riippuu juhlista ja siitä ketä niihin on kutsuttu. Sukujuhlista en oikein perusta, en tule kovin hyvin juttuun sukulaisteni kanssa. Heidän kanssaan jutteleminen on juuri sellaista väkisin vääntämistä: "No onkos se opiskelu sujunut?" "No ihan kivaa on ollut" jne...

Kavereiden järkkäämissä juhlissa sen sijaan tykkään olla, tuparit, synttärit ja muut on kivoja. Sellaiset rennommat juhlat. Yleensä niihin kutsutuilla vierailla on myös jotain yhteistä, joten ihmisiin tutustuukin helpommin.

Yhdestä asiasta pidän yleensä kaikissa juhlissa: ruuasta

Tykkään kaikista juhlista, isoista ja pienistä, häistä ja synttäreistä ja kahvitteluista ja sukujouluista. Saa laittautua, saa hyvää ruokaa ja juomaa, näkee ihmisiä. Tykkään mun sukulaisista ja perheenjäsenistä ja kavereista. Tää kesän alku on ollut ihan huippu, kun ensin oli oma häätilaisuus, seuraavana viikonloppuna lakkiaiset ja polttarit ja eilen kaverin häät. Ihan parasta.

Kavereiden ja muiden omaikäisten kanssa juhliminen on mukavaa. Tuli käytyä nyt muutamissa lakkiaisissa ihan vain käymisen ilosta, ja lähdetään usein yhdessä baariin juhlimaan. Tykkään laittautua, höpistä, syödä ja olla humalassa.

Sukujuhlat yms. pönötysjuhlat ja "liian hienot" juhlat taas on sellaisia missä en yhtään viihdy. Hyi olkoon kaikki mummon synttärit ja serkun häät!

Viihdyn. Pidän kaikista juhlista ja ajoittain oikein harmittaa jos ei ole juhlia lähitulevaisuudessa. Edellisistä isommista ja virallisemmista juhlista tosin on jo vuosia, harmikseni, mutta en usko mielipiteeni muuttuneen niistäkään.

Kadaver kirjoitti:

Kavereiden ja muiden omaikäisten kanssa juhliminen on mukavaa. Tuli käytyä nyt muutamissa lakkiaisissa ihan vain käymisen ilosta, ja lähdetään usein yhdessä baariin juhlimaan. Tykkään laittautua, höpistä, syödä ja olla humalassa.

Sukujuhlat yms. pönötysjuhlat ja "liian hienot" juhlat taas on sellaisia missä en yhtään viihdy. Hyi olkoon kaikki mummon synttärit ja serkun häät!

Kuin mun näppikseltä :) Tosin jos ihan lähisivun (äiti, siskot, mummi, serkut (4kpl) ja eno vaimoineen) kesken on jotain istujaisia mummin luona, niin niissä viihdyn kummasti, mutta kaikenmaailman häät ja virallisemmat juhlat saa mut enempi vain vaivaantumaan.

En kyllä viihdy. En mitenkään päin. Inhoan sitä pakkopynttäytymistä ja vaatteiden etsintää ja kaikkea juhliin liittyvää stressiä kuten se, että on pakko saada niitä varten vapaata ja hankittava lahja jne. En tykkää. Ehkä kavereiden häät tmv on sitten eri asia, mutta eipä noita oo naimisiin menny isoilla juhlilla ketään.

Ihanaa löytää vertaistukea. En viihdy mynkäänlaisissa juhlissa, olivat ne sitten isot tai pienet jos mukana on vieraita ihmisiä. Myös kaikennäköiset kekkerit missä olen itse keskipisteenä (esim. omat synttärit) kiertäisin mieluiten kaukaa. Jos joskus purjehdin avioliiton satamaan niin häitä ei kyllä juhlita. Tiedä sitten mistä erakoitumisesta tämä piirre johtuu?

En omia juhia mielellään järjestäisi mut kyl nyt vieraaksi voin juhliin mennä jos on jotain tuttuja. Tänä kesänä olis miehen kaverin häät ja en tunne sieltä ketään vähän inhottaa mennä mut en kyl viiti jäädä poiskaan.. Kyl viihdyn jos mua ei huomata ollenkaan :)

Kyllä tykkään käydä juhlissa.. Kunhan ne ei ole turhan hienot ja sellaiset jossa pitää stressata vaatteita ja lahjoja.. Tosin nekin menee, jos ihmiset ovat entuudestaan hyvin tuttuja. En tiedä onko minusta koskaan pitämään omia häitä. Korkeintaan sellaiset, johon tulevat vain lähimmät sukulaiset ja ystävät.. Kaikki on hyvin niin kauan, kun ei tarvitse olla porukan keskipisteenä vaan voi vetäytyä omaan rauhaansa :) Kavereiden kesken järjestetyt pirskeet ovat joka kerta rentoja ja niistä tykkään. Ei turhaa hienostelua :D

Yleisesti inhoan kaikkia virallisia juhlia niiden kankeuden vuoksi ja siksi, että " sinne pitää pukeutua siististi" joka sukulaisille tarkoittaa jotain äärimmäisen tukalaa JAKKUPUKUA vaikkapa vaaleansinisenä.
Olen taistellut itselleni vapauden valita vaatteeni itse ja näinollen erotun enemmän edukseni, kun olen omana itsenäni paikalla.

Mä olen vanhemmiten alkanu arvostaa näitä "sukujuhlia", kummasti sitä huomaa löytävänsä ittestään kiinnostusta "menneitä" sukupolvia kohtaan... :)

Mitkään ryyppäjäiset ei enää nappaa.