Koirat.com

En löytänyt haulla kyseisestä rodusta omaa keskustelua, enkä muista nähneeni ennen puhuttavan rodusta täällä.

Eli, meillähän piti olla jo rotu lyöty lukkoon, mutta sitten avasin koirakirjan uudestaan ja rupesin lukemaan koirista ihan vaan luonteen perusteella. Sieltä sitten kolahti clumberi, ja rupesin etsimään enemmän tietoa rodusta. No, netistä sitä ei juurikaan löydy ja kirjat kertovat vain ne ihan perustiedot.
Olemme menossa yhdelle kasvattajalle juttelemaan ihan vaan rodusta, ja odotankin sitä kuin kuuta nousevaa, koska silloin viimeistään ollaan viisampia rodun suhteen.

Aika paljon ristiriitaista tietoa tuntuu löytyvän netistä ja kirjoista. Jotkut lähteet luonnehtivat clumberia todella aktiiviseksi, varautuneeksi mörökölliksi, kun taas toiset antavat kuvan että rotu olisi positiivinen, suht rauhallinen ja helposti motivoitavissa, helppo kouluttaa?
Turkinhoidosta en onnistunut löytämään juurikaan mitään, ja se mitä löysin oli todella ristiriitaista.

Löytyykö palstalta ihmisiä, joilla on ollut ilo tutustua tähän rotuun? Harvinainen tuntuu olevan suomessa, eikä harrastajat näköjään pidä hirveästi ääntä
Olisin todella iloinen ja kiitollinen, jos joku tietäväisempi jakaisi kokemuksiaan täällä.

^ Hei, clumbereihin jo aikaa sitten tutustuneena voin kertoa:

Jalostuspohja on lähtenyt toisen maailmansodan jälkeen vain kahdesta yksilöstä Englannissa. Kaikki clumberit perustuvat näihin kahteen yksilöön. Jalostuspohja on siis jo alunpitäen äärettömän kapea, Suomessa myös siksi, että täällä rotua on vähän. Suurimmat terveysongelmat ovat lonkissa, rodussa on Suomessakin ollut vaikeita lonkkavikoja, samaten silmäongelmat, jolloin alasilmäluomi kiertyy joko ulospäin tai sisäänpäin, yleisimmin kuitenkin ulospäin aiheuttaen siis helposti jatkuvia silmätulehduksia. Englannissa todettu myös jonkin verran entsyymipuutosta, jolloin verestä puuttuu maitohappoja (kertyy lihaksen liikunnan jälkeen) hajottava entsyymin, tosin hyvin harvinainen. Ruotsissa ehkä parhaiten päästy lonkkavikojen suhteen hyviin tulokisiin, Englannissahan niitä ei juuri kuvata ja Suomen clumberin pevisassa (kennelliiton perinnöllisten sairauksien vastustamisohjelma) jalostusyksilölitä ei edes vaadita terveitä lonkkia. Lisäksi normaaleja spanieleiden silmäsairauksia kuten kaihi ja PRA.

Luonteeltaan mukavia, spanieleista mielestäni rauhallisimpia. Lenkkikaveruus perustuu lonkkien terveyteen. Eräs ruotsalainen kasvattaja piti jossain vaiheessa 80-luvulla ja 90-luvulla koirat 1-vuotiaiksi itsellään, jotta pennunostajat eivät olisi pilanneet liialla ulkoilutuksella luustoa.

Kannattaa tietysti tutustua, mutta mikäli kasvattajan puheet ovat kovin ruusuisia, niin suodattaa iso osa noista puheista. Rodulla on todella monta ongelmaa, osa niistä siis vaikeita. Itse en enää halua clumberia juuri rotua riivaavien lukuisten sairauksien takia. Mielestäni mukavan perhekoiran tulisi olla suhteellisen terve, vaikka nykyään hyvät vakuutukset onkin. Lisäksi käsitykseni mukaan clumberi kuuluu niihin rotuihin, joilla vakuutusyhtiö ei myönnä lonkkasairauksien osalta sairauskuluvakuutusta, mutta kannattaa tietysti ottaa selville.

Kiitoksia vastauksesta, avarsi jo paljon ja tuli rutkasti uutta infoa.

Tuota sodanjälkeistä rodun "pelastamista" en ole löytänyt mistään, täysin uusi tieto minulle
Ja aika hurjaa terveystilastoa, koska useimmilla sivuilla annetaan kuva suht. terveestä rodusta. Mutta järkikin sen sanoo, että jos on noin raskasrakenteisesta rodusta kyse, ja lonkkia ei juuri kuvata tai tutkita, niin voihan sieltä silloin tulla mitä tahansa. Clumbereilla taidetaan suosia löysää nahkaa? Ei ihme siis jos sekin aiheuttaa m.m silmäongelmia... Ja jos sairauksista ei puhuta juurikaan clumberipiireissä, antaa se hieman huonon kuvan rodusta kiinnostuneille. Itsellä herää aina epäilykset, jos omistaja/kasvattaja kertoo vain hyvät puolet ja vähättelee/jättää kertomatta huonoista.
Onko edes mahdollista saada perusterve clumberi? Jos koko rotu on jalostettu kahdesta yksilöstä, ja sairauksia (vakavia) on noin paljon, taitaa olla aikalailla hakuammuntaa löytää terve pentu?
Tuli tass tenkapåå...
Ja saa laittaa lisää kommenttia/kokemuksia, myös yv:nä

Mua kiinnostais kans clumberinspanieli, mutta tosiaan tietoa löytyy aika vähän. Olin viime syksynä jo siinä pisteessä, että otin yhteen kasvattajaan yhteyttä, mutta infoa herui loppujen lopuksi aika vähän mm. luonteesta ja terveydestä.
Toistan myös Raggettin aikaisemman kysymyksen: Onko edes mahdollista saada perusterve clumberi? Kannattaisiko katsella länsinaapurin kasvattajia...?

^yskin sua :)