Koirat.com

Hei, vanhoja tuttuja tai uusia karjis ihmisiä paikalla?
Kivat uudet sivut

minua kiinnostaa karjis rotu yleensäkkin :) saaks siitä koulutettua hyvä harraste ja käyttökoiran? :)

Millaisia ovat teidän karjikset? Haluaisin tietää miten ne tulevat toimeen muiden koirien kanssa ja ovatko "kovapäisiä" vai oppiivatko ja totteleevatko helpommin?

Nostellaas tätä ketjua hieman :).
Osaisiko joku kertoa ko.rodusta hieman tietämättömälle ?
Rotu kiinnostaa ja haaveiluttaa myös hiukan, mutta koskaan en ole kyseisen rodun edustajaa livenä päässyt tapaamaan.

Hei! Yksi karjiksen omistaja ilmoittautuu!

Vain epävirallisesti karjakoira tuo on kuitenkin, saapui meille eläinsuojeluyhdistyksen kautta työskennellessäni paikallisella koirahoitolalla. Koiruuden historia on hyvin epäselvä, eli sen ensimmäiset n.kaksi elinvuotta ovat hämärän peitossa.

Milo-nimeä kantaa tämä hulvaton herrasmies, ja meillä se on asustellut nyt vajaan vuoden verran. Korkeutta pojalta löytyy vähän vähemmän, kuin karjisurokselta pitäisi, mutta valtava ego korvaa puuttuvan koon. Eli kova pää pojalla tosiaan on (kuten karjiksilla usein onkin), mutta hyvin äkkiä löydettiin yhteinen sävel elämiseen.

Voin jatkossa tarinoida lisääkin pojasta ja meidän kokemuksistamme tämän rodunedustajan kanssa, nyt ajattelin vain alkuun ihan informoida olemassaolostamme.

Kovin hiljaista täällä on, joten jatkanpa aikani kuluksi tarinointia yksikseni.

Kuten siis aiemmin jo mainitsin, niin karjakoira-Milo saapui meille vajaa vuosi sitten noin parin vuoden ikäisenä kyseenalaisista oloista. Eläinsuojeluvalvoja osasi sanoa sen aiemmasta elämästä vain sen verran, että koira haettiin jostain maalta, jossa se oli vain "lykätty" tarhaan muiden eläinten(?) kanssa, eikä sen kanssa oltu tehty mitään muuta, kuin annettu sille ruokaa. Työskentelin tällöin itse eräällä koirahoitolalla, joka siis vastaanottaa myös näitä eläinsuojelutapauksia.

Miloa ei ole rekisteröity, ja se voi hyvin olla esimerkiksi jonkintyyppisen pentutehtailun tuotos, mutta kaikki tämän tapauksen alkuperään liittyvä on vain arvailua. Luonne tällä on täysin "karjakoiramainen", kuten myös ulkomuotokin pääasiassa, kokoa tältä puuttuu jonkin verran (säkä vain n.43cm).

Tullessaan meille Milo oli itse rauhallisuus, oikeastaan jopa apaattinen, ja ehdinkin jo miettiä, onko koiran ylipäätään mahdollista olla sellainen. Kuitenkin hyvin pian, saadessaan tekemistä ja rakkautta, alkoi ilo asuttaa tätäkin koiraa, ja pääsimme tutustumaan sen oikeaan persoonallisuuteen. Alusta asti Milo on ollut eniten minun perääni, johtuen varmasti siitä, että se kävi kanssani töissä, ja pääasiassa lenkitys, ruokinta ja uusien asioiden opettelu on ollut minun juttuni. Tykkäähän tuo hirveästi myös miesystävästäni, mutta esimerkiksi kunnioitus siihen suuntaan tuntuu välillä olevan vähän hakusessa.

Kovapäisyydestään huolimatta tämän kanssa eläminen on oikeastaan helppoa, ja rajojen kokeileminenkin on jo jäänyt vähemmälle. Sisätiloissa Milo on rauhallinen, melkeinpä huomaamaton (saadessaan riittävästi tekemistä), mutta syttyy nopeasti leikkiin tai koulutussessioihin. Hihnassa kulkee nätisti, ja ohittaa rauhallisesti. Vapaanapito on helppoa, Milo pysyy hyvin lähellä (välillä liiankin), ja tulee aina luokse kutsuttaessa. Vieraita ihmisiä kohtaan on oikeastaan hieman välinpitämätön, mutta ottaa kyllä tarjotut rapsutukset mielellään vastaan. Melko koirasosiaalinenkin Milo on, mutta joillekin, etenkin suuremmille ja riehakkaille uroksille täytyy välillä vähän isotella, nartut on aina kivoja! On meillä toki opeteltavaakin vielä, mm. ovista ryntäilyä koitetaan työstää pois.

Tällä hetkellä me treenataan rally-tokon alkeita koirakoulussa, sekä harjoitellaan koiratanssitemppuja kotioloissa, keväällä olisi tarkoitus kokeilla virikkeistämisjälkeä. Milo toimii hyvin myös treenipaikalla muiden koirien ympäröimänä, ja oppii nopeasti, kunhan motivointi on kunnossa. Ennen tätä tapausta en ikinä ollut kuvitellutkaan australiankarjakoiraa hankkivani, enkä juurikaan ollut edes rotuun tutustunut. Nyt tämä yksilö kuitenkin on hurmannut minut täysin, ja täällä haaveillaankin jo samaa rotua edustavasta narttupennusta.

Nomnom!


Katse kaukaisuuteen.


Kaverin kanssa.

Jatka ihmeessä yksinpuhelua Kiva käydä lukemassa rodusta, joka kiinnostaa kovasti. Vähän mua epäilyttää se, kuinka paljon rodun kohdalla korostetaan, ettei se ole kovin koirasosiaalinen. Voiko se olla sen vähempää koirasosiaalinen kuin monet muutkaan kovat pk-rotuiset? Olen miettinyt, korostetaanko tätä karjiksen kohdalla niin paljon, ettei sitä ajateltaisi saman tyyppiseksi paimeneksi kuin muut australialaiset, koska en halua uskoa, että uros ei tule uroksen kanssa toimeen -piste. Omalta koiralta en odota, että pitäisi tulla toimeen vieraiden koirien kanssa, mutta oma lauma tulee ehkä aina koostumaan ainakin parista uroksesta, joiden tottakai toivoisi tulevan toimeen keskenään.

Kun netistä selailee kuvia, jotkut karjikset on omaan silmään aivan liian tankkeja -vatsalinja ei välttämättä nouse lainkaan, mikä on mulle toinen epäilyksen aihe. Vaihtelua on, mutta vielä en ole mennyt niin pitkälle rotuun tutustumisessa, että olisin perehtynyt linjaeroihin, ja selvittänyt, tuleeko joltain tietyltä kasvattajalta järjestään kevyempiä malleja. Onko sulla jo tietoa suomalaisista karjiskasvattajista ja niiden linjaeroista? Onko jo jakoa ns. käyttö- ja näyttökarjiksiin?

Tykkääkö Milo olla rapsuteltavana? Mulla on jo yks koira, joka ei niin perusta "läheisyyden" päälle, mutta mä haluaisin rapsutella koiraa, kun illalla katselen telkkaria. Karjisten painotetaan olevan niin itsenäisiä, että saako niistä kaveria illalla sohvalle? Ehkä pieni asia, jos etsii itselleen hyvää harrastuskoiraa (Voihan rapsuttelua varten hommata jonkun pikkufifin..)

Vastailen nyt sen perusteella, mitä tästä yhdestä yksilöstä olen oppinut, ja minkälaisia kokemuksia olen muilta karjisihmisiltä kuullut.

Koirasosiaalisuudesta sen verran, että uskon että karjiksenkin kohdalla pentuajan koirakokemusten määrä ja laatu vaikuttavat siihen, miten se aikuisiällä hyväksyy laumansa ulkopuolisia saman sukupuolen edustajia. Ja toki yksilöidenkin välillä on eroja. Lukemani perusteella ihmisillä on ihan tasapainoisia koirakokoonpanoja, joihin kuuluu myös useampi kuin yksi uros jne. Esimerkiksi, jos perheessä on jo aikuinen uroskoira, ja sen lisäksi hankitaan urospentu, niin arvojärjestyksen ollessa kunnossa, tarvitsee tuskin karjiksenkaan jatkuvasti olla mitään haastamassa. Koirapuistokoiraa karjiksesta voi kuitenkin olla vaikea saada, koska näillä on melko suuri kynnys alistua samanikäiselle saman sukupuolen edustajalle (joskus myös vastakkaisen sukupuolen edustajile), vaikka vastapuoli olisikin kolme kertaa karjakoiran kokoinen tms. Milosta huomaan hyvin helposti, mikäli kemiat eivät koirakaverin kanssa kohtaa, koska kun se aloittaa "kyräilyn" ja karvojen pörhistelyn, niin se tuskin missään vaiheessa enää mieltään asiasta muuttaa. Varsinaisia vaaratilanteita ei ole päässyt syntymään, koska tuo tosiaan varoittaa ihan kunnolla, eikä suinpäin minkään koiran päälle rynnistä. En vieläkään oikein ole ymmärtänyt, että millä perusteella Milo tietyt urokset kelpuuttaa, sillä on esimerkiksi tapaus, jossa se ensin saman päivän aikana pörisi springerspanieliurokselle, ja myöhemmin leikki innoissaan suuren sakemanniuroksen kanssa..

Mustasukkaisuus ja omistushalu tulevat tällä yksilöllä kyllä esiin hyvin voimakkaasti koiraseurassa (ihminen siis saa vaikka kaivaa ne herkuistakin herkuimmat kurkusta asti pois). Etenkin, kun meillä oli hoidossa tuo kiinanharjakoirakakara (5kk ikäinen uros), niin tulivat mainiosti muuten juttuun, leikkivät ja lenkkeilivät yhdessä jne, mutta kun Milo esimerkiksi oli rauhoittunut hyvälle paikalle sohvalle, kertoi se hyvin selkeästi tälle harjislapselle, ettei halua tätä lähelleen. Samaten minun huomioni aiheutti samanlaisen käskytyksen, ja ruokailujen kanssa piti olla tarkkana. Ja tämä mustasukkaisuus ilmenee kyllä ihan narttujenkin kanssa. Mikä on Milon, on Milon, ja sitä ei jaeta koirakavereiden kanssa.

En uskalla ruveta sepustamaan noista linjaeroista, sillä saattaisin jossain vaiheessa mennä metsään ja pahasti. Mutta esimerkiksi facebookissa on australiankarjakoirille ryhmä, jossa on asiantuntevampaa väkeä, joka varmasti vastailisi mielellään kysymyksiisi aiheesta. Itse henkilökohtaisesti pidän myös enemmän tuosta solakammasta mallista (kuten muidenkin rotujen suhteen). Meidän pienestä ei taida olla esimerkiksi oikein kumpaankaan linjaan

Milosta tosiaan saa kaverin sohvalle, ja ehdin itse kyllästyä rapsutteluun aina paljon koiraa aiemmin. Tuosta saa kaverin oikeastaan ihan syliin asti. Ja tosiaan, Milon mielestä ihan lempparia on, kun pääsee mamin kainaloon nukkumaan selälleen, koivet kohti kattoa... Koita siitä sitten malttaa jonnekin liikahtaa, kun toinen niin suloisesti kainalossa tuhisee.

Muoks. Tässä vielä esimerkki tyytyväisestä kainaloköllötelyilmeestä.

Tämä nyt on ollu selkeesti haudattuna jo jonkun aikaa mutta uutena nostanpas tätä vähän
Ihan sillä tosiaan, että onko täällä vielä karjis ihmisiä paikalla? Rotu on kuitenkin sen verran harvinainen, ettei karjis ihmisiin ihan joka päivä törmää...

Täällä kans yksi rotuun rakastunut. Ensimmäinen koira oli karjis josta valitettavasti jouduimme luopumaan syövän voitettua taistelu. Koirastamme ei varmaa tietoa ollut että onko puhdas karjis mutta luonne ja ulkonäkö passasi täysin. Kovin koirasosiaalinen kaveri ei ollut mutta energiaa ja rakkauden ja rapsutuksien halua riitti. Uuden karjiksen otan varmasti vielä :)