Koirat.com

Hei, en keksinyt mihin olisin tämän ketjun aloittanut niin heitin tänne. Anteeksi jos jossain on jo aiheesta pulinaa.

Mutta niin. Rekkasin itseni tänne, koska halusin kysyä muilta koiraihmisiltä mielipidettä hankalaan tilanteeseen... Äitini ja hänen miesystävänsä ottavat kuppia usein kaksin käsin ja olen ollut aika huolissani heidän luonaan asuvasta koirastamme. Uskon, ettei sen perustarpeita laiminlyödä ainakaan kovin pahasti, sillä poika on fyysisesti hyvässä kunnossa. Sen sijaan olen pohtinut paljon sen henkistä hyvinvointia ja mahdollista kaltoinkohtelua. Jatkuva tappelu, kännissä metelöinti jne saavat koiran ahdistumaan alinomaa. Olen juuri tulossa täysi-ikäiseksi ja päässyt pois lastensuojelun holhouksesta, joten olen alkanut pohtimaan josko ottaisin koiran itselleni. Se on kuitenkin tuntenut minutkin pienestä asti ja koen, että se pitää minua laumansa jäsenenä edelleen. Ongelma on se, että se on todella kiintynyt äitiini. En siis ole varma, olisiko oikein repiä koira irti sille läheisestä ihmisestä, varsinkaan löytökoiraa, joka ansaitsisi pysyvän kodin. Mutta onko myöskään oikein jättää sitä kahden sekopään armoille? Mitä pitäisi tehdä?

Kiitos etukäteen vastauksistanne!

Heippa, itsekin vasta rekisteröidyin.
Suoraa vastausta ei varmaan kukaan voi antaa kun ei tilannetta tarkemmin tunne, mutta nämä asiat tuli mulla äkkiseltään mieleen..

- Jos koirassa on ulkoisia stressin merkkejä, kodinvaihto voisi ehkä olla paikallaan. Esim. hilseilee paljon, muut iho-oireet, hengitys haisee tms. googlella löytyy varmaan paremmin näitä.
- Kannattaa miettiä myös realistisesti, onko sulla edellytyksiä itse pitää koirasta huolta tässä elämäntilanteessa. Esim. riittääkö raha koiran hoitoon, onko sulla muutto omaan kotiin vielä edessä, mahdollisesti muita elämänmuutoksia joista voi olla haastetta selvitä ilman koiraakin?
- Suostuisiko äitisi antamaan koiran sinulle (oletan että hän on koiran virallinen omistaja)? Muussa tapauksessa tuskin onnistuu, ellei ole selkeää eläinsuojelurikosta. Onko sulla hyvä keskusteluyhteys äitiisi, pystyttekö puhumaan asiasta? Jos juominen ei ole päivittäistä, voitko ehkä ehdottaa hoitavasi koiraa ryyppykausien ajan. Toisaalta jos hän kieltää mitään ongelmaa olevankaan ja todennäköisesti suuttuu, ei ehkä kannata ihan liian suoraan puhua.

Oho, tuosta onkin aikaa. Miksi lie en ole vastannut aiemmin.

Homma ratkesi lopulta niin että yksinkertaisesti "varastin " koiran eläinsuojelun ja jopa poliisin myötäilemänä. Eivät toki suoraan siihen kehottaneet, mutta selitettyäni tilanteen ymmärsivät yskän ja olivat samaa mieltä, että parempi hakea koira pois, varsinkin erään ikävän väkivaltatilanteen tapahduttua. Myöhemmin äitini erosi siitä miehestä ja on alkanut elää alkkiksen mittapuulla ihan rauhallista elämää, joten annoin koiran takaisin. Nykyään äiti on ymmärtänyt miksi "vein hänen koiransa" eikä enää olla siitä riidelty. Mielestäni toimin kuten kuka tahansa lakiapelkäämätön koirien ystävä olisi. :)